Level 0 puutarhamartan seikkailut viljelylaatikoiden välissä
Level 0 puutarhamarttamme osaamista yritetään puutarhan ulkopuolella kasvattaa läjällä luettavaa sekä kokeneemman puutarhuroijan vinkkaamalla FB-ryhmällä, ”sillä jossa viljelylaatikossa on spanieli”.
Näitä kaikkia luetaan vuorotellen sohvalla iltaisin. Vihkoset ja kirjat ovat hyvässä tallessa kirjahyllyssä. Mutta onko kukaan nähnyt White Lisbon -sipulien kylvönauhan sisältävää siemenpussiani? Miten ihminen voi hukata pussillisen siemeniä?
Ja niin tapahtui 19.4., että Marttojen puutarha-asiantuntija Essi ja 4 kaupunkiviljelystä kiinnostunutta puutarhamarttaa (3 kokenutta ja yksi valepuutarhamartta, eli allekirjoittanut) kohtasivat Pirkanmaan Marttojen toimistolla.
Kävi ilmi, että nyt olisi mahdollisuus päästä viljelemään Piparminttu-puutarhaa, jossa vuosien ajan oli toiminut lasten puutarhakerho. Koska yksi Essi ei ehdi ihan kaikkialle Pirkanmaalla, Piparminttuun kaivattiin nyt puuhakkaita marttoja laittamaan paikkoja kuntoon ja pitämään sitä viljeltynä ainakin tämä kesä.
Piparmintussa oli tarjolla puoli hehtaaria peltoa, noin 8 viljelylaatikkoa ja kasvihuone, joissa saisimme oman kiinnostuksemme mukaan kasvattaa mitä haluaisimme.
Epäilimme, että neljä marttaa ei ihan riitä kaiken viljelemiseen, joten sovittiin pellolle laitettavan maanparannuskasveja ja viljelylaatikot ja kasvihuone otettavan käyttöön.
Level 0 puutarhamarttana (suom. huom. sitä ollaan puutarhan ulkopuolella pelaajia eli vanha kunnon gamer) olin tietenkin täynnä kysymyksiä.
Voiko lähteä piparminttuilemaan, vaikka ei tiedä mistään mitään?
Mitä siellä voi kasvattaa?
Minkä kanssa olisi mahdollista onnistua?
Miten kauan siellä ollaan, onko jossain päin syksyä dedis milloin kaikki sato pitää olla korjattu ja laatikot tyhjinä?
Saisinko kaksi ihan omaa laatikkoa, joissa voin säätää (eli tappaa kasveja, parvekekasvattamossa ei ole massiivista onnistumisputkea)?
Kyselyikäisen hiljentämiseksi varastoista löytyi Marttojen julkaisu jos toinenkin oppimateriaaliksi aiheeseen. Suuret kiitokset!
Lopullisen päätöksen tekemiseksi lähdettiin katsomaan Piparminttua, ja voilà, lumen alta oli kuoriutunut näytille keväänkeltainen puutarha:
Tässä vaiheessa kaikki olivat jo valmiita puutarhatöihin, joten sovittiin piparminttuilusta kasvukaudelle 2023. Sitten kun niiden noin 8 viljelylaatikon määrä olikin todellisuudessa 17, päätettiin myös vielä huhuilla lisää innokkaita.
Niinpä parvekekasvattamo vaihtui puutarhaksi sai lisäosan yhdestä puutarhasta.
Tämän blogin nimestä saatte myös kiittää Essiä, sillä hän sanoi sen ääneen kun olimme poistumassa Piparmintusta. Ratikalla ryytimaalle – 8 minuuttia kotipysäkiltä puutarhapysäkille.
Lyhyen ratikkamatkan – ja pienen kävelyn – jälkeen kotona päästiin melkein heti lukemaan sitä puutarhakirjallisuutta. Kunhan ensin oli tehty niistä vaihtokauppa kissanruokaan.
Keski-iästä?
Vuosi vuodelta se on ollut vahvempi, halu päästä kuopsuttamaan jotain multaisaa. Pahimpaan himoon on kotona kasvatettu yrttejä ja chilejä, joista osa on selvinnyt, enin osa ei. Tammelantorille pitäisi päästä joka viikonloppu nuuhkimaan vihannesten tuoksua ja ostamaan niitä kotiin. Kasvatustaustaa on itsellä vähän, isovanhempien maapaikassa kasvatettiin ja yliopisto-opiskelijan hengissä pitäneet rosamunda-perunat, herukat, vadelmat ja omenat ja mehumaijattiin niistä noin kymmenen miljoonaa litraa sekamehua.
Korona-aikakin meni kotisohvalla, ilman sen ihmeempää mökkikuumetta. Mitä nyt vähän siirtolapuutarhamökkejä katseli sillä silmällä. Erityisesti sen jälkeen kun kaveri osti omansa.
Tänä vuonna päästiin jo siihen, että ratikassa nähty puutarhapalstojen hakuajan alkamisen mainos johdatti 4H-kerhon viljelypalstasivulle useampaan otteeseen. Pessimisti ei pety, joten oletuksena oli se, että vapaita palstoja on 2 ja hakijoita 450 (palttiarallaa sama suhde oli muuten vuonna 1997 Tampereen yliopistossa kun haki englannin kääntämistä opiskelemaan) ja arvonnalla mennään.
Sitten.
Puhelimessa piippasi Marttojen Whatsapp-ryhmä ja siellä välitettiin viestiä kaupunkiviljelystä kiinnostuneille.
Ja siitä se sitten lähti.
Ratikalla ryytimaalle 