Riisinviljelykesä 2025

Heinäkuussa lomailtiin mutta käytiin myös huokailemassa pellolla.

Ensin satoi kesäkuun ja sitten satoi heinäkuun alun.

*Riisin viljelyä olisi kannattanut kokeilla*

Sitten tulivat 30 asteen helteet ja punasipulien sijaan veteen hyppäsi viljelijä. Pellon kastelu tuntui vähän pisaran kantamiselta kaivolta Saharaan.

Tillit sinnittelevät, porkkanat ovat lähinnä korsia (joissa on 2 sentin porkkanoita päässä), kehäkukkia ei ole näkynyt.

Soijapapuja ostetaan tänäkin vuonna kaupan pakastealtaasta ja herneet kuolivat sateissa. Punasipuleja on jäljellä kaksi kokonaisesta istutetusta pussillisesta.

Maisseihin tuli ensin yksi tähkä, mutta helteet saivat satotoiveet kasvamaan eksponentiaalisesti, nyt niitä on jo 11.

Kauden uusi tuttavuus hokkaidokurpitsa sen sijaan mennä porskuttaa. Kirjaimellisesti, sillä pari kertaa sen köynnöstä on haettu jo naapurin puolelta.

*Narujen rajaamalla alueella se ensin oli*

Päästään taas lukemaan internettiä kurpitsankasvatuksesta, sillä on siellä köynnöksen lisäksi myös kurpitsan alkuja.

Viime vuonna tähän aikaan oli ehditty syödä pellolta vaikka mitä, tänä vuonna talouden vihannekset on toimittanut Tammelentori, Kauppahalli ja Reko-haku.

Mutta onhan tässä vielä pari kuukautta aikaa viljellä, jospa pelloltakin jotain kasvaisi syötäväksi asti.

Periksiantajat ry

Tältä näyttää, kun ihminen on palannut töihin eikä syksyn häämöttäessä jaksa enää kitkeä pellonpalallaan.

Tältä näyttää, kun ihminen ei erota kasvatettua kukkasta luonnonkukasta kukka-korianteripenkissään ja antaa sen vain rehottaa. Pörriäiset muuten tykkäsi.

*Sateessa kallistuneen ja kellastuneen kukkaisellista*

Tältä näyttää, kun ihminen ei jaksa siistimmällä tavalla korjata rosmariinisatoaan. Pakastimessa on nyt melkoisen yllättäviä oksapusseja.

Liikaa läheisyyttä

Note to self, pensaskirsikkatomaatti kaipaa kuitenkin aika paljon tilaa.

Juhannuspäivä pellonkulmalla

Kaverit pyysivät juhannuspäivänä grillaamaan, ja tulipa siinä ananassalvia puheeksi. Lupasin tuoda maistettavaksi, joten samallahan sitä muutenkin vietti hieman laatuaikaa kasvattiensa kanssa

Torstaista kättensä jälkeä ehti katsella samalla kun kiskoi saappaita jalkaan.

Ovelasti kesäkurpitsan viereen pölyttäjiä houkuttelemaan laitettu miljoonakello voi sekin hyvin

*Tarpeettomiksi käyneet harsonpidikekivet saavat näytellä loppukesän kukkapenkin reunustaa*

Pensaskirsikkatomaateilla oli paha mieli. Ensiavuksi lannoitetta ja lisää tuuletusta ”kasvihuoneeseen”.

Sipulit voisivat olla jo ilman harsoa, mutta kaveriporkkanat ovat vielä kovin pieniä haituvia. Ehkä ensi kerralla askartelen porkkanaharson.

*Esteettinen silmä hävisi ruumiilliselle laiskuudelle ja tukikeppi on keskellä kuvaa*

Kukka- ja korianteripenkki on suuri mysteeri kaikille.

Ananassalviakin oli auringonvarjonsa alla paljon paremman näköinen kuin torstaina.

*Tiedä häntä mihin tässä on tarkenn*ettu

Helteitä taas lupailevat, ilman sadetta. Vesijumppa siis jatkuu. Ojentajat saavatkin näppärän treenin kun pumppaa vettä astiaan.

Mistä sitä alkaisi?

No tietysti siitä päästä palstaa, missä maa on kovinta kaivaa. Tätähän ei kuitenkaan tiedä ennen kuin on pari kohtaa möyhentänyt ja ohikulkiessaan tökkää lapion multaan toisessa kohdassa.

Ensimmäisinä maahan pääsivät Turtolan Honkaselta löytyneet 4 maissia ja kesäkurpitsa, koska niitä oli turhan hankala säilyttää kotona kissoilta turvassa. Toinen nuorista harmaista kun oli heti maissinlehden nähdessään iskemässä hampaitaan siihen.

Maissi on uusi tuttavuus (no melkeinpä kaikki on) ja siitä oli tarkoitus lukea enemmän, mutta kun tulivat vastaan niin mikäs siinä, ostetaan ja toivotaan parasta. Lienevät liian lähekkäin mutta ainakin ruutukuviona niinkuin edelläkävijät kertoivat.

Kesäkurpitsa on onneksi jo vanha tuttu.

PS. Tämän vuoden kuvista saattaa joutua poistamaan ihmisiä ja asioita kuvankäsittelyssä. Antaa muiden olla incognito. Mutta siinä selitys jos joku mystinen tahra pistää kuvista silmään.

It’s a wrap

Piparminttukausi -23 on ohi. Puutarhan pumppu ja muut välineet laitettiin talviteloille jo viime viikolla, tällä viikolla odotin vielä ehtisivätkö kaksi viimeistä kesäkurpitsaa kasvaa valmiiksi ennen kylmiä kelejä. Ja ehtiväthän ne. Pieniä ovat, mutta kyllä ne uunivuokaan sopivat.

Puutarhakalenterista laskin, että 41 kertaa kävin tällä kasvukaudella ratikalla ryytimaalla. Tai no tunnustettakoon että aika paljon ajoin sinne myös pyörällä.

Pitää vielä tehdä yhteenveto siitä, kuinka paljon satoa tuli ja pohtia mitä oppia sai ensi vuodelle.

Mutta nyt hetkeksi näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Soijapavun kasvukaari

Soijapapunen ehti kuin ehtikin syöntivalmiiksi. Vähän pieniksi jäivät pavut ja liian kovia olivat palot syötäviksi, mutta kyllä perkaamalla sieltä ne parhaat palat kaivoi.

*Ensimmäinen papukasvi kurkisti mullan alta 21.6.*

Illallinen

Ite kasvatin.

Kauden lopettelua

Lämpimät joskin sateiset kelit ovat jatkuneet, minkä huomaa puutarhalla. Kulkupolut ovat melkoisen mutaisia ja kumisaappaiden alla vain lotisee. Tänään näkyi taas sääennustus, jossa luvattiin viileneviä kelejä ensi viikonlopusta alkaen. Aletaan siis lähestyä kauden loppua.

Kasvihuoneessa oli vielä aika virkeää viidakkoa, mutta kyllä siitä jo näki, että syyskuun loppu lähestyy. Tänään olikin aika kerätä loppusato kotiin kypsymään ja viedä kasvusto kompostiin. Kaksi kukkurallista kottikärryllistä siitä tuli.

Pihalta talteen kerättiin soijapavun soijapavut. Pienimmät olisivat vielä voineet olla, mutta sama oli kerätä kaikki. Kotilot olivatkin keränneet talteen soijapavun lehdet. Olipa muuten valtavat juuret soijapavulla! Suunnittelen vielä sitä, että siivoisin soijapavun penkin, ja laittaisin siihen jotain kukkasipuleita. Olisihan se kiva, kun siinä olisi keväällä jotain väriä heti kauden alkuun.

Soijapavun huntu meni vielä hetkeksi kasvihuoneeseen kuivamaan ennen hyllylle viikkausta, mutta kesäkurpitsa saa vielä asustaa harsonsa alla. Siellä on yhä useampi kesäkurpitsa kasvamassa.

Mietin, että jättäisin samettikukat kukkimaan niin kauaksi aikaa kuin jaksavat, mutta kuulemma kannattaa poistaa etteivät siemenillään täytä koko laatikkoa. Pitänee vähän lukea vielä.

Kotiin tuli kypsymään 7 suippopaprikaa ja yksi jalopenoa pienempi pikkupötkö, jota ei ehkä kannattaisi edes yrittää. Mutta kun se on söpö.

Kesäkurpitsasta otettiin kanssa isoimmat kasvit mukaan.

Soijapapuja oli loppujen lopuksi aika paljon, kun pienimmätkin otti mukaan!

Tomaattiviidakosta löytyi melkoinen määrä raakileita. Pitäisi vielä käydä kokoelma läpi ja arvioida, millä tomaateilla on toivoa kypsyä syöntikuntoon.

Kasvihuoneessa ollut tavaravarasto eli S-ryhmän kestokassi tuli sekin mukaan. Vain suosikkihanskat jäivät kasvihuoneen hyllylle viimeisiä käyttökertoja varten. Nyt on välineet putsattu, seuraavaksi ne muuttavat parvekkeelta kellariin seuraavaa kautta odottelemaan.

Oli muuten tämänpäiväinen kauden 39. käynti kasvimaalla. Ensimmäinen kerta oli 17.5. Tuntuupa siitä olevan kauan.

Kymmenen keinoa käsitellä katkera kurk

Muistatteko vielä tämän?

Nykyisin se on vähän eri näköinen.

Kasvihuonekurkun kaksi ensimmäistä kurkkua olivat ihan kivoja syötäviä. Kuoret vain pois ja viipaleeksi leivän päälle ja ruuan lisukkeeksi.

Mutta siitä se sitten lähti, katkeruus.

Kotiin on kannettu toinen toistaan kitkerän katkerampia kurkkuja, joita ei kyllä ns. söisi ennen kuin selkäänsä ottaa.

Internetin ihmemaaailmaa selaten kävi ilmi, että

Kurkuilla on geeni, joka tekee niistä katkeria
Jostain kurkkulajeista on jalostettu geeni pois
Level 0 puutarhamartta ei tajua miksi ne katkerat kurkut on jätetty tarjolle
Katkeruus voi johtua lannoituksesta tai voi olla johtumatta
Katkeruus voi johtua kastelun vähyydestä tai olla johtumatta
Kurkku pitäisi kastella kolmesti päivässä koska se on melkein kokonaan vettä
Telttasuosituksia otetaan vastaan, sillä jos homma jatkuu kurkun kasvatuksen merkeissä, pitää muuttaa kasvihuoneen viereen johonkin heinikon keskelle

Puutarha-asiantuntija Essin teoria on se, että kesä on ollut niin kuiva, että kastelu ei vaan yksinkertaisesti riitä. Viilenevä syksy saattaa vaikuttaa (tai olla vaikuttamatta).

No mitä sitten tehdä kurkulle, joka juottaa tällä tavoin viljelijälleen katkeraa kalkkia?

Syödä sellaisenaan ja irvistellä. Mielellään Rihannan S&M biisiä Forkin versiona kuunnellen.
Heittää biojätteeseen ja irvistellä. Siellä ei ole joka toinen päivä käyty vettä kantamassa tämän takia eli ei.
Leikata päädyt pois ja hinkata irtopaloja muutamia minuutteja siihen osaan kurkkua, mistä ne leikattiin. Tämä on kuulemma kurkun lypsämistä tai ”milking the cucumber”. Googlaa omalla vastuulla.
Säilöä ne jotenkin. Olikin kaikelta muulta säilömiseltä jäänyt purkkeja pari.

Okei ei niitä tapoja ollut vasta kuin neljä. Mutta kesää ei kun siis kurkkuja on vielä jäljellä ja lisää kasvaa koko ajan.

Fast forward ja kyllä kurkkuja on nyt kaksi lasipurkkia muhimassa. Kärsimätön vähän jo maistoi. Etikalle maistuivat. Aika hapokasta. Mutta ei ollenkaan katkeraa.