Level 1 puutarhamartan seikkailut viljelmien välissä
When life gives you lemons, make lemonade, or margarita, ja kun Rekohaun puutarha mainostaa viimeisiä mansikan taimia, tee mansikkamaa.
Ja sitten kun kaikki oli hieman ad hoc (mansikkaidea oli hylätty jo aiemmin) niin penkki sai peiton harsosta. Korjataan tilannetta sitten myöhemmin kauppakäynnin jälkeen.
Yksivuotisen puolella alkaa sadonkorjuu lähestyä. Ehkä. Pitää lukea vielä jostain milloin avomaankurkku on kerättävissä.
Toiset ottavat juhannuksena rennosti, toiset ottavat mukaan kaverin, työkaluja, jääteetä ja kaksi mansikkakakun palaa ja lähtevät siistimään monivuotista viljelypalstaa.
Tadaa. Ruohon alta löytyi selkeästi aiempien vuosien penkkejä. Pari lavakaulustahan ruohikon seassa jo olikin. Pitää käydä joku kerta sovittelemassa mihin kohtaan lavat kuuluvat, nyt ne vain taiteltiin sivuun pois heinätöiden tieltä.
Mitään yksivuotistahan tänne ei enää tänä kesänä tule, koska ihmisellä on rajansa ja yksivuotinen palsta tarvitsee myös huoltajansa. Eläkeläiset hoitakoot aarikaupalla kasveja.
Parsa kiinnostaisi (juurakot loppu kaikkialta), maa-artisokka olisi tosi jees (mutta onko sitä sitten kaikkien muidenkin palstoilla, haluavat tai eivät?) ja sitten ei oikein olekaan mitään valmista ideaa. Inkivääri (ei löydy)? Wasabi (ilmeisesti maailman krantuin kasvatettava)? Valkosipuli (istutetaan syksyllä)? Ei kun valkosipuli koska ruohon seasta nimittäin löytyi vihreitä härpäkkeitä, jotka kaveri diagnosoi valkosipuleiksi.
Kirjastosta on haettu lukemiseksi uusintapainos teoksesta Suomalainen piha ja puutarha.
Toivottavasti se kertoo mitä tälle jättikarviaiselle pitäisi tehdä, antaa rehottaa vai jotenkin trimmata? Yhdessä kohdassa oli jopa (tyhjä) linnunpesä.
Mutta kasvaa siinä jo ensimmäiset omat karviaiset sitten 90-luvun.
Kun ei nyt sitten mitään muuta tähän hätään selviä tekemään, niin aina voi tökätä maahan ainakin muutamia ruohosipulin taimia. Nyt on ainakin mahdotonta kuvitella, että nämä ovat kitkettäviä ruohoja.
Toivottavasti kirja (tai internet) kertoo, miten vadelman alkuja voi siirtää, niitä nimittäin olisi siellä täällä parissakin kohtaa. Naapureilla on myös hienoja vadelmankasvatustelineitä. Ehkä pitää lähteä ostamaan lautaa ja nauloja ja alkaa askarrella itselle samanlaisia.
Kun olet saanut monimutkaisesti yksivuotisen palstasi suunnilleen valmiiksi kasvamaan, ja sitten saat meilin, että nyt kahden vuoden jonottamisen jälkeen olisi se monivuotinen palsta tarjolla, otatko vastaan vai kieltäydytkö ja menetkö suorinta tietä takaisin jonon perälle…
Ei pitänyt mennä perjantaina pellolle, mutta pitihän se lähteä katsomaan millainen pellonpala on tarjolla. Ei ole kuulemma ollut tänä vuonna viljelykäytössä.
Toivottavasti yksivuotisen saa pitää, nyt olisi nimittäin ruohoa tarjolla katteeksi kun tätä tästä kulma kerrallaan hoidetaan valmiiksi.
Monivuotispellolla asui jo karviainen, vadelma, todennäköisesti mustaherukka, raparperi ja lipstikka ja ainakin yksi rotvallikivi.
Viikon viimeisellä peltokäynnillä käskytettiin taas miestä. Vanha tuttu kasvihuone sisältää nyt pienenpienen paprikan. Tomaatti sai tomaattitukensa ja muut kasvit hieman tukikeppejä.
Leikkauksesta on jo sen verran, että varovaisesti voi kyykätä ja laittaa kasveja purkeista peltoon.
Viime vuonna oli yksi hokkaido, tänä vuonna kaksi, ettei vaan tule tyhjää tilaa jätettyä.
Tämä on ehkä Black Cherry -kirsikkatomaatti. Ehkä, koska tuli ilman nimilappua. Pari kaveriaan menivät onneksi kaverin palstalle, niin vaihdellaan sitten hedelmiä jos tekeekin jotain ihan muuta. Pitäisi kestää pellolla. Katsotaan. Istuttaa sitä ei voinut vielä koska kaikki tukikepit olivat kellarissa ja tomaattituki parvekkeella.
Yllätykset jatkuvat myös palstan kulmalla kasvaneen sipulikasvin kanssa. Laitoin sillekin pari nimilappua, etten kävele sen yli kovin montaa kertaa.
Toiseen lavaan meni nyt sitten avomaankurkku. Taustalla vappuna kaverin takapihalla pussiin istutettua Jussi-perunaa. Ehkä juhannusperuna, ehkä ei.
