Olisihan sitä voinut vähän vähemmänkin siihen kasvihuoneen laatikkoon istuttaa.
Jälkiviisautta
Avainsana: yhteisöviljely
Viikatteelle töitä
Vesipumppu sanoi taas sopimuksen irti, mutta kohtahan sitä vettä taas taivaalta pitäisi tulla. Vielä oli hyvät heinäpoudat, joten ei muuta kuin niittämään.
Vesiongelmien ja kasvien kastelun ja hoidon vietyä kaiken ajan puutarhalla ehti villimpi luonto kasvaa aika reippaasti korkeutta. En olekaan ennen kohdannut itseni mittaisia heiniä.
Vaihe yksi oli löytää viikate. Sellainen oli työkaluvajan nurkassa.
Vaihe kaksi oli todeta, että tylsä mikä tylsä.
Vaihe kolme oli katsoa YouTubesta, miten viikate terotetaan. Löytyi video, jossa ehkä noin 80-vuotias herra näytti sen ensin todella paljon hidastettuna ja sen jälkeen norminopeudellaan. Pro terottaja.
Vaihe neljä oli ostaa viikatehiomakivi, josta ei ole aavistustakaan onko se eri asia kuin viikateliippa, molempia kun viime aikojen suosikkikaupastani Puuilosta löytyy.
Vaihe viisi oli terottaa viikate, samalla kun ajatteli että olisipas kiva jos olisi oppinut homman 25 vuotta aiemmin äidiltä ja isovanhemmilta. Mutta kun en saanut koskeakaan koko vempaimeen etten lyö sillä itseäni. Tänäänkin samasta varoiteltiin. Vastahan täytän huomenna 45.
Vaihe kuusi oli testata terävyyttä (heinään, ei esim. sääriluuhun), terottaa lisää, testata, terottaa lisää.
Ja sitten alkoi heinää kaatua. Jos joskus olen katunut sitä, että en ottanut ennen-kuvaa, se oli tässä hetkessä.
Mutta miten ihmeessä kukkinutta heinää ja ohdakkeita sisältävä viherkasa kompostoidaan oikein? Olisiko siitäkin YouTube-video?
Kurk on kasvanut
On siinä komeat lehdet ja niiden välistä löytyi myös kukanalkuja. Jännittävää.
Muistattekos miltä se noin kuukausi sitten näytti?
Keltainen päärynä tomaatissa
Tai vihreä se on vielä.
Yellow Pear -tomaatti oli sunnuntain ja keskiviikon välisenä aikana muuntanut ensimmäiset kukat pienenpieniksi tomaatinaluiksi.
Mitä tehdä kaatosateella puutarhassa
No ainakin kastua likomäräksi mennessään sinne. Ulkokasvatusten kastelu hoitui ihan itsestään, joten oli aikaa puunata kasvihuoneen kasvatuksia.
Esimerkiksi trimmata tomaateista varkaita ja poistaa vielä lisää alempia lehtiä. Nyt ollaan aika hyvässä mallissa.
Vesimelonin tyttökukkiakin oli auennut joten niitä pääsi pölyttämään.
Sateen loputtua ehti myös toteamaan, että uusi polvi retiisejä (ja rikkaruohoja) oli itänyt, ja laittamaan uusia tomaatin lehtiä viljelylaatikkoon. Kaveri sanoi, että niiden hajun pitäisi karkottaa tuholaisia. Oli niin tai näin, sinne niitä olen laitellut ensimmäisestä poistetusta varkaasta lähtien.
Porkkanaa odotellessa
Maalla isovanhempien luona kasvatettiin porkkanoita. Muistan miten sieltä vaan pellosta nykäistiin porkkana, putsattiin ja syötiin sen ihmeemmin pesemättä. Ei varmaan suositeltaisi enää. Muistan myös että ötökät söi usein sadon ja savimaassa tuli myös aika lyhyttä porkkanaa. Saas nähdä mitä laatikosta tulee.
Meloniopinnoissa
Koska ihan kuin vasta-alkajan kasveissa kuten retiiseissä, tillissä ja porkkanassa ei olisi ollut tarpeeksi haastetta, saimme Piparmintun kauden alussa paprikan ja vesimelonin taimet.
Pikakelaus 27.6. ja kasvihuoneessa on viihdytty.
Mutta mitäs sille sitten pitäisi tehdä? Saa kuulemma kasvaa maata pitkin. Vähän yritän hallinnoida kasvua niin, ettei valloiteta koko kasvihuoneen käytävää.
Google oli ystävämme, ja kertoi että melonissa on kahdenlaisia kukkia ja molempia tarvitaan, jos haluaa melonin. YouTube kertoi sitten, kumpi on hede- ja kumpi on emikukka.
Ei ollut kuin yhtä mallia tarjolla vielä. Tarkkailu jatkukoon.
Vilkaisu muuhun kasvustoon
Retiisit päätyivät siis jo ruokapöytään mutta mitäs muulle kasvustolle kuuluu?
Samettikukat ovat komeita ja puuhkeita, vaikka yritinkin saada 3/5 hengiltä jo ennen istuttamista laatikkoon. Kuvaa ottaessa laatikossa 1 kasvoivat vielä retiisit. Yläreunan kesäkurpitsa on aika kärsivän näköinen parvekkeella kasvavaan sisarukseensa verrattuna. Alareunassa on Odan verkkokaupan (rip) rosmariini ja Rekohaun kiinalainen ruohosipuli. Muutama papu oli uteliaisuudesta kesäkurpitsan ja rosmariinin välissä, eivät itäneet.
Laatikossa 2 samettikukkien kaverina on hienoja sipulinvarsia sekä pienet tillit ja vielä pienemmät porkkanat. Otetaanpa vähän lähikuvaa. Tillit ja porkkanat ovat kanssa kylvönauhan lapsia.
Kaikkein hauskinta on kyllä seurata näiden kasvua, sadon saaminen on oikeastaan toissijaista. Voin käydä ostamassa ne oikeilta viljelijöiltä ja itse vain ihailla kasvien kehittymistä siemenestä pieneksi vihreäksi aluksi ja siitä eteenpäin.
Omaan monttuun kylvetyt herneet voivat hyvin mutta liian tiheästi, soijapapuja suostui nousemaan kaksi. Ne tykkäävät lämpimistä olosuhteista, olisivatkohan kasvihuonekamaa? Olen oppinut myös yhden rikkaruohon nimen, jauhosavikka. Tässäkin pari sellaista oli jo herneen kokoisia.
Kasvihuoneessa on viidakon poikanen. Mutta jäi siihen tuollainen tyhjä kolo, mitä kautta pääsee tomaattiin käsiksi. Tomaatit kasvat ylöspäin, kurkku yrittää mennä naapurilaatikkoon ja vesimeloni joka suuntaan.
Muistutukseksi itselle,ensi visiitillä kannattaa ruokota nokkoset laatikon vierestä, koska kurkun kanssa siellä ollaan vielä monesti.
Ensimmäinen sadonkorjuu
Silmiäni räpäytin ja retiisejä valmistui laatikon mitalta. Ovat aika polttelevia. Satokausikalenterin artikkeli sanoo, että kuivassa kasvanut retiisi maistuu liian tuliselta. Kotona väitelläänkin nyt siitä, ovatko nämä liian tulisia vai eivät. Kylvönauhasta kasvaneita, lajike Saxa 2. Nyt tilalle menivät Cherry Bellen siemenet.
Hernettä versoo
Herneitä kylväessäni pohdiskelin, että melkoiset välit on annettu siemenille ja riveille. Kun halusin kaikki liotetut kylvää, ripottelin siemenet tiheämmin ja mietin että ei ne kaikki kuitenkaan idä. No, ehkä ei, mutta osittain näyttää tiiviimmän puoleiselta pussinkyljen numeroihin verrattuna. Voisikohan herneen alkuja siirtää…
Ratikalla ryytimaalle 