Level 1 puutarhamartan seikkailut viljelmien välissä
Kaikessa rauhassa siinä poistelin varkaita tomaateista kun huomasin vesimelonissa jotain uutta.
Kalenterista tarkistin, että tämän pitäisi olla pari viikkoa sitten pölytetystä kukasta.
Vähitellen edetään sitten seuraavaan vaiheeseen meloniopinnoissa.
Vilkaistaanpa taas lavoihin.
Samettikukat kasvavat, vaikka muurahaiset yrittävät rakentaa yhden sisälle kekoa. (WTF?)
Tilli on ihan komeaa ja ensimmäiset saanee kohta kerätä kun tilapula näyttää iskevän, porkkanat kasvattavat lehtiään iloisesti, kesäkurpitsa saa ehkä kohta kukan auki (vähän ehkä epäilyttää nyt se sadon saaminen tästä…) ja sipulit ovat harson tukia korkeammat.
Herneet pitää/kannattaa tukea, sanoivat viisaammat. No ei kun toimeen.
Soijapapuja käy sääliksi. Onnettoman yksinäisiä eivätkä saaneet edes tiipiitä.
Olisihan sitä voinut vähän vähemmänkin siihen kasvihuoneen laatikkoon istuttaa.
Vesipumppu sanoi taas sopimuksen irti, mutta kohtahan sitä vettä taas taivaalta pitäisi tulla. Vielä oli hyvät heinäpoudat, joten ei muuta kuin niittämään.
Vesiongelmien ja kasvien kastelun ja hoidon vietyä kaiken ajan puutarhalla ehti villimpi luonto kasvaa aika reippaasti korkeutta. En olekaan ennen kohdannut itseni mittaisia heiniä.
Vaihe yksi oli löytää viikate. Sellainen oli työkaluvajan nurkassa.
Vaihe kaksi oli todeta, että tylsä mikä tylsä.
Vaihe kolme oli katsoa YouTubesta, miten viikate terotetaan. Löytyi video, jossa ehkä noin 80-vuotias herra näytti sen ensin todella paljon hidastettuna ja sen jälkeen norminopeudellaan. Pro terottaja.
Vaihe neljä oli ostaa viikatehiomakivi, josta ei ole aavistustakaan onko se eri asia kuin viikateliippa, molempia kun viime aikojen suosikkikaupastani Puuilosta löytyy.
Vaihe viisi oli terottaa viikate, samalla kun ajatteli että olisipas kiva jos olisi oppinut homman 25 vuotta aiemmin äidiltä ja isovanhemmilta. Mutta kun en saanut koskeakaan koko vempaimeen etten lyö sillä itseäni. Tänäänkin samasta varoiteltiin. Vastahan täytän huomenna 45.
Vaihe kuusi oli testata terävyyttä (heinään, ei esim. sääriluuhun), terottaa lisää, testata, terottaa lisää.
Ja sitten alkoi heinää kaatua. Jos joskus olen katunut sitä, että en ottanut ennen-kuvaa, se oli tässä hetkessä.
Mutta miten ihmeessä kukkinutta heinää ja ohdakkeita sisältävä viherkasa kompostoidaan oikein? Olisiko siitäkin YouTube-video?
On siinä komeat lehdet ja niiden välistä löytyi myös kukanalkuja. Jännittävää.
Muistattekos miltä se noin kuukausi sitten näytti?
Tai vihreä se on vielä.
Yellow Pear -tomaatti oli sunnuntain ja keskiviikon välisenä aikana muuntanut ensimmäiset kukat pienenpieniksi tomaatinaluiksi.
No ainakin kastua likomäräksi mennessään sinne. Ulkokasvatusten kastelu hoitui ihan itsestään, joten oli aikaa puunata kasvihuoneen kasvatuksia.
Esimerkiksi trimmata tomaateista varkaita ja poistaa vielä lisää alempia lehtiä. Nyt ollaan aika hyvässä mallissa.
Vesimelonin tyttökukkiakin oli auennut joten niitä pääsi pölyttämään.
Sateen loputtua ehti myös toteamaan, että uusi polvi retiisejä (ja rikkaruohoja) oli itänyt, ja laittamaan uusia tomaatin lehtiä viljelylaatikkoon. Kaveri sanoi, että niiden hajun pitäisi karkottaa tuholaisia. Oli niin tai näin, sinne niitä olen laitellut ensimmäisestä poistetusta varkaasta lähtien.
Maalla isovanhempien luona kasvatettiin porkkanoita. Muistan miten sieltä vaan pellosta nykäistiin porkkana, putsattiin ja syötiin sen ihmeemmin pesemättä. Ei varmaan suositeltaisi enää. Muistan myös että ötökät söi usein sadon ja savimaassa tuli myös aika lyhyttä porkkanaa. Saas nähdä mitä laatikosta tulee.
Koska ihan kuin vasta-alkajan kasveissa kuten retiiseissä, tillissä ja porkkanassa ei olisi ollut tarpeeksi haastetta, saimme Piparmintun kauden alussa paprikan ja vesimelonin taimet.
Pikakelaus 27.6. ja kasvihuoneessa on viihdytty.
Mutta mitäs sille sitten pitäisi tehdä? Saa kuulemma kasvaa maata pitkin. Vähän yritän hallinnoida kasvua niin, ettei valloiteta koko kasvihuoneen käytävää.
Google oli ystävämme, ja kertoi että melonissa on kahdenlaisia kukkia ja molempia tarvitaan, jos haluaa melonin. YouTube kertoi sitten, kumpi on hede- ja kumpi on emikukka.
Ei ollut kuin yhtä mallia tarjolla vielä. Tarkkailu jatkukoon.
Ratikalla ryytimaalle 