Level 1 puutarhamartan seikkailut viljelmien välissä
When life gives you lemons, make lemonade, or margarita, ja kun Rekohaun puutarha mainostaa viimeisiä mansikan taimia, tee mansikkamaa.
Ja sitten kun kaikki oli hieman ad hoc (mansikkaidea oli hylätty jo aiemmin) niin penkki sai peiton harsosta. Korjataan tilannetta sitten myöhemmin kauppakäynnin jälkeen.
Yksivuotisen puolella alkaa sadonkorjuu lähestyä. Ehkä. Pitää lukea vielä jostain milloin avomaankurkku on kerättävissä.
Kesäkuussa on savipellolla ollut oikein soveliaat kelit kasvien kasvaa, eikä puutarhurin kylkikään enää juuri menoa haittaa.
Perunaa kasvaa kolmessa kohdassa. Vappuna kaverin takapihallepussitettu Jussi on kasvanut jo komeaksi lehvästöksi, mutta ei sieltä juhannuksen varovaisessa kaivelussa löytynyt kuin peukalonpään kokoisia perunoita. Waiting for.
Toukokuun lopussa, tarkalleen 29.5., maahan eli siis perunaruukkuun meni lisää Jussia.
Ja kun nyt sattui jäämään tilaa ja oli ylimääräisiä perunoita niin ei muuta kuin vakoja kaivamaan.
Kasvatan myös ruohoja ja peltokukkasia.
Porkkana kasvaa hissukseen, sipulia saa taas hakemalla hakea. Kuva on tosin viikon vanha, nyt porkkanoilla on jo ihan porkkanan lehtiset ja sipuleitakin on jo 4. Olen siis jo nelinkertaistanut viime vuoden sipulisadon!
Tomaatissa (Black Cherry) on tomaatteja, avomaankurkussa (avomaankurkku) on kurkkuja, ja kesäkurpitsassa (vihreä) on kesäkurpitsoja.
So far so good. Hokkaidotkin kasvattavat iloisesti lehtiään ja on niissä jo kukan alkujakin.
Kaikkein kiinnostavin peltokasvi tänä vuonna on kuitenkin sinne muuttanut kotikasvattamon kirvainfestaatiosta kitunut chili. Ajateltiin, että olkoon siellä nyt testikappaleena kunnes henkensä heittää. Ympärillä on lavakauluksen kasvihuone, ja kaverina samettikukka mallia Tangerine Gem (piti olla kääpiösamettikukka, mutta en tiedä mikä siinä sitä kääpiötä on) sekä paprika, joka ei arvosta chilistä saamiaan kirvoja eikä myöskään ulkona kasvamista eli sen kanssa taitaa vuosi loppua ennen kuin se siitä kasvaa.
Chili sinnittelee, on tehnyt pari uutta lehteä, mutta kaikien yllätykseksi, myös muutamia chilejä.
Kotonakin kasvaa, sillä Siberian Indooria ei muutama (kymmenen) kirvaa tunnu haittaavan. Fingers crossed!
Pitipä käydä katsomassa, miltä pellolla kuukausi edellisen visiitin jälkeen näyttää. Edistyneeltä.
Tänä vuonna kevät on aikaisessa, ja niin on puutarhurin pyörälenkkeilykin. Uteliaisuuttani lähdin katsomaan, miltä pellolla näyttää, joko lumi on sulanut. No kyllä.
Tänäkin vuonna olisi tarkoitus jatkaa vanhan tutun savimaan kanssa.
Ulkona on kylmä ja sohvalla on lämpöviltti, joten tässä ollaan. Pelto viettää talveaan ei-niin-syvän lumen alla. Jännitystä kuvioon lisää se, että tänä vuonna tulee täyteen 2 vuotta monivuotisen palstan jonossa. Ehkä 25 neliölle savea sanotaan jo tänä vuonna hyvästit ja siirrytään eteenpäin seuraaville savineliöille. Tai sitten ei.
Asioita, joita 2 vuodessa on savipalstalla oppinut.
Mitäpä ensi kesänä viljellä? Hokkaidoja istutan kaksi, toiveissa 0-6 kurpitsaa. Maissi on ehkä nyt hetkeksi nähty. Mies haluaisi laittaa pellolle chilin, mutta taitaisi tarvita sille kasvihuoneenkin. Sipulit ja porkkanat houkuttelevat edelleen, koska niitä meillä kuluu. Vuosi 2025 oli kesäkurpitsaton, palatako niiden pariin? Missä on nettisivu, jolla voit arvioida savipellolle sopivien kasvattien toimivuutta?
Pellonhoidollisissa toimenpiteissä oli tänään vuorossa kukkasten kuvaus. En kyllä tiedä mihin olen tarkentanut.
Vähän piti korjata satoa, koska tilli oli alkanut kellastua. Maissien kanssa oltiin vähän fifti-siksti syömiskelpoisuuden kanssa. Punasipulilla ei myöskään pitkälle pötkitä.
Hokkaidot saivat jäädä pefleteilleen.
Tadaa.
Mies meni Puuiloon, ja sai käskyn ostaa myös näitä mitäliemuovisia peflettejä. Oli kuulemma ihmetellyt miksi ihmeessä kun meillä on kankaiset käytössä, mutta kyllä se sitten selvisi.
Kurpitsan lisäksi kasvaa myös tilli. Kun oikein tarkasti katselee.
Ystäväni internet kertoi, että kurpitsalle pitää laittaa alusta.
Hätäpäissäni laitoin harsoa, koska varastoissa ei ollut yhtään 80- ja 90-luvulla mummulan saunassa ostettua mitäliemuovi-peflettiä. Googlataan myöhemmin.
Mukaan piti ottaa myös testiporkkana.
Heinäkuussa lomailtiin mutta käytiin myös huokailemassa pellolla.
Ensin satoi kesäkuun ja sitten satoi heinäkuun alun.
Sitten tulivat 30 asteen helteet ja punasipulien sijaan veteen hyppäsi viljelijä. Pellon kastelu tuntui vähän pisaran kantamiselta kaivolta Saharaan.
Tillit sinnittelevät, porkkanat ovat lähinnä korsia (joissa on 2 sentin porkkanoita päässä), kehäkukkia ei ole näkynyt.
Soijapapuja ostetaan tänäkin vuonna kaupan pakastealtaasta ja herneet kuolivat sateissa. Punasipuleja on jäljellä kaksi kokonaisesta istutetusta pussillisesta.
Maisseihin tuli ensin yksi tähkä, mutta helteet saivat satotoiveet kasvamaan eksponentiaalisesti, nyt niitä on jo 11.
Kauden uusi tuttavuus hokkaidokurpitsa sen sijaan mennä porskuttaa. Kirjaimellisesti, sillä pari kertaa sen köynnöstä on haettu jo naapurin puolelta.
Päästään taas lukemaan internettiä kurpitsankasvatuksesta, sillä on siellä köynnöksen lisäksi myös kurpitsan alkuja.
Viime vuonna tähän aikaan oli ehditty syödä pellolta vaikka mitä, tänä vuonna talouden vihannekset on toimittanut Tammelentori, Kauppahalli ja Reko-haku.
Mutta onhan tässä vielä pari kuukautta aikaa viljellä, jospa pelloltakin jotain kasvaisi syötäväksi asti.
Tai lähinnä piipahdus pitkäperjantaina.
Pääpointti oli käydä katsomassa löytyisikö viime syksynä kadonnut neljäs reunaklapi, mutta ei. Yksi vihreä tukikeppi ja pari pientä nimikylttiä kyllä löytyi, jotain satoa lähti mukaan siis tälläkin kertaa.
Ratikalla ryytimaalle 