Level 1 puutarhamartan seikkailut viljelmien välissä
When life gives you lemons, make lemonade, or margarita, ja kun Rekohaun puutarha mainostaa viimeisiä mansikan taimia, tee mansikkamaa.
Ja sitten kun kaikki oli hieman ad hoc (mansikkaidea oli hylätty jo aiemmin) niin penkki sai peiton harsosta. Korjataan tilannetta sitten myöhemmin kauppakäynnin jälkeen.
Yksivuotisen puolella alkaa sadonkorjuu lähestyä. Ehkä. Pitää lukea vielä jostain milloin avomaankurkku on kerättävissä.
Tänä vuonna kevät on aikaisessa, ja niin on puutarhurin pyörälenkkeilykin. Uteliaisuuttani lähdin katsomaan, miltä pellolla näyttää, joko lumi on sulanut. No kyllä.
Tänäkin vuonna olisi tarkoitus jatkaa vanhan tutun savimaan kanssa.
Kausi lähenee loppuaan, ja pellolta on tuotu kotiin jo kaikki mahdollinen ja vähän sitä mahdotontakin. Kaivoin ja kiskoin savesta irti kaikki porkkanat mitä vain sain.
Siivoamisen ja pilkkomisen jälkeen niistä sai kupillisen pikku dippiporkkanoita.
Hokkaidot alkoivat näyttää siltä, että ne voisivat muuttaa kerrostaloon loppusäilytykseen. Taas luettiin intenettiä että mistä ihmeestä ne pitää köynnöksestään katkaista ja ei tultu hullua hurskaammaksi.
Sateisempaan keliin on myös palattu, liukastuminen on ihan yhden askeleen päässä parissakin kohdassa peltoa.
Pellolta löytyy välillä muutakin kuin vesilätäköitä, huonosti kasvavia viljelmiä ja saunapeflettejä.
Kukkaset ilahduttivat livenä. Eivät niinkään kuvassa.
Luulen, että tämän vuoden porkkanoista ei kauhean kummoista ateriaa saa.
Maissintähkät ovat, no, melkoisen vaihtelevia laadultaan.
Pellonhoidollisissa toimenpiteissä oli tänään vuorossa kukkasten kuvaus. En kyllä tiedä mihin olen tarkentanut.
Vähän piti korjata satoa, koska tilli oli alkanut kellastua. Maissien kanssa oltiin vähän fifti-siksti syömiskelpoisuuden kanssa. Punasipulilla ei myöskään pitkälle pötkitä.
Hokkaidot saivat jäädä pefleteilleen.
Tadaa.
Mies meni Puuiloon, ja sai käskyn ostaa myös näitä mitäliemuovisia peflettejä. Oli kuulemma ihmetellyt miksi ihmeessä kun meillä on kankaiset käytössä, mutta kyllä se sitten selvisi.
Kurpitsan lisäksi kasvaa myös tilli. Kun oikein tarkasti katselee.
Ystäväni internet kertoi, että kurpitsalle pitää laittaa alusta.
Hätäpäissäni laitoin harsoa, koska varastoissa ei ollut yhtään 80- ja 90-luvulla mummulan saunassa ostettua mitäliemuovi-peflettiä. Googlataan myöhemmin.
Mukaan piti ottaa myös testiporkkana.
Heinäkuussa lomailtiin mutta käytiin myös huokailemassa pellolla.
Ensin satoi kesäkuun ja sitten satoi heinäkuun alun.
Sitten tulivat 30 asteen helteet ja punasipulien sijaan veteen hyppäsi viljelijä. Pellon kastelu tuntui vähän pisaran kantamiselta kaivolta Saharaan.
Tillit sinnittelevät, porkkanat ovat lähinnä korsia (joissa on 2 sentin porkkanoita päässä), kehäkukkia ei ole näkynyt.
Soijapapuja ostetaan tänäkin vuonna kaupan pakastealtaasta ja herneet kuolivat sateissa. Punasipuleja on jäljellä kaksi kokonaisesta istutetusta pussillisesta.
Maisseihin tuli ensin yksi tähkä, mutta helteet saivat satotoiveet kasvamaan eksponentiaalisesti, nyt niitä on jo 11.
Kauden uusi tuttavuus hokkaidokurpitsa sen sijaan mennä porskuttaa. Kirjaimellisesti, sillä pari kertaa sen köynnöstä on haettu jo naapurin puolelta.
Päästään taas lukemaan internettiä kurpitsankasvatuksesta, sillä on siellä köynnöksen lisäksi myös kurpitsan alkuja.
Viime vuonna tähän aikaan oli ehditty syödä pellolta vaikka mitä, tänä vuonna talouden vihannekset on toimittanut Tammelentori, Kauppahalli ja Reko-haku.
Mutta onhan tässä vielä pari kuukautta aikaa viljellä, jospa pelloltakin jotain kasvaisi syötäväksi asti.
Tai lähinnä piipahdus pitkäperjantaina.
Pääpointti oli käydä katsomassa löytyisikö viime syksynä kadonnut neljäs reunaklapi, mutta ei. Yksi vihreä tukikeppi ja pari pientä nimikylttiä kyllä löytyi, jotain satoa lähti mukaan siis tälläkin kertaa.
Ratikalla ryytimaalle 