Level 1 puutarhamartan seikkailut viljelmien välissä
Pellonhoidollisissa toimenpiteissä oli tänään vuorossa kukkasten kuvaus. En kyllä tiedä mihin olen tarkentanut.
Vähän piti korjata satoa, koska tilli oli alkanut kellastua. Maissien kanssa oltiin vähän fifti-siksti syömiskelpoisuuden kanssa. Punasipulilla ei myöskään pitkälle pötkitä.
Hokkaidot saivat jäädä pefleteilleen.
Tadaa.
Mies meni Puuiloon, ja sai käskyn ostaa myös näitä mitäliemuovisia peflettejä. Oli kuulemma ihmetellyt miksi ihmeessä kun meillä on kankaiset käytössä, mutta kyllä se sitten selvisi.
Kurpitsan lisäksi kasvaa myös tilli. Kun oikein tarkasti katselee.
Ystäväni internet kertoi, että kurpitsalle pitää laittaa alusta.
Hätäpäissäni laitoin harsoa, koska varastoissa ei ollut yhtään 80- ja 90-luvulla mummulan saunassa ostettua mitäliemuovi-peflettiä. Googlataan myöhemmin.
Mukaan piti ottaa myös testiporkkana.
Heinäkuussa lomailtiin mutta käytiin myös huokailemassa pellolla.
Ensin satoi kesäkuun ja sitten satoi heinäkuun alun.
Sitten tulivat 30 asteen helteet ja punasipulien sijaan veteen hyppäsi viljelijä. Pellon kastelu tuntui vähän pisaran kantamiselta kaivolta Saharaan.
Tillit sinnittelevät, porkkanat ovat lähinnä korsia (joissa on 2 sentin porkkanoita päässä), kehäkukkia ei ole näkynyt.
Soijapapuja ostetaan tänäkin vuonna kaupan pakastealtaasta ja herneet kuolivat sateissa. Punasipuleja on jäljellä kaksi kokonaisesta istutetusta pussillisesta.
Maisseihin tuli ensin yksi tähkä, mutta helteet saivat satotoiveet kasvamaan eksponentiaalisesti, nyt niitä on jo 11.
Kauden uusi tuttavuus hokkaidokurpitsa sen sijaan mennä porskuttaa. Kirjaimellisesti, sillä pari kertaa sen köynnöstä on haettu jo naapurin puolelta.
Päästään taas lukemaan internettiä kurpitsankasvatuksesta, sillä on siellä köynnöksen lisäksi myös kurpitsan alkuja.
Viime vuonna tähän aikaan oli ehditty syödä pellolta vaikka mitä, tänä vuonna talouden vihannekset on toimittanut Tammelentori, Kauppahalli ja Reko-haku.
Mutta onhan tässä vielä pari kuukautta aikaa viljellä, jospa pelloltakin jotain kasvaisi syötäväksi asti.
Ihan itse äsken laskin, että kesäkuussa olen selvinnyt käymään pellolla 7 kertaa. Työmatkat jatkuivat vielä kesäkuun puoliväliin ja sitten alkoivat sateet. Pelto on kuitenkin saatu muutettua kasvimaaksi ja kastelukin on hoitunut lähes kokonaan taivaalta. Jos tulevan viikon sääennuste paikkansa pitää niin eipä tarvitse silloinkaan mennä, nimimerkillä kiskoin tuossa aiemmin kumisaappaani savipellon yllätysmudakon otteesta irti.
No mitä siellä nyt sitten kasvaa kun joka käynnistä ei ole selvinnyt edes kirjoittamaan?
Ekana peltoon päässeet maissit ovat olleet siellä nyt 1.6. alkaen ja ovat jo alkaneet kasvaa kokoa.
Melkein viikko maissin jälkeen, 6.6., maahan pääsi tämän vuoden opiskeltava, hokkaidokurpitsa. Reilussa parissa viikossa on saatu tapettua pari alinta lehteä mutta tehtyä myös nippu kukannuppuja.
Kurpitsan alla on tänä vuonna puutarha.comin maatuva paperikate, katsotaan miten se toimii.
Kurpitsapäivänä taisin myös ripotella pellon reunaan Daisy Citrus Mix -kehäkukat, ihan vain koska pidän kukkasista.
Sitten työmatkailtiin välissä.
Työmatkan jälkeen ja viikkoa ennen juhannusta olikin sitten raivokas kaivamis-, istututus- ja kylvämis-show, jotta rikkaruohot eivät ihan vallanneet koko plänttiä. Turtolan Honkasen puutarhamyymälästä (RIP 😭) löytyi punasipulin istukassipulia, se sai kaverikseen Flyaway-porkkanaa, viereisiin penkkeihin menivät Berlicum 2 -porkkana ja White Lisbon -pillisipuli ja viimeiseen penkkiin Norli-sokeriherneet.
Kaikki edellämainitut ehkä kasvavat jo penkeissään. Ehkä.
Ainoana hellepäivänä pidettiin grillausiltaman mittainen tauko ja sitten käytiin iskemässä epätoivoiset Summer Shell -soijapavut peltoon kera paperikatteen ja kasvihuonepeitteensä ja vielä reunaan rivi tilliä, koska pidän sen tuoksusta.
Sitten kun soijapapu ei idä, ripottelen koko kohdan täyteen paperikatteen kaupanpäällisinä tullutta kesäkukkaseosta ja ostan edamameni kaupan pakastimesta. Parvekkeelle unohtuneelle rosmariinillekin siinä olisi hyvä tila.
Ja sitten ei muuta kuin sadetta pitelemään.
Kalenteriin kääntyi maaliskuu ja selaimeen yksivuotisten palstojen sivu. Ei sillä että sen jatkosta tietäisi vielä kuukauteen-pariin mitään. Missähän sitä ensi kesänä multaa kaivaa?
Kissat ovat kaivaneet sitä keittiössä, sillä viime kesäinen kitunut jalapeno ei oletuksesta huolimatta heittänyt henkeään talven aikana ja teki jo ensimmäiset kukatkin.
Chileissä on myös pysytty koko talven ajan, sillä olohuoneen nurkassa kasvava metrinen chilipensas on niitä tehnyt koko rahan (eli merilevälannoitteen) edestä.
Kelit näyttää sellaiselta, että kohta on parempi olla siisteissä sisätöissä savipellolla puuhailun sijaan. Niinpä mukaan kerääntyi kopallinen tomaatteja ja muutama erikokoinen kesäkurpitsa.
Keltaiset pikku tomaattimme ovat äärimmäisen herkullisia, mutta niitä on ollut äärettömän vaikea saada kypsäksi vaihtelevissa ulkoilmaolosuhteissa. Laji itse (Lemon Sherbet) oli kyllä ulkoilmaan sopiva, mutta ulkoilma ei tainnut olle sille sopiva. Ihan pikkasen kiinnostaisi kokeilla kasvattaa ensi vuonna parvekkeella.
Laitoin kaksi taimea, aivan liian lähekkäin, lannoitin varmaan huonosti ja muutenkin jäivät vähän välillä oman onnensa nojaan.
Tältä näyttää, kun ihminen on palannut töihin eikä syksyn häämöttäessä jaksa enää kitkeä pellonpalallaan.
Tältä näyttää, kun ihminen ei erota kasvatettua kukkasta luonnonkukasta kukka-korianteripenkissään ja antaa sen vain rehottaa. Pörriäiset muuten tykkäsi.
Tältä näyttää, kun ihminen ei jaksa siistimmällä tavalla korjata rosmariinisatoaan. Pakastimessa on nyt melkoisen yllättäviä oksapusseja.
Kolme maissia neljästä tähkästä oli syötävissä. Viimeinen oli hyvistä ennusmerkeistä huolimatta vajaa. Karvat olivat kyllä tosi vaaleat ainakin kuvassa, mutta olisko jyviä tullut tällaiseen tähkään odottamallakaan?
Mutta kolme neljästä maissista oli täysiä tähkiä. Yhtä suosikkileffani hahmoa lainaten – it’s a number I can live with.
Tänään 3/4 maissintähkästä oli oikeassa kulmassa ja oikean värisillä karvoilla, ja ne kerättiin mukaan illalliseksi. Ihan vähän jäivät vajaaksi, mutta aika jees näin ensikertalaisen kokeiluksi!
Keittiössä salotit jatkavat kuivumistaan.
Ratikalla ryytimaalle 