Juhannuksen heinätyöt

Toiset ottavat juhannuksena rennosti, toiset ottavat mukaan kaverin, työkaluja, jääteetä ja kaksi mansikkakakun palaa ja lähtevät siistimään monivuotista viljelypalstaa.

Tadaa. Ruohon alta löytyi selkeästi aiempien vuosien penkkejä. Pari lavakaulustahan ruohikon seassa jo olikin. Pitää käydä joku kerta sovittelemassa mihin kohtaan lavat kuuluvat, nyt ne vain taiteltiin sivuun pois heinätöiden tieltä.

*Kaivaa kaivaa, kääntää kääntää, jaksaa jaksaa*

Mitään yksivuotistahan tänne ei enää tänä kesänä tule, koska ihmisellä on rajansa ja yksivuotinen palsta tarvitsee myös huoltajansa. Eläkeläiset hoitakoot aarikaupalla kasveja.

Parsa kiinnostaisi (juurakot loppu kaikkialta), maa-artisokka olisi tosi jees (mutta onko sitä sitten kaikkien muidenkin palstoilla, haluavat tai eivät?) ja sitten ei oikein olekaan mitään valmista ideaa. Inkivääri (ei löydy)? Wasabi (ilmeisesti maailman krantuin kasvatettava)? Valkosipuli (istutetaan syksyllä)? Ei kun ~~valkosipuli~~ koska ruohon seasta nimittäin löytyi vihreitä härpäkkeitä, jotka kaveri diagnosoi valkosipuleiksi.

Kirjastosta on haettu lukemiseksi uusintapainos teoksesta Suomalainen piha ja puutarha.

Toivottavasti se kertoo mitä tälle jättikarviaiselle pitäisi tehdä, antaa rehottaa vai jotenkin trimmata? Yhdessä kohdassa oli jopa (tyhjä) linnunpesä.

Mutta kasvaa siinä jo ensimmäiset omat karviaiset sitten 90-luvun.

Kun ei nyt sitten mitään muuta tähän hätään selviä tekemään, niin aina voi tökätä maahan ainakin muutamia ruohosipulin taimia. Nyt on ainakin mahdotonta kuvitella, että nämä ovat kitkettäviä ruohoja.

Toivottavasti kirja (tai internet) kertoo, miten vadelman alkuja voi siirtää, niitä nimittäin olisi siellä täällä parissakin kohtaa. Naapureilla on myös hienoja vadelmankasvatustelineitä. Ehkä pitää lähteä ostamaan lautaa ja nauloja ja alkaa askarrella itselle samanlaisia.

Kesäkuun kasvattelut

Kesäkuussa on savipellolla ollut oikein soveliaat kelit kasvien kasvaa, eikä puutarhurin kylkikään enää juuri menoa haittaa.

Perunaa kasvaa kolmessa kohdassa. Vappuna kaverin takapihallepussitettu Jussi on kasvanut jo komeaksi lehvästöksi, mutta ei sieltä juhannuksen varovaisessa kaivelussa löytynyt kuin peukalonpään kokoisia perunoita. Waiting for.

Toukokuun lopussa, tarkalleen 29.5., maahan eli siis perunaruukkuun meni lisää Jussia.

Ja kun nyt sattui jäämään tilaa ja oli ylimääräisiä perunoita niin ei muuta kuin vakoja kaivamaan.

Kasvatan myös ruohoja ja peltokukkasia.

Porkkana kasvaa hissukseen, sipulia saa taas hakemalla hakea. Kuva on tosin viikon vanha, nyt porkkanoilla on jo ihan porkkanan lehtiset ja sipuleitakin on jo 4. Olen siis jo nelinkertaistanut viime vuoden sipulisadon!

*Tämän vuoden yrityksenä porkkanat ja sipulit lavakauluksessa lisämullalla varustettuna*

Tomaatissa (Black Cherry) on tomaatteja, avomaankurkussa (avomaankurkku) on kurkkuja, ja kesäkurpitsassa (vihreä) on kesäkurpitsoja.

So far so good. Hokkaidotkin kasvattavat iloisesti lehtiään ja on niissä jo kukan alkujakin.

Kaikkein kiinnostavin peltokasvi tänä vuonna on kuitenkin sinne muuttanut kotikasvattamon kirvainfestaatiosta kitunut chili. Ajateltiin, että olkoon siellä nyt testikappaleena kunnes henkensä heittää. Ympärillä on lavakauluksen kasvihuone, ja kaverina samettikukka mallia Tangerine Gem (piti olla kääpiösamettikukka, mutta en tiedä mikä siinä sitä kääpiötä on) sekä paprika, joka ei arvosta chilistä saamiaan kirvoja eikä myöskään ulkona kasvamista eli sen kanssa taitaa vuosi loppua ennen kuin se siitä kasvaa.

*Jonkun pitäisi näköjään suorittaa vähän kitkentää kasvihuoneessaan*

Chili sinnittelee, on tehnyt pari uutta lehteä, mutta kaikien yllätykseksi, myös muutamia chilejä.

Kotonakin kasvaa, sillä Siberian Indooria ei muutama (kymmenen) kirvaa tunnu haittaavan. Fingers crossed!

Erikoisempi palstakesän alku

No niinhän siinä kävi, että palstalla olisi saanut alkaa viljellä heti kulmakeppien viemistä seuraavana päivänä. Sattui vaan olemaan yksi pikku leikkaus sillä viikolla. Tuloksena 15-senttinen haava kyljessä ja käskynä käyttää 2 kk haavateippiä paranevaa haavaa tukemassa.

*Sai tällaiset puutarhanvihreät vaatteet talon puolesta*

Operaatiosta seurasi myös ehdoton kielto tehdä mitään raskasta kahden viikon ajan. Pannaan meni nostaminen, työntäminen, vetäminen, kantaminen, kaivaminen…

Samaan aikaan toisaalla (ainakin melkein), puutarhaileva kaveri muutti takaisin Tampereelle ja sattuipa saamaan palstan samalta alueelta. Niinpä tänä vuonna sähköpyörän sijaan tavarat siirtyivät pellolle auton kyydissä.

Kaivuukelvottoman puutarhurin ja tavaroiden autokyydin lisäksi uutena viritelmänä on kokeilla kasvattaa sipuleita ja porkkanoita lavakauluksesssa. 2024 molemmat kasvoivat ihan hyvin, 2025 sipulit kelluivat tiehensä ja porkkanat olivat nysiä. Entäs jos niitä nyt pikkasen kohottaa lavakauluksen ja lisämullan avulla? Watch this space.

Pakkaspäivän pohdintaa

Ulkona on kylmä ja sohvalla on lämpöviltti, joten tässä ollaan. Pelto viettää talveaan ei-niin-syvän lumen alla. Jännitystä kuvioon lisää se, että tänä vuonna tulee täyteen 2 vuotta monivuotisen palstan jonossa. Ehkä 25 neliölle savea sanotaan jo tänä vuonna hyvästit ja siirrytään eteenpäin seuraaville savineliöille. Tai sitten ei.

Asioita, joita 2 vuodessa on savipalstalla oppinut.

Porkkana ei edelleenkään pidä savimaasta, tilanne ei ole muuttunut 80-luvusta mihinkään.
Sipuli ei ui, joten josko väsäisit ensi kesäksi sipulille lavakauluksen keskelle pelto ja nostaisit ne maasta ylemmäs, tai ostaisit sipulisi kaupasta.
Maissin kasvattaminen on onnenkauppaa.
Soijapavut kannattaa hankkia pakastealtaasta.
Yrttien kasvattaminen kuulostaa hirmu hyvältä idealta, mutta kokkaat kuitenkin keittiössäsi kun niitä tarvitset ja 3+3 km pyöräily yrtin perään kesken kokkaamisen ei ole logistisesti toimivinta.
Hokkaidokurpitsa tykkää savesta, vesisateesta, helteestä, ja rikkaruohopaperin alle pesän tehneet muurahaisetkin ovat näköjään ihan ok.
Herneet kannattaa ehkä jatkossakin hakea torilta eikä yrittää kasvattaa niitä amatöörinä ulkoilmassa.
Siiklit savipellossa kasvavat mitenkuten, mutta luonto tykkää nakertaa niitä turhan paljon.

Mitäpä ensi kesänä viljellä? Hokkaidoja istutan kaksi, toiveissa 0-6 kurpitsaa. Maissi on ehkä nyt hetkeksi nähty. Mies haluaisi laittaa pellolle chilin, mutta taitaisi tarvita sille kasvihuoneenkin. Sipulit ja porkkanat houkuttelevat edelleen, koska niitä meillä kuluu. Vuosi 2025 oli kesäkurpitsaton, palatako niiden pariin? Missä on nettisivu, jolla voit arvioida savipellolle sopivien kasvattien toimivuutta?

Bye bye pelto

Siinä se oli, vuoden 2025 kasvatuskausi. Enemmän sai vettä kuin satoa. Kauden selvä voittaja oli hokkaidokurpitsa, jota ei mikään keli hetkauttanut. Häviäjiä olivat kaikki muut maissia pienemmmät kasvit. Pitäisiköhän ensi vuonna ostaa kehäkukatkin taimina…

Kesäkuntosali on nyt suljettu! Sanotaan sille heipat naapurin auringonkukkien myötä.

Uusi kesä, sama savipelto

Työmatkaputkesta johtuen kesän 2025 kasvattelut aloitettiin tarkasti kesäkuun ensimmäisenä päivänä.

Viime vuotista puolta pienemmät maissintaimet ehtivät asua jo toista viikkoa parvekkeella ja lyhentyä muutamasta lehdestään kun nelijalkaiset tuhoeläimet kävivät vähän kärkiä maistelemassa.

Uudet siemenetkin on ostettu. Tänä vuonna pellolle valikoitui Flyaway- ja Berlicum 2 -porkkanoita, Como-tilliä kylvönauhassa, White Lisbon -pillisipulia ja punasipuleita myös että pysytään kesät ja talvet sipuleissa. Hernettäkin sinne laittanen, katsellaan.

Kolmatta kertaa yritän myös kasvattaa Summer Shell -soijapapuja. Kaksi vuotta sitten Piparmintussa kolme suoraan maahan heitettyä papua iti, kaksi kasvoi kasveiksi ja teki palkojakin, vuosi sitten yritin kotona esikasvatusta ja yksikään siemen ei itänyt, tänä vuonna lykkään taas suoraan peltoon ja kasaan lavakauluksen kasvihuoneen siihen päälle ja toivon parasta.

Uutena taimena peltoon pääsee myös hokkaidokurpitsa. Katsotaan sitä sitten.

Maisseista kuitenkin aloitettiin, jotta edes muutama lehdenkärki säästyisi.

Tänä vuonna peltoa on suorastaan miellyttävä kaivaa, sillä sitä ei ole ollut kovettamassa helteitä. Pala kerrallaan on kuitenkin edettävä, tunteja ja kaloreita kuluu. Väliin tulee Piparmintun lavakauluksia ikävä mutta kaivaa kaivaa, kyllä se siitä, lapiollinen kerrallaan.

Kesäloma alkoi

Se olisi sitten kesälomaa tarjolla. Sen kunniaksi ei tarttenut kauheasti kastella omia kasvejaan.

Ihmettelinkin miksi jalka painoi normaalia enemmän.

Maissiopinnot jatkukoon

Kesäkurpitsan kanssa ensimmäisenä Palstalle istutetut maissit ovat kestäneet kylmät, kuumat ja kuivat ja kehittävät kukkia.

Sitten taas lukemaan internettiä, että miten näitä pitäisi huoltaa.

Juhannuspäivä pellonkulmalla

Kaverit pyysivät juhannuspäivänä grillaamaan, ja tulipa siinä ananassalvia puheeksi. Lupasin tuoda maistettavaksi, joten samallahan sitä muutenkin vietti hieman laatuaikaa kasvattiensa kanssa

Torstaista kättensä jälkeä ehti katsella samalla kun kiskoi saappaita jalkaan.