Piparminttukausi -23 on ohi. Puutarhan pumppu ja muut välineet laitettiin talviteloille jo viime viikolla, tällä viikolla odotin vielä ehtisivätkö kaksi viimeistä kesäkurpitsaa kasvaa valmiiksi ennen kylmiä kelejä. Ja ehtiväthän ne. Pieniä ovat, mutta kyllä ne uunivuokaan sopivat.
Puutarhakalenterista laskin, että 41 kertaa kävin tällä kasvukaudella ratikalla ryytimaalla. Tai no tunnustettakoon että aika paljon ajoin sinne myös pyörällä.
Pitää vielä tehdä yhteenveto siitä, kuinka paljon satoa tuli ja pohtia mitä oppia sai ensi vuodelle.
Mutta nyt hetkeksi näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
Soijapapunen ehti kuin ehtikin syöntivalmiiksi. Vähän pieniksi jäivät pavut ja liian kovia olivat palot syötäviksi, mutta kyllä perkaamalla sieltä ne parhaat palat kaivoi.
Ensimmäinen papukasvi kurkisti mullan alta 21.6.Soijapapusaalis edamamena 30.9.
Lämpimät joskin sateiset kelit ovat jatkuneet, minkä huomaa puutarhalla. Kulkupolut ovat melkoisen mutaisia ja kumisaappaiden alla vain lotisee. Tänään näkyi taas sääennustus, jossa luvattiin viileneviä kelejä ensi viikonlopusta alkaen. Aletaan siis lähestyä kauden loppua.
Kiitos kasvukaudesta 2023
Kasvihuoneessa oli vielä aika virkeää viidakkoa, mutta kyllä siitä jo näki, että syyskuun loppu lähestyy. Tänään olikin aika kerätä loppusato kotiin kypsymään ja viedä kasvusto kompostiin. Kaksi kukkurallista kottikärryllistä siitä tuli.
Pihalta talteen kerättiin soijapavun soijapavut. Pienimmät olisivat vielä voineet olla, mutta sama oli kerätä kaikki. Kotilot olivatkin keränneet talteen soijapavun lehdet. Olipa muuten valtavat juuret soijapavulla! Suunnittelen vielä sitä, että siivoisin soijapavun penkin, ja laittaisin siihen jotain kukkasipuleita. Olisihan se kiva, kun siinä olisi keväällä jotain väriä heti kauden alkuun.
Kotilon suosikkiruokaa
Soijapavun huntu meni vielä hetkeksi kasvihuoneeseen kuivamaan ennen hyllylle viikkausta, mutta kesäkurpitsa saa vielä asustaa harsonsa alla. Siellä on yhä useampi kesäkurpitsa kasvamassa.
Kesäkurpitsa kesäkurpitsoi
Mietin, että jättäisin samettikukat kukkimaan niin kauaksi aikaa kuin jaksavat, mutta kuulemma kannattaa poistaa etteivät siemenillään täytä koko laatikkoa. Pitänee vähän lukea vielä.
Kotiin tuli kypsymään 7 suippopaprikaa ja yksi jalopenoa pienempi pikkupötkö, jota ei ehkä kannattaisi edes yrittää. Mutta kun se on söpö.
Paprikoissa on värikirjoa
Kesäkurpitsasta otettiin kanssa isoimmat kasvit mukaan.
Illallinen
Soijapapuja oli loppujen lopuksi aika paljon, kun pienimmätkin otti mukaan!
Pesua odottamassa
Tomaattiviidakosta löytyi melkoinen määrä raakileita. Pitäisi vielä käydä kokoelma läpi ja arvioida, millä tomaateilla on toivoa kypsyä syöntikuntoon.
Pussissa on värimalli valmiina
Kasvihuoneessa ollut tavaravarasto eli S-ryhmän kestokassi tuli sekin mukaan. Vain suosikkihanskat jäivät kasvihuoneen hyllylle viimeisiä käyttökertoja varten. Nyt on välineet putsattu, seuraavaksi ne muuttavat parvekkeelta kellariin seuraavaa kautta odottelemaan.
”Ovatko nämä kaikki uusia lelujani?”
Oli muuten tämänpäiväinen kauden 39. käynti kasvimaalla. Ensimmäinen kerta oli 17.5. Tuntuupa siitä olevan kauan.
No ainakin istuttamalla vesimeloni ja kylvämällä soijapapuja. Ja sitten kannattaa istuttaa yhteen heinikon seasta kaivettuun laatikkoon laventelia.
Taimia oli alun perin kolme, mutta kaksi edesmeni aika nopeasti. Kolmas on kasvanut suht komeaksi oksaksi.
Ei ole täältäkään heinää ympäriltä siivottu
Laventelin talvehdittaminen on ilmeisesti sen kasvatuksen vaikein puoli. Tällaisen avomaalla kasvaneen voisi kuulemma kaivaa ylös ja istuttaa ruukkuun ja viedä johonkin tilaan, jossa on 5-7 astetta lämmintä. Kerrostalosta ei nyt ihan heti tällaista löydy.
Vaihtoehtoisesti laventelin voisi suojata jollain luonnon aineksilla (lehdet, havut) tai pakkasturpeella (WTF?) tai pakkaspeitolla (mikä se on, harso?). Heinää löytyisi omasta takaa, ja lehtiä em. kerrostalon pihasta (mutta ei sieltä puutarhasta). Taidanpa tehdä jonkinlaisen heinä-lehti-viritelmän ja toivoa parasta.
Kasvihuonekurkun kaksi ensimmäistä kurkkua olivat ihan kivoja syötäviä. Kuoret vain pois ja viipaleeksi leivän päälle ja ruuan lisukkeeksi.
Mutta siitä se sitten lähti, katkeruus.
Kotiin on kannettu toinen toistaan kitkerän katkerampia kurkkuja, joita ei kyllä ns. söisi ennen kuin selkäänsä ottaa.
Internetin ihmemaaailmaa selaten kävi ilmi, että
Kurkuilla on geeni, joka tekee niistä katkeria
Jostain kurkkulajeista on jalostettu geeni pois
Level 0 puutarhamartta ei tajua miksi ne katkerat kurkut on jätetty tarjolle
Katkeruus voi johtua lannoituksesta tai voi olla johtumatta
Katkeruus voi johtua kastelun vähyydestä tai olla johtumatta
Kurkku pitäisi kastella kolmesti päivässä koska se on melkein kokonaan vettä
Telttasuosituksia otetaan vastaan, sillä jos homma jatkuu kurkun kasvatuksen merkeissä, pitää muuttaa kasvihuoneen viereen johonkin heinikon keskelle
Puutarha-asiantuntija Essin teoria on se, että kesä on ollut niin kuiva, että kastelu ei vaan yksinkertaisesti riitä. Viilenevä syksy saattaa vaikuttaa (tai olla vaikuttamatta).
No mitä sitten tehdä kurkulle, joka juottaa tällä tavoin viljelijälleen katkeraa kalkkia?
Syödä sellaisenaan ja irvistellä. Mielellään Rihannan S&M biisiä Forkin versiona kuunnellen.
Heittää biojätteeseen ja irvistellä. Siellä ei ole joka toinen päivä käyty vettä kantamassa tämän takia eli ei.
Leikata päädyt pois ja hinkata irtopaloja muutamia minuutteja siihen osaan kurkkua, mistä ne leikattiin. Tämä on kuulemma kurkun lypsämistä tai ”milking the cucumber”. Googlaa omalla vastuulla.
Säilöä ne jotenkin. Olikin kaikelta muulta säilömiseltä jäänyt purkkeja pari.
Okei ei niitä tapoja ollut vasta kuin neljä. Mutta kesää ei kun siis kurkkuja on vielä jäljellä ja lisää kasvaa koko ajan.
Fast forward ja kyllä kurkkuja on nyt kaksi lasipurkkia muhimassa. Kärsimätön vähän jo maistoi. Etikalle maistuivat. Aika hapokasta. Mutta ei ollenkaan katkeraa.
Kaikkea muutakin blogattavaa olisi, mutta otetaan nyt se olennaisin.
Samaa väriä
Vesimeloni tuli kotiin!
Vesimelonin valvominen kasvimaalla päättyi, kun varressa oleva tendril muuttui ruskeaksi. Mikä lieneekään suomeksi, olkoon vaikka lonkero. Viimeisimmällä löytämälläni YouTube-videolla joku vesimelonin kasvattaja vannoi sen nimeen, että kun lonkero on ruskea, meloni on kypsä.
Tendril on tuo pieni syheröinen, joka lepää kuvassa vasemmalla melonin päällä
Jo aiemmin meloni alkoi kopista eri tavalla ja ground spot muuttui kellertäväksi. Kokoa se ei ole hetkeen kasvanut ja painoakin oli kiitettävästi.
Reilu nelikiloinen
Huoli oli kypsyyden lisäksi siitä, koostuuko meloni pelkästä kuoresta vai olisiko siinä jotain syötävääkin.
Pelko pois.
Täydellinen meloni
En tiedä kuinka paljon melonin kasvatuksessa oli vasta-alkajan tai moukan tuuria, mutta kun on käynyt kolme kuukautta kahden-kolmen päivän välein kastelemassa, järjestämässä köynnöksiä ja tarkastamassa, että melonilla on mukava olla alustallaan, voi olla vain onnellinen siitä miten se maistuu kovin perin maukkaalta.
Toivotumpi keltainen on Yellow Pear -tomaatti, jonka ensimmäiset yksilöt lakkasivat olemasta pelkkä pear vaan ovat nyt myös yellow.
Syksyn ei kun tomaatin värit
Keltaista väriä löytyy tosin myös sekä tomaatin että kurkun lehdistä. Tilanteen hallitsemista varten nyt pari kokeilua.
Kurkkuviidakosta napsin pois alemmat lehdet – niin pitkältä kuin yletin – koska näin ainakin yhden nettiartikkelin mukaan pitäisi tehdä. Ilmeisesti jo aiemmin eikä tässä vaiheessa.
Ilmaa ja aurinkoa myös alempana asuville tomaateille
Toinen kokeilu on kastelulannoite, jota purkin kyljen mukaan saa tässä vaiheessa antaa, jotta kasvit jaksavat tehdä satoa valmiiksi. Sattuipa vielä niin että Puutarhuri Juhan Perjantaipostissa käsiteltiin aihetta. Sen mukaan kasvualustasta alkaa kuuman kesän jälkeen voima loppua ja Puutarhuri Juha antaa nyt joka kastelukerta kastelulannoitetta tomaatille ja kurkulle. Kokeillaanpa samaa.
Kaipa sinäkin tykkäät lannoitteesta kymmenen kasvitieteellisen marjasi kanssa?
Ratikalla ryytimaalle 