Viimeiseen valmiiseen kaivantoon meni hieman Annabelle-perunaa. 2024 kokeiltujen siiklien kanssa ei mennyt ihan putkeen, katsotaan nyt mitä näistä tulee.
Miten tehdään savimaahan koloja kasveja varten kun ei saa kaivaa? Otetaan mies mukaan ja osoitellaan sille kohtia, joihin lapio iskeä.
Ei kuulemma ole kaivanut näin paljon sitten armeijan.
Kotona muuten on edelleen alkukeväisiä chilejä, mutta raukkaparkoihin iski kirvainvaasio. Chilit asuvat nyt parvekkeella ja kirvoja lahdataan päivittäin, mutta taisi nyt tämä chilikausi mennä tähän.
No niinhän siinä kävi, että palstalla olisi saanut alkaa viljellä heti kulmakeppien viemistä seuraavana päivänä. Sattui vaan olemaan yksi pikku leikkaus sillä viikolla. Tuloksena 15-senttinen haava kyljessä ja käskynä käyttää 2 kk haavateippiä paranevaa haavaa tukemassa.
Operaatiosta seurasi myös ehdoton kielto tehdä mitään raskasta kahden viikon ajan. Pannaan meni nostaminen, työntäminen, vetäminen, kantaminen, kaivaminen…
Samaan aikaan toisaalla (ainakin melkein), puutarhaileva kaveri muutti takaisin Tampereelle ja sattuipa saamaan palstan samalta alueelta. Niinpä tänä vuonna sähköpyörän sijaan tavarat siirtyivät pellolle auton kyydissä.
Kaivuukelvottoman puutarhurin ja tavaroiden autokyydin lisäksi uutena viritelmänä on kokeilla kasvattaa sipuleita ja porkkanoita lavakauluksesssa. 2024 molemmat kasvoivat ihan hyvin, 2025 sipulit kelluivat tiehensä ja porkkanat olivat nysiä. Entäs jos niitä nyt pikkasen kohottaa lavakauluksen ja lisämullan avulla? Watch this space.
Ulkona on kylmä ja sohvalla on lämpöviltti, joten tässä ollaan. Pelto viettää talveaan ei-niin-syvän lumen alla. Jännitystä kuvioon lisää se, että tänä vuonna tulee täyteen 2 vuotta monivuotisen palstan jonossa. Ehkä 25 neliölle savea sanotaan jo tänä vuonna hyvästit ja siirrytään eteenpäin seuraaville savineliöille. Tai sitten ei.
Asioita, joita 2 vuodessa on savipalstalla oppinut.
Mitäpä ensi kesänä viljellä? Hokkaidoja istutan kaksi, toiveissa 0-6 kurpitsaa. Maissi on ehkä nyt hetkeksi nähty. Mies haluaisi laittaa pellolle chilin, mutta taitaisi tarvita sille kasvihuoneenkin. Sipulit ja porkkanat houkuttelevat edelleen, koska niitä meillä kuluu. Vuosi 2025 oli kesäkurpitsaton, palatako niiden pariin? Missä on nettisivu, jolla voit arvioida savipellolle sopivien kasvattien toimivuutta?
Pellonhoidollisissa toimenpiteissä oli tänään vuorossa kukkasten kuvaus. En kyllä tiedä mihin olen tarkentanut.
Vähän piti korjata satoa, koska tilli oli alkanut kellastua. Maissien kanssa oltiin vähän fifti-siksti syömiskelpoisuuden kanssa. Punasipulilla ei myöskään pitkälle pötkitä.
Hokkaidot saivat jäädä pefleteilleen.
Heinäkuussa lomailtiin mutta käytiin myös huokailemassa pellolla.
Ensin satoi kesäkuun ja sitten satoi heinäkuun alun.
Sitten tulivat 30 asteen helteet ja punasipulien sijaan veteen hyppäsi viljelijä. Pellon kastelu tuntui vähän pisaran kantamiselta kaivolta Saharaan.
Tillit sinnittelevät, porkkanat ovat lähinnä korsia (joissa on 2 sentin porkkanoita päässä), kehäkukkia ei ole näkynyt.
Soijapapuja ostetaan tänäkin vuonna kaupan pakastealtaasta ja herneet kuolivat sateissa. Punasipuleja on jäljellä kaksi kokonaisesta istutetusta pussillisesta.
Maisseihin tuli ensin yksi tähkä, mutta helteet saivat satotoiveet kasvamaan eksponentiaalisesti, nyt niitä on jo 11.
Kauden uusi tuttavuus hokkaidokurpitsa sen sijaan mennä porskuttaa. Kirjaimellisesti, sillä pari kertaa sen köynnöstä on haettu jo naapurin puolelta.
Päästään taas lukemaan internettiä kurpitsankasvatuksesta, sillä on siellä köynnöksen lisäksi myös kurpitsan alkuja.
Viime vuonna tähän aikaan oli ehditty syödä pellolta vaikka mitä, tänä vuonna talouden vihannekset on toimittanut Tammelentori, Kauppahalli ja Reko-haku.
Mutta onhan tässä vielä pari kuukautta aikaa viljellä, jospa pelloltakin jotain kasvaisi syötäväksi asti.
Ratikalla ryytimaalle 