Kesäkuussa on savipellolla ollut oikein soveliaat kelit kasvien kasvaa, eikä puutarhurin kylkikään enää juuri menoa haittaa.

Perunaa kasvaa kolmessa kohdassa. Vappuna kaverin takapihallepussitettu Jussi on kasvanut jo komeaksi lehvästöksi, mutta ei sieltä juhannuksen varovaisessa kaivelussa löytynyt kuin peukalonpään kokoisia perunoita. Waiting for.

Toukokuun lopussa, tarkalleen 29.5., maahan eli siis perunaruukkuun meni lisää Jussia.

Ja kun nyt sattui jäämään tilaa ja oli ylimääräisiä perunoita niin ei muuta kuin vakoja kaivamaan.

Kasvatan myös ruohoja ja peltokukkasia.

Porkkana kasvaa hissukseen, sipulia saa taas hakemalla hakea. Kuva on tosin viikon vanha, nyt porkkanoilla on jo ihan porkkanan lehtiset ja sipuleitakin on jo 4. Olen siis jo nelinkertaistanut viime vuoden sipulisadon!

Tomaatissa (Black Cherry) on tomaatteja, avomaankurkussa (avomaankurkku) on kurkkuja, ja kesäkurpitsassa (vihreä) on kesäkurpitsoja.

So far so good. Hokkaidotkin kasvattavat iloisesti lehtiään ja on niissä jo kukan alkujakin.

Kaikkein kiinnostavin peltokasvi tänä vuonna on kuitenkin sinne muuttanut kotikasvattamon kirvainfestaatiosta kitunut chili. Ajateltiin, että olkoon siellä nyt testikappaleena kunnes henkensä heittää. Ympärillä on lavakauluksen kasvihuone, ja kaverina samettikukka mallia Tangerine Gem (piti olla kääpiösamettikukka, mutta en tiedä mikä siinä sitä kääpiötä on) sekä paprika, joka ei arvosta chilistä saamiaan kirvoja eikä myöskään ulkona kasvamista eli sen kanssa taitaa vuosi loppua ennen kuin se siitä kasvaa.

Chili sinnittelee, on tehnyt pari uutta lehteä, mutta kaikien yllätykseksi, myös muutamia chilejä.

Kotonakin kasvaa, sillä Siberian Indooria ei muutama (kymmenen) kirvaa tunnu haittaavan. Fingers crossed!