Toiset ottavat juhannuksena rennosti, toiset ottavat mukaan kaverin, työkaluja, jääteetä ja kaksi mansikkakakun palaa ja lähtevät siistimään monivuotista viljelypalstaa.
Tadaa. Ruohon alta löytyi selkeästi aiempien vuosien penkkejä. Pari lavakaulustahan ruohikon seassa jo olikin. Pitää käydä joku kerta sovittelemassa mihin kohtaan lavat kuuluvat, nyt ne vain taiteltiin sivuun pois heinätöiden tieltä.
Mitään yksivuotistahan tänne ei enää tänä kesänä tule, koska ihmisellä on rajansa ja yksivuotinen palsta tarvitsee myös huoltajansa. Eläkeläiset hoitakoot aarikaupalla kasveja.
Parsa kiinnostaisi (juurakot loppu kaikkialta), maa-artisokka olisi tosi jees (mutta onko sitä sitten kaikkien muidenkin palstoilla, haluavat tai eivät?) ja sitten ei oikein olekaan mitään valmista ideaa. Inkivääri (ei löydy)? Wasabi (ilmeisesti maailman krantuin kasvatettava)? Valkosipuli (istutetaan syksyllä)? Ei kun valkosipuli koska ruohon seasta nimittäin löytyi vihreitä härpäkkeitä, jotka kaveri diagnosoi valkosipuleiksi.
Kirjastosta on haettu lukemiseksi uusintapainos teoksesta Suomalainen piha ja puutarha.
Toivottavasti se kertoo mitä tälle jättikarviaiselle pitäisi tehdä, antaa rehottaa vai jotenkin trimmata? Yhdessä kohdassa oli jopa (tyhjä) linnunpesä.
Mutta kasvaa siinä jo ensimmäiset omat karviaiset sitten 90-luvun.
Kun ei nyt sitten mitään muuta tähän hätään selviä tekemään, niin aina voi tökätä maahan ainakin muutamia ruohosipulin taimia. Nyt on ainakin mahdotonta kuvitella, että nämä ovat kitkettäviä ruohoja.
Toivottavasti kirja (tai internet) kertoo, miten vadelman alkuja voi siirtää, niitä nimittäin olisi siellä täällä parissakin kohtaa. Naapureilla on myös hienoja vadelmankasvatustelineitä. Ehkä pitää lähteä ostamaan lautaa ja nauloja ja alkaa askarrella itselle samanlaisia.
Ratikalla ryytimaalle 