Level 1 puutarhamartan seikkailut viljelmien välissä
When life gives you lemons, make lemonade, or margarita, ja kun Rekohaun puutarha mainostaa viimeisiä mansikan taimia, tee mansikkamaa.
Ja sitten kun kaikki oli hieman ad hoc (mansikkaidea oli hylätty jo aiemmin) niin penkki sai peiton harsosta. Korjataan tilannetta sitten myöhemmin kauppakäynnin jälkeen.
Yksivuotisen puolella alkaa sadonkorjuu lähestyä. Ehkä. Pitää lukea vielä jostain milloin avomaankurkku on kerättävissä.
Toiset ottavat juhannuksena rennosti, toiset ottavat mukaan kaverin, työkaluja, jääteetä ja kaksi mansikkakakun palaa ja lähtevät siistimään monivuotista viljelypalstaa.
Tadaa. Ruohon alta löytyi selkeästi aiempien vuosien penkkejä. Pari lavakaulustahan ruohikon seassa jo olikin. Pitää käydä joku kerta sovittelemassa mihin kohtaan lavat kuuluvat, nyt ne vain taiteltiin sivuun pois heinätöiden tieltä.
Mitään yksivuotistahan tänne ei enää tänä kesänä tule, koska ihmisellä on rajansa ja yksivuotinen palsta tarvitsee myös huoltajansa. Eläkeläiset hoitakoot aarikaupalla kasveja.
Parsa kiinnostaisi (juurakot loppu kaikkialta), maa-artisokka olisi tosi jees (mutta onko sitä sitten kaikkien muidenkin palstoilla, haluavat tai eivät?) ja sitten ei oikein olekaan mitään valmista ideaa. Inkivääri (ei löydy)? Wasabi (ilmeisesti maailman krantuin kasvatettava)? Valkosipuli (istutetaan syksyllä)? Ei kun valkosipuli koska ruohon seasta nimittäin löytyi vihreitä härpäkkeitä, jotka kaveri diagnosoi valkosipuleiksi.
Kirjastosta on haettu lukemiseksi uusintapainos teoksesta Suomalainen piha ja puutarha.
Toivottavasti se kertoo mitä tälle jättikarviaiselle pitäisi tehdä, antaa rehottaa vai jotenkin trimmata? Yhdessä kohdassa oli jopa (tyhjä) linnunpesä.
Mutta kasvaa siinä jo ensimmäiset omat karviaiset sitten 90-luvun.
Kun ei nyt sitten mitään muuta tähän hätään selviä tekemään, niin aina voi tökätä maahan ainakin muutamia ruohosipulin taimia. Nyt on ainakin mahdotonta kuvitella, että nämä ovat kitkettäviä ruohoja.
Toivottavasti kirja (tai internet) kertoo, miten vadelman alkuja voi siirtää, niitä nimittäin olisi siellä täällä parissakin kohtaa. Naapureilla on myös hienoja vadelmankasvatustelineitä. Ehkä pitää lähteä ostamaan lautaa ja nauloja ja alkaa askarrella itselle samanlaisia.
Viikon viimeisellä peltokäynnillä käskytettiin taas miestä. Vanha tuttu kasvihuone sisältää nyt pienenpienen paprikan. Tomaatti sai tomaattitukensa ja muut kasvit hieman tukikeppejä.
Leikkauksesta on jo sen verran, että varovaisesti voi kyykätä ja laittaa kasveja purkeista peltoon.
Viime vuonna oli yksi hokkaido, tänä vuonna kaksi, ettei vaan tule tyhjää tilaa jätettyä.
Tämä on ehkä Black Cherry -kirsikkatomaatti. Ehkä, koska tuli ilman nimilappua. Pari kaveriaan menivät onneksi kaverin palstalle, niin vaihdellaan sitten hedelmiä jos tekeekin jotain ihan muuta. Pitäisi kestää pellolla. Katsotaan. Istuttaa sitä ei voinut vielä koska kaikki tukikepit olivat kellarissa ja tomaattituki parvekkeella.
Yllätykset jatkuvat myös palstan kulmalla kasvaneen sipulikasvin kanssa. Laitoin sillekin pari nimilappua, etten kävele sen yli kovin montaa kertaa.
Toiseen lavaan meni nyt sitten avomaankurkku. Taustalla vappuna kaverin takapihalla pussiin istutettua Jussi-perunaa. Ehkä juhannusperuna, ehkä ei.
Viimeiseen valmiiseen kaivantoon meni hieman Annabelle-perunaa. 2024 kokeiltujen siiklien kanssa ei mennyt ihan putkeen, katsotaan nyt mitä näistä tulee.
No niinhän siinä kävi, että palstalla olisi saanut alkaa viljellä heti kulmakeppien viemistä seuraavana päivänä. Sattui vaan olemaan yksi pikku leikkaus sillä viikolla. Tuloksena 15-senttinen haava kyljessä ja käskynä käyttää 2 kk haavateippiä paranevaa haavaa tukemassa.
Operaatiosta seurasi myös ehdoton kielto tehdä mitään raskasta kahden viikon ajan. Pannaan meni nostaminen, työntäminen, vetäminen, kantaminen, kaivaminen…
Samaan aikaan toisaalla (ainakin melkein), puutarhaileva kaveri muutti takaisin Tampereelle ja sattuipa saamaan palstan samalta alueelta. Niinpä tänä vuonna sähköpyörän sijaan tavarat siirtyivät pellolle auton kyydissä.
Kaivuukelvottoman puutarhurin ja tavaroiden autokyydin lisäksi uutena viritelmänä on kokeilla kasvattaa sipuleita ja porkkanoita lavakauluksesssa. 2024 molemmat kasvoivat ihan hyvin, 2025 sipulit kelluivat tiehensä ja porkkanat olivat nysiä. Entäs jos niitä nyt pikkasen kohottaa lavakauluksen ja lisämullan avulla? Watch this space.
Siinä se oli, vuoden 2025 kasvatuskausi. Enemmän sai vettä kuin satoa. Kauden selvä voittaja oli hokkaidokurpitsa, jota ei mikään keli hetkauttanut. Häviäjiä olivat kaikki muut maissia pienemmmät kasvit. Pitäisiköhän ensi vuonna ostaa kehäkukatkin taimina…
Kesäkuntosali on nyt suljettu! Sanotaan sille heipat naapurin auringonkukkien myötä.
Pellolta löytyy välillä muutakin kuin vesilätäköitä, huonosti kasvavia viljelmiä ja saunapeflettejä.
Kukkaset ilahduttivat livenä. Eivät niinkään kuvassa.
Luulen, että tämän vuoden porkkanoista ei kauhean kummoista ateriaa saa.
Maissintähkät ovat, no, melkoisen vaihtelevia laadultaan.
Ihan itse äsken laskin, että kesäkuussa olen selvinnyt käymään pellolla 7 kertaa. Työmatkat jatkuivat vielä kesäkuun puoliväliin ja sitten alkoivat sateet. Pelto on kuitenkin saatu muutettua kasvimaaksi ja kastelukin on hoitunut lähes kokonaan taivaalta. Jos tulevan viikon sääennuste paikkansa pitää niin eipä tarvitse silloinkaan mennä, nimimerkillä kiskoin tuossa aiemmin kumisaappaani savipellon yllätysmudakon otteesta irti.
No mitä siellä nyt sitten kasvaa kun joka käynnistä ei ole selvinnyt edes kirjoittamaan?
Ekana peltoon päässeet maissit ovat olleet siellä nyt 1.6. alkaen ja ovat jo alkaneet kasvaa kokoa.
Melkein viikko maissin jälkeen, 6.6., maahan pääsi tämän vuoden opiskeltava, hokkaidokurpitsa. Reilussa parissa viikossa on saatu tapettua pari alinta lehteä mutta tehtyä myös nippu kukannuppuja.
Kurpitsan alla on tänä vuonna puutarha.comin maatuva paperikate, katsotaan miten se toimii.
Kurpitsapäivänä taisin myös ripotella pellon reunaan Daisy Citrus Mix -kehäkukat, ihan vain koska pidän kukkasista.
Sitten työmatkailtiin välissä.
Työmatkan jälkeen ja viikkoa ennen juhannusta olikin sitten raivokas kaivamis-, istututus- ja kylvämis-show, jotta rikkaruohot eivät ihan vallanneet koko plänttiä. Turtolan Honkasen puutarhamyymälästä (RIP 😭) löytyi punasipulin istukassipulia, se sai kaverikseen Flyaway-porkkanaa, viereisiin penkkeihin menivät Berlicum 2 -porkkana ja White Lisbon -pillisipuli ja viimeiseen penkkiin Norli-sokeriherneet.
Kaikki edellämainitut ehkä kasvavat jo penkeissään. Ehkä.
Ainoana hellepäivänä pidettiin grillausiltaman mittainen tauko ja sitten käytiin iskemässä epätoivoiset Summer Shell -soijapavut peltoon kera paperikatteen ja kasvihuonepeitteensä ja vielä reunaan rivi tilliä, koska pidän sen tuoksusta.
Sitten kun soijapapu ei idä, ripottelen koko kohdan täyteen paperikatteen kaupanpäällisinä tullutta kesäkukkaseosta ja ostan edamameni kaupan pakastimesta. Parvekkeelle unohtuneelle rosmariinillekin siinä olisi hyvä tila.
Ja sitten ei muuta kuin sadetta pitelemään.
Työmatkaputkesta johtuen kesän 2025 kasvattelut aloitettiin tarkasti kesäkuun ensimmäisenä päivänä.
Viime vuotista puolta pienemmät maissintaimet ehtivät asua jo toista viikkoa parvekkeella ja lyhentyä muutamasta lehdestään kun nelijalkaiset tuhoeläimet kävivät vähän kärkiä maistelemassa.
Uudet siemenetkin on ostettu. Tänä vuonna pellolle valikoitui Flyaway- ja Berlicum 2 -porkkanoita, Como-tilliä kylvönauhassa, White Lisbon -pillisipulia ja punasipuleita myös että pysytään kesät ja talvet sipuleissa. Hernettäkin sinne laittanen, katsellaan.
Kolmatta kertaa yritän myös kasvattaa Summer Shell -soijapapuja. Kaksi vuotta sitten Piparmintussa kolme suoraan maahan heitettyä papua iti, kaksi kasvoi kasveiksi ja teki palkojakin, vuosi sitten yritin kotona esikasvatusta ja yksikään siemen ei itänyt, tänä vuonna lykkään taas suoraan peltoon ja kasaan lavakauluksen kasvihuoneen siihen päälle ja toivon parasta.
Uutena taimena peltoon pääsee myös hokkaidokurpitsa. Katsotaan sitä sitten.
Maisseista kuitenkin aloitettiin, jotta edes muutama lehdenkärki säästyisi.
Tänä vuonna peltoa on suorastaan miellyttävä kaivaa, sillä sitä ei ole ollut kovettamassa helteitä. Pala kerrallaan on kuitenkin edettävä, tunteja ja kaloreita kuluu. Väliin tulee Piparmintun lavakauluksia ikävä mutta kaivaa kaivaa, kyllä se siitä, lapiollinen kerrallaan.
Tai lähinnä piipahdus pitkäperjantaina.
Pääpointti oli käydä katsomassa löytyisikö viime syksynä kadonnut neljäs reunaklapi, mutta ei. Yksi vihreä tukikeppi ja pari pientä nimikylttiä kyllä löytyi, jotain satoa lähti mukaan siis tälläkin kertaa.
Ratikalla ryytimaalle 