Level 1 puutarhamartan seikkailut viljelmien välissä
When life gives you lemons, make lemonade, or margarita, ja kun Rekohaun puutarha mainostaa viimeisiä mansikan taimia, tee mansikkamaa.
Ja sitten kun kaikki oli hieman ad hoc (mansikkaidea oli hylätty jo aiemmin) niin penkki sai peiton harsosta. Korjataan tilannetta sitten myöhemmin kauppakäynnin jälkeen.
Yksivuotisen puolella alkaa sadonkorjuu lähestyä. Ehkä. Pitää lukea vielä jostain milloin avomaankurkku on kerättävissä.
Toiset ottavat juhannuksena rennosti, toiset ottavat mukaan kaverin, työkaluja, jääteetä ja kaksi mansikkakakun palaa ja lähtevät siistimään monivuotista viljelypalstaa.
Tadaa. Ruohon alta löytyi selkeästi aiempien vuosien penkkejä. Pari lavakaulustahan ruohikon seassa jo olikin. Pitää käydä joku kerta sovittelemassa mihin kohtaan lavat kuuluvat, nyt ne vain taiteltiin sivuun pois heinätöiden tieltä.
Mitään yksivuotistahan tänne ei enää tänä kesänä tule, koska ihmisellä on rajansa ja yksivuotinen palsta tarvitsee myös huoltajansa. Eläkeläiset hoitakoot aarikaupalla kasveja.
Parsa kiinnostaisi (juurakot loppu kaikkialta), maa-artisokka olisi tosi jees (mutta onko sitä sitten kaikkien muidenkin palstoilla, haluavat tai eivät?) ja sitten ei oikein olekaan mitään valmista ideaa. Inkivääri (ei löydy)? Wasabi (ilmeisesti maailman krantuin kasvatettava)? Valkosipuli (istutetaan syksyllä)? Ei kun valkosipuli koska ruohon seasta nimittäin löytyi vihreitä härpäkkeitä, jotka kaveri diagnosoi valkosipuleiksi.
Kirjastosta on haettu lukemiseksi uusintapainos teoksesta Suomalainen piha ja puutarha.
Toivottavasti se kertoo mitä tälle jättikarviaiselle pitäisi tehdä, antaa rehottaa vai jotenkin trimmata? Yhdessä kohdassa oli jopa (tyhjä) linnunpesä.
Mutta kasvaa siinä jo ensimmäiset omat karviaiset sitten 90-luvun.
Kun ei nyt sitten mitään muuta tähän hätään selviä tekemään, niin aina voi tökätä maahan ainakin muutamia ruohosipulin taimia. Nyt on ainakin mahdotonta kuvitella, että nämä ovat kitkettäviä ruohoja.
Toivottavasti kirja (tai internet) kertoo, miten vadelman alkuja voi siirtää, niitä nimittäin olisi siellä täällä parissakin kohtaa. Naapureilla on myös hienoja vadelmankasvatustelineitä. Ehkä pitää lähteä ostamaan lautaa ja nauloja ja alkaa askarrella itselle samanlaisia.
Kesäkuussa on savipellolla ollut oikein soveliaat kelit kasvien kasvaa, eikä puutarhurin kylkikään enää juuri menoa haittaa.
Perunaa kasvaa kolmessa kohdassa. Vappuna kaverin takapihallepussitettu Jussi on kasvanut jo komeaksi lehvästöksi, mutta ei sieltä juhannuksen varovaisessa kaivelussa löytynyt kuin peukalonpään kokoisia perunoita. Waiting for.
Toukokuun lopussa, tarkalleen 29.5., maahan eli siis perunaruukkuun meni lisää Jussia.
Ja kun nyt sattui jäämään tilaa ja oli ylimääräisiä perunoita niin ei muuta kuin vakoja kaivamaan.
Kasvatan myös ruohoja ja peltokukkasia.
Porkkana kasvaa hissukseen, sipulia saa taas hakemalla hakea. Kuva on tosin viikon vanha, nyt porkkanoilla on jo ihan porkkanan lehtiset ja sipuleitakin on jo 4. Olen siis jo nelinkertaistanut viime vuoden sipulisadon!
Tomaatissa (Black Cherry) on tomaatteja, avomaankurkussa (avomaankurkku) on kurkkuja, ja kesäkurpitsassa (vihreä) on kesäkurpitsoja.
So far so good. Hokkaidotkin kasvattavat iloisesti lehtiään ja on niissä jo kukan alkujakin.
Kaikkein kiinnostavin peltokasvi tänä vuonna on kuitenkin sinne muuttanut kotikasvattamon kirvainfestaatiosta kitunut chili. Ajateltiin, että olkoon siellä nyt testikappaleena kunnes henkensä heittää. Ympärillä on lavakauluksen kasvihuone, ja kaverina samettikukka mallia Tangerine Gem (piti olla kääpiösamettikukka, mutta en tiedä mikä siinä sitä kääpiötä on) sekä paprika, joka ei arvosta chilistä saamiaan kirvoja eikä myöskään ulkona kasvamista eli sen kanssa taitaa vuosi loppua ennen kuin se siitä kasvaa.
Chili sinnittelee, on tehnyt pari uutta lehteä, mutta kaikien yllätykseksi, myös muutamia chilejä.
Kotonakin kasvaa, sillä Siberian Indooria ei muutama (kymmenen) kirvaa tunnu haittaavan. Fingers crossed!
Taitokeskuksen kesäretki suuntautui tänä kesänä Mikkeliin Tertin kartanoon ja Kenkäveron pappilaan. Tulipa tämäkin ostettua ennen kuin tiesi, milloin kylki leikataan, joten nyt on sitten matkailtu pitkin Suomea mukana kipulääkkeitä koko retkibussille sekä kylmäkalle mahdolliseen kipeän kyljen kylmäämiseen. Ei tarvittu, mutta sunnuntai meni peltojen sijaan kotona lepäillen.
Kun olet saanut monimutkaisesti yksivuotisen palstasi suunnilleen valmiiksi kasvamaan, ja sitten saat meilin, että nyt kahden vuoden jonottamisen jälkeen olisi se monivuotinen palsta tarjolla, otatko vastaan vai kieltäydytkö ja menetkö suorinta tietä takaisin jonon perälle…
Ei pitänyt mennä perjantaina pellolle, mutta pitihän se lähteä katsomaan millainen pellonpala on tarjolla. Ei ole kuulemma ollut tänä vuonna viljelykäytössä.
Toivottavasti yksivuotisen saa pitää, nyt olisi nimittäin ruohoa tarjolla katteeksi kun tätä tästä kulma kerrallaan hoidetaan valmiiksi.
Monivuotispellolla asui jo karviainen, vadelma, todennäköisesti mustaherukka, raparperi ja lipstikka ja ainakin yksi rotvallikivi.
Viikon viimeisellä peltokäynnillä käskytettiin taas miestä. Vanha tuttu kasvihuone sisältää nyt pienenpienen paprikan. Tomaatti sai tomaattitukensa ja muut kasvit hieman tukikeppejä.
Leikkauksesta on jo sen verran, että varovaisesti voi kyykätä ja laittaa kasveja purkeista peltoon.
Viime vuonna oli yksi hokkaido, tänä vuonna kaksi, ettei vaan tule tyhjää tilaa jätettyä.
Tämä on ehkä Black Cherry -kirsikkatomaatti. Ehkä, koska tuli ilman nimilappua. Pari kaveriaan menivät onneksi kaverin palstalle, niin vaihdellaan sitten hedelmiä jos tekeekin jotain ihan muuta. Pitäisi kestää pellolla. Katsotaan. Istuttaa sitä ei voinut vielä koska kaikki tukikepit olivat kellarissa ja tomaattituki parvekkeella.
Yllätykset jatkuvat myös palstan kulmalla kasvaneen sipulikasvin kanssa. Laitoin sillekin pari nimilappua, etten kävele sen yli kovin montaa kertaa.
Toiseen lavaan meni nyt sitten avomaankurkku. Taustalla vappuna kaverin takapihalla pussiin istutettua Jussi-perunaa. Ehkä juhannusperuna, ehkä ei.
Viimeiseen valmiiseen kaivantoon meni hieman Annabelle-perunaa. 2024 kokeiltujen siiklien kanssa ei mennyt ihan putkeen, katsotaan nyt mitä näistä tulee.
Miten tehdään savimaahan koloja kasveja varten kun ei saa kaivaa? Otetaan mies mukaan ja osoitellaan sille kohtia, joihin lapio iskeä.
Ei kuulemma ole kaivanut näin paljon sitten armeijan.
Kotona muuten on edelleen alkukeväisiä chilejä, mutta raukkaparkoihin iski kirvainvaasio. Chilit asuvat nyt parvekkeella ja kirvoja lahdataan päivittäin, mutta taisi nyt tämä chilikausi mennä tähän.
No niinhän siinä kävi, että palstalla olisi saanut alkaa viljellä heti kulmakeppien viemistä seuraavana päivänä. Sattui vaan olemaan yksi pikku leikkaus sillä viikolla. Tuloksena 15-senttinen haava kyljessä ja käskynä käyttää 2 kk haavateippiä paranevaa haavaa tukemassa.
Operaatiosta seurasi myös ehdoton kielto tehdä mitään raskasta kahden viikon ajan. Pannaan meni nostaminen, työntäminen, vetäminen, kantaminen, kaivaminen…
Samaan aikaan toisaalla (ainakin melkein), puutarhaileva kaveri muutti takaisin Tampereelle ja sattuipa saamaan palstan samalta alueelta. Niinpä tänä vuonna sähköpyörän sijaan tavarat siirtyivät pellolle auton kyydissä.
Kaivuukelvottoman puutarhurin ja tavaroiden autokyydin lisäksi uutena viritelmänä on kokeilla kasvattaa sipuleita ja porkkanoita lavakauluksesssa. 2024 molemmat kasvoivat ihan hyvin, 2025 sipulit kelluivat tiehensä ja porkkanat olivat nysiä. Entäs jos niitä nyt pikkasen kohottaa lavakauluksen ja lisämullan avulla? Watch this space.
Ja niin käsky kävi 4H:ltä, että nyt olisi aika viedä omat kepit palstalle tulevaa palstan mittailua varten. Jossain tuossa se on. Noin suunnilleen.
Ratikalla ryytimaalle 