Kauden loppu, osa 2

Odottavan aika on pitkä, kun haluaa saada monivuotiselleen istutettua valkosipulia ja kelit vain pysyvät lämpiminä. Tilanne on erityisen hanjala, kun sama odottava on myös laiska, eikä halua mennä istuttamaan kokeilukukkasipuleitaan eri aikaan kuin valkosipuleitaan.

Mutta näin marraskuun saavuttua piti saada sipulit maahan ja kausi pakettiin, ja siellä ne nyt ovat.

Vihreiden keppien välissä Aulxito ja vihreän lapion vieressä Primor

Onnea matkaan, kaikki pienoiset sipulit! Toivottavasti näemme ensi vuonna!

Kauden viimeiset savet kengissä ja lahkeissa

Ensimmäinen vuosi monivuotisviljelijänä oli sekin laiska, koska palsta tuli käyttöön sen verran myöhään, ja sinne istutettiin ainoastaan kausimansikoita. Mutta raparperiä, vadelmia ja karviaisia tuli ihan melkein itsestään käyttöön kilokaupalla.

Nyt on kaikki välineetkin hoidettu talveksi talteen, mitä nyt yksi kuokka asuu vielä peltokaverin auton takakontissa.

Hyvää talvea palsta, keväällä nähdään!

Oma maissi paras maissi

Kyllä jos ihminen saisi valita mitä syödä tuoreena joka päivä, se olisi itse kasvatettu maissi. Jos ei ole syönyt tuoretta kotimaista luomumaissia parin tunnin sisällä poimimisesta, ei ole elänyt. Tai jotain muuta filosofista. Tänä vuonna maissit onnistuivat melkein kokonaan.

Pellolta pöytään

On myös tillitehtailtu. Keräys, pesu, kuivatus, paketointi. Ja yksi isompi rasia meni pakkaseen. Kukapa ei tykkäisi tillistä? (Mies.)

Enää puuttuu joku kaunis tapa asetella korjattu sato.

Muovipussien ja -rasioiden sekamelskaa

Yksi monivuotiselta palstalta löytyneistä valkosipuleista piti nostaa, jotta näki mitä siellä oli. Kaksi kynttä.

Kynnet vaiheessa

Vadelmia lähti taas mukaan.

Sweets

Mansikat ja villakangas viihtyvät keskenään.

Tämä on sitä luonnonmukaista viljelyä eikä kitkemättömyyttä

Ruohosipulit ovat kaikki kotiutuneet.

Jossain on kitkettyä