Avainsana: yhteisöviljely

Kymmenen keinoa käsitellä katkera kurk

Muistatteko vielä tämän?

Kuukausien takainen kurk

Nykyisin se on vähän eri näköinen.

Kurk ja kaverit

Kasvihuonekurkun kaksi ensimmäistä kurkkua olivat ihan kivoja syötäviä. Kuoret vain pois ja viipaleeksi leivän päälle ja ruuan lisukkeeksi.

Mutta siitä se sitten lähti, katkeruus.

Kotiin on kannettu toinen toistaan kitkerän katkerampia kurkkuja, joita ei kyllä ns. söisi ennen kuin selkäänsä ottaa.

Internetin ihmemaaailmaa selaten kävi ilmi, että

  • Kurkuilla on geeni, joka tekee niistä katkeria
  • Jostain kurkkulajeista on jalostettu geeni pois
  • Level 0 puutarhamartta ei tajua miksi ne katkerat kurkut on jätetty tarjolle
  • Katkeruus voi johtua lannoituksesta tai voi olla johtumatta
  • Katkeruus voi johtua kastelun vähyydestä tai olla johtumatta
  • Kurkku pitäisi kastella kolmesti päivässä koska se on melkein kokonaan vettä
  • Telttasuosituksia otetaan vastaan, sillä jos homma jatkuu kurkun kasvatuksen merkeissä, pitää muuttaa kasvihuoneen viereen johonkin heinikon keskelle

Puutarha-asiantuntija Essin teoria on se, että kesä on ollut niin kuiva, että kastelu ei vaan yksinkertaisesti riitä. Viilenevä syksy saattaa vaikuttaa (tai olla vaikuttamatta).

No mitä sitten tehdä kurkulle, joka juottaa tällä tavoin viljelijälleen katkeraa kalkkia?

  • Syödä sellaisenaan ja irvistellä. Mielellään Rihannan S&M biisiä Forkin versiona kuunnellen.
  • Heittää biojätteeseen ja irvistellä. Siellä ei ole joka toinen päivä käyty vettä kantamassa tämän takia eli ei.
  • Leikata päädyt pois ja hinkata irtopaloja muutamia minuutteja siihen osaan kurkkua, mistä ne leikattiin. Tämä on kuulemma kurkun lypsämistä tai ”milking the cucumber”. Googlaa omalla vastuulla.
  • Säilöä ne jotenkin. Olikin kaikelta muulta säilömiseltä jäänyt purkkeja pari.

Okei ei niitä tapoja ollut vasta kuin neljä. Mutta kesää ei kun siis kurkkuja on vielä jäljellä ja lisää kasvaa koko ajan.

Fast forward ja kyllä kurkkuja on nyt kaksi lasipurkkia muhimassa. Kärsimätön vähän jo maistoi. Etikalle maistuivat. Aika hapokasta. Mutta ei ollenkaan katkeraa.

Katkera kurk hyggekynttilän valossa

Ratikalla ryytimaalta

Kaikkea muutakin blogattavaa olisi, mutta otetaan nyt se olennaisin.

Samaa väriä

Vesimeloni tuli kotiin!

Vesimelonin valvominen kasvimaalla päättyi, kun varressa oleva tendril muuttui ruskeaksi. Mikä lieneekään suomeksi, olkoon vaikka lonkero. Viimeisimmällä löytämälläni YouTube-videolla joku vesimelonin kasvattaja vannoi sen nimeen, että kun lonkero on ruskea, meloni on kypsä.

Tendril on tuo pieni syheröinen, joka lepää kuvassa vasemmalla melonin päällä

Jo aiemmin meloni alkoi kopista eri tavalla ja ground spot muuttui kellertäväksi. Kokoa se ei ole hetkeen kasvanut ja painoakin oli kiitettävästi.

Reilu nelikiloinen

Huoli oli kypsyyden lisäksi siitä, koostuuko meloni pelkästä kuoresta vai olisiko siinä jotain syötävääkin.

Pelko pois.

Täydellinen meloni

En tiedä kuinka paljon melonin kasvatuksessa oli vasta-alkajan tai moukan tuuria, mutta kun on käynyt kolme kuukautta kahden-kolmen päivän välein kastelemassa, järjestämässä köynnöksiä ja tarkastamassa, että melonilla on mukava olla alustallaan, voi olla vain onnellinen siitä miten se maistuu kovin perin maukkaalta.

Paprikan odottajan aika on pitkä

Paprikat ilmestyivät paprikaan heinäkuun alkupuolella. Kävi ilmi, että kyseessä on jonkin lajin suippopaprika.

”Moi.”

Sen jälkeen onkin sitten kysytty lukemattoman monia kertoja, että joko paprikat voi kerätä. Siirtolapuutarhailija kertoi kuitenkin, että paprikalla kestää kauan muuttua punaiseksi ja ensimmäisten punaisten sävyjen ilmestyttyäkin kestää vielä kauan. No ei sitten kuin odotellaan.

Ensimmäiset punasävyt havaittu

Keskellä kesää on lomaa pidetty

…bloggaamisesta, ei puutarhasta, siellä on edelleen käyty 2-3 päivän välein jotain nurkkaa ojentamassa.

Heinäkuun lopussa ja elokuun alussa luonto alkoi hoitaa ulkona olevien kasvien kastelua vähän turhankin tehokkaasti, ja osansa siitä sai myös kasvihuonetta kasteleva martta. Itse en ole kasvanut, mutta puutarhan kasveja ympäröivä heinikko sitäkin enemmän.

Ruohot pyrkivät soijapavun elintilaan

Viikate on heilunut vähän laiskasti, pitää hieman ryhdistäytyä sen osalta. Viikatointi on muutenkin ollut aika laikukasta, kun on pitänyt väistellä kaikkia kukkivia kukkia ja jättää kaikki pörriäisten iloksi. Tai no melkein kaikki, muutaman metrin ohdakkeita niitin niin mahdutaan jatkossakin puutarhalle.

Facebookin lavakaulusviljely-ryhmässä on ollut kuvia viljelijöiden saamasta sadosta, niitä on ollut kiva katsella. Oma sato on vielä aika vähäistä, mutta ei niitä ole kylvetty/istutettukaan kuin kesäkuun alussa niin kasvavat vielä, on sieltä kuitenkin jotain tulossa.

Illallisaines?

Kasvihuoneessakin on täysi viidakkomeininki menossa. Joku kokeneempi olisi ehkä laittanut tomaatit, kurkun ja paprikan omiin laatikoihinsa mutta en minä.

Kurk yrittää kasvaa kasvihuoneen kattoikkunasta ulos

Yellow Pearissa muutama oksa on alkanut kellastua, mutta tomaatit eivät. Internetin mukaan kellastuminen voi johtua liikakastelusta, liian vähäisestä kastelusta, liikalannoituksesta, liian vähäisestä lannoituksesta tai vääränlaisesta lannoituksesta. Että ota siitä sitten selvää kun olet n00b.

Soijapavun kehityskaari

Aivan kaikki kasvimaalla on uutta ja ihmeellistä, mutta enin osa kasveista on sentään joskus jossain tullut nähtyä ns. livenä. Soijapapu ei ole yksi niistä.

Siemenpaketin kylki auttoi alkuun, sain sentään siemenet maaha ”oikein”.

Tästä lähdettiin (kylvö 11.6.)

Odottelun jälkeen 4 papua iti, mutta kaksi niistä ei selvinnyt jatkoon.

Edamame uunista ei kun mullasta ulos (18.6.)

Paria jäin sitten kasvattamaan kasvatusmenetelmänä ”toivotaan parasta”.

Pidempi papu (29.6.)

Joku tuntematon suuruus kävi nakertamassa pariin ensimmäiseen lehteen reikiä, mutta muut lehdet ovatkin sitten saaneet olla ihan rauhassa. Vielä.

Rikkaruoho, papu ja nimikyltti sulassa sovussa (17.7.)

Kun suorakylvö on tehty touko-kesäkuussa, ”kukkii/sato” on elo-syyskuussa, sanoo paketti. Hetken saa siis vielä odottaa edamame-ruokia.

Mihin pieni vesimeloni katosi?

Perjantaina bongasin pienen vesimelonin, tänään se oli jo mennyttä. Siitä oli tullut isompi vesimeloni.

Piparimuotti for scale

Kasvaako ne koko ajan tätä vauhtia? Vastahan ehdin miettiä, millä sitä kohottaa maasta. Internet ehdotti pahvia (check), olkia (heinää löytyisi, ja terävä viikate), melonikeinuja (en ollut koskaan kuullutkaan), vanhoja sukkahousuja (doable) ja rintaliivejä (WTF).

Ainokainen on vielä tämä meloni kasvissa, pidetään peukkuja että se saisi vielä kaverinkin.