No ainakin istuttamalla vesimeloni ja kylvämällä soijapapuja. Ja sitten kannattaa istuttaa yhteen heinikon seasta kaivettuun laatikkoon laventelia.
Taimia oli alun perin kolme, mutta kaksi edesmeni aika nopeasti. Kolmas on kasvanut suht komeaksi oksaksi.
Ei ole täältäkään heinää ympäriltä siivottu
Laventelin talvehdittaminen on ilmeisesti sen kasvatuksen vaikein puoli. Tällaisen avomaalla kasvaneen voisi kuulemma kaivaa ylös ja istuttaa ruukkuun ja viedä johonkin tilaan, jossa on 5-7 astetta lämmintä. Kerrostalosta ei nyt ihan heti tällaista löydy.
Vaihtoehtoisesti laventelin voisi suojata jollain luonnon aineksilla (lehdet, havut) tai pakkasturpeella (WTF?) tai pakkaspeitolla (mikä se on, harso?). Heinää löytyisi omasta takaa, ja lehtiä em. kerrostalon pihasta (mutta ei sieltä puutarhasta). Taidanpa tehdä jonkinlaisen heinä-lehti-viritelmän ja toivoa parasta.
Tällä kertaa raato oli puutarhuri itse, sillä viikko meni kuumeessa sohvalla. Tulipa siellä nukkumisen seassa katsottua pari Kape Aihisen etäkokkikoulua, savenvalantaa, puutöitä ja koko Make It Market -kausi Britboxista. Jälkimmäisen takia alkoi myös mieli tehdä mennä Iittalaan lasiostoksilla.
Nyt lauantaina raadon oli kuitenkin pakko raahautua puutarhaansa, koska kasvihuoneessa odoteltiin kastelua.
”No missäs sitä on oltu, täällä on jano”
Toiminta puutarhalla oli hieman tavallista hitaampaa, kun väliin piti yskiä ja niistää. Samalla saattoi valokuvata.
Minä kun odotin kesäkurpitsan olevan tässä koossa heinäkuussa
Soijapavut olivat terhakoita. Puutarhuri ei.
Vähän jäänyt nyt ympäristön heinänhoito
Satoakin sai mukaan.
Dippiporkkanat haettu
Mutta mikäs sieltä kasvihuoneen laatikoiden takaa kurkisti?
Zoom, zoom
Naapurilaatikon kasvuston ja naapurilaatikon taakse oli mennyt yksi kurk kasvamaan.
Kasvihuonekurkun kaksi ensimmäistä kurkkua olivat ihan kivoja syötäviä. Kuoret vain pois ja viipaleeksi leivän päälle ja ruuan lisukkeeksi.
Mutta siitä se sitten lähti, katkeruus.
Kotiin on kannettu toinen toistaan kitkerän katkerampia kurkkuja, joita ei kyllä ns. söisi ennen kuin selkäänsä ottaa.
Internetin ihmemaaailmaa selaten kävi ilmi, että
Kurkuilla on geeni, joka tekee niistä katkeria
Jostain kurkkulajeista on jalostettu geeni pois
Level 0 puutarhamartta ei tajua miksi ne katkerat kurkut on jätetty tarjolle
Katkeruus voi johtua lannoituksesta tai voi olla johtumatta
Katkeruus voi johtua kastelun vähyydestä tai olla johtumatta
Kurkku pitäisi kastella kolmesti päivässä koska se on melkein kokonaan vettä
Telttasuosituksia otetaan vastaan, sillä jos homma jatkuu kurkun kasvatuksen merkeissä, pitää muuttaa kasvihuoneen viereen johonkin heinikon keskelle
Puutarha-asiantuntija Essin teoria on se, että kesä on ollut niin kuiva, että kastelu ei vaan yksinkertaisesti riitä. Viilenevä syksy saattaa vaikuttaa (tai olla vaikuttamatta).
No mitä sitten tehdä kurkulle, joka juottaa tällä tavoin viljelijälleen katkeraa kalkkia?
Syödä sellaisenaan ja irvistellä. Mielellään Rihannan S&M biisiä Forkin versiona kuunnellen.
Heittää biojätteeseen ja irvistellä. Siellä ei ole joka toinen päivä käyty vettä kantamassa tämän takia eli ei.
Leikata päädyt pois ja hinkata irtopaloja muutamia minuutteja siihen osaan kurkkua, mistä ne leikattiin. Tämä on kuulemma kurkun lypsämistä tai ”milking the cucumber”. Googlaa omalla vastuulla.
Säilöä ne jotenkin. Olikin kaikelta muulta säilömiseltä jäänyt purkkeja pari.
Okei ei niitä tapoja ollut vasta kuin neljä. Mutta kesää ei kun siis kurkkuja on vielä jäljellä ja lisää kasvaa koko ajan.
Fast forward ja kyllä kurkkuja on nyt kaksi lasipurkkia muhimassa. Kärsimätön vähän jo maistoi. Etikalle maistuivat. Aika hapokasta. Mutta ei ollenkaan katkeraa.
Kaikkea muutakin blogattavaa olisi, mutta otetaan nyt se olennaisin.
Samaa väriä
Vesimeloni tuli kotiin!
Vesimelonin valvominen kasvimaalla päättyi, kun varressa oleva tendril muuttui ruskeaksi. Mikä lieneekään suomeksi, olkoon vaikka lonkero. Viimeisimmällä löytämälläni YouTube-videolla joku vesimelonin kasvattaja vannoi sen nimeen, että kun lonkero on ruskea, meloni on kypsä.
Tendril on tuo pieni syheröinen, joka lepää kuvassa vasemmalla melonin päällä
Jo aiemmin meloni alkoi kopista eri tavalla ja ground spot muuttui kellertäväksi. Kokoa se ei ole hetkeen kasvanut ja painoakin oli kiitettävästi.
Reilu nelikiloinen
Huoli oli kypsyyden lisäksi siitä, koostuuko meloni pelkästä kuoresta vai olisiko siinä jotain syötävääkin.
Pelko pois.
Täydellinen meloni
En tiedä kuinka paljon melonin kasvatuksessa oli vasta-alkajan tai moukan tuuria, mutta kun on käynyt kolme kuukautta kahden-kolmen päivän välein kastelemassa, järjestämässä köynnöksiä ja tarkastamassa, että melonilla on mukava olla alustallaan, voi olla vain onnellinen siitä miten se maistuu kovin perin maukkaalta.
Paprikat ilmestyivät paprikaan heinäkuun alkupuolella. Kävi ilmi, että kyseessä on jonkin lajin suippopaprika.
”Moi.”
Sen jälkeen onkin sitten kysytty lukemattoman monia kertoja, että joko paprikat voi kerätä. Siirtolapuutarhailija kertoi kuitenkin, että paprikalla kestää kauan muuttua punaiseksi ja ensimmäisten punaisten sävyjen ilmestyttyäkin kestää vielä kauan. No ei sitten kuin odotellaan.
Aamupäivän puutarhavisiitillä sai kