Level 1 puutarhamartan seikkailut viljelmien välissä
Tai lähinnä piipahdus pitkäperjantaina.
Pääpointti oli käydä katsomassa löytyisikö viime syksynä kadonnut neljäs reunaklapi, mutta ei. Yksi vihreä tukikeppi ja pari pientä nimikylttiä kyllä löytyi, jotain satoa lähti mukaan siis tälläkin kertaa.
Jotain pitää ihmisen kasvattaman, vaikka tilaa ei kerrostalossa ihmeemmin suurille esikasvatuksille ole.
His and hers chilit.
Aiemmat kasvatit, parivuotinen lemon drop ja viime keväinen jalapeno, porskuttavat nekin. Lemon droppeja saatiin käyttöön koko talvi, kesällä parvekkeella kärsinyt jalapeno puolestaan uhmasi odotuksi, päätti olla kuukahtamatta ja totesi että maaliskuun loppu on hyvä aika alkaa kukkia.
Ensi kuussa päässeekin sitten takaisin savimaalle kaivamaan.
Kalenteriin kääntyi maaliskuu ja selaimeen yksivuotisten palstojen sivu. Ei sillä että sen jatkosta tietäisi vielä kuukauteen-pariin mitään. Missähän sitä ensi kesänä multaa kaivaa?
Kissat ovat kaivaneet sitä keittiössä, sillä viime kesäinen kitunut jalapeno ei oletuksesta huolimatta heittänyt henkeään talven aikana ja teki jo ensimmäiset kukatkin.
Chileissä on myös pysytty koko talven ajan, sillä olohuoneen nurkassa kasvava metrinen chilipensas on niitä tehnyt koko rahan (eli merilevälannoitteen) edestä.
Ja niin tuli viimeisen palstakäynnin päivä. 30 käyntiä, kerran bussilla, 29 kertaa pyörällä. Uusia ja vanhoja ratikoita nähtiin paljon ohi ajellessa. Kymmeniä kesäkurpitsoja, kilokaupalla perunoita ja porkkanoita, sipuleita, 3 maissia ja kukkakimppuja. Musta retikka ei kasvanut yhtään, mutta houkutteli kyllä lehtiinsä kaikki pellon kirpat, joten silläkin oli oma roolinsa. Paljon savisia vaatteita, pellon reunalla istuskelua (kiitos Sitpack Campster 2.0, autoit silloin kun oli levon paikka) ja uusia keksintöjä siihen, miten lapion ja kuokan saa helpoiten pyörällä kotoa pellolle. Hyvää talvea pelto, ehkäpä ensi vuonna tavataan?
Peltopalstalta tänään molemmat.
Kelit näyttää sellaiselta, että kohta on parempi olla siisteissä sisätöissä savipellolla puuhailun sijaan. Niinpä mukaan kerääntyi kopallinen tomaatteja ja muutama erikokoinen kesäkurpitsa.
Keltaiset pikku tomaattimme ovat äärimmäisen herkullisia, mutta niitä on ollut äärettömän vaikea saada kypsäksi vaihtelevissa ulkoilmaolosuhteissa. Laji itse (Lemon Sherbet) oli kyllä ulkoilmaan sopiva, mutta ulkoilma ei tainnut olle sille sopiva. Ihan pikkasen kiinnostaisi kokeilla kasvattaa ensi vuonna parvekkeella.
Laitoin kaksi taimea, aivan liian lähekkäin, lannoitin varmaan huonosti ja muutenkin jäivät vähän välillä oman onnensa nojaan.
Tältä näyttää, kun ihminen on palannut töihin eikä syksyn häämöttäessä jaksa enää kitkeä pellonpalallaan.
Tältä näyttää, kun ihminen ei erota kasvatettua kukkasta luonnonkukasta kukka-korianteripenkissään ja antaa sen vain rehottaa. Pörriäiset muuten tykkäsi.
Tältä näyttää, kun ihminen ei jaksa siistimmällä tavalla korjata rosmariinisatoaan. Pakastimessa on nyt melkoisen yllättäviä oksapusseja.
Kesä 2024 tiivistettynä pellille.
Ja tällainen siitä sitten tuli.
Kolme maissia neljästä tähkästä oli syötävissä. Viimeinen oli hyvistä ennusmerkeistä huolimatta vajaa. Karvat olivat kyllä tosi vaaleat ainakin kuvassa, mutta olisko jyviä tullut tällaiseen tähkään odottamallakaan?
Mutta kolme neljästä maissista oli täysiä tähkiä. Yhtä suosikkileffani hahmoa lainaten – it’s a number I can live with.
Ratikalla ryytimaalle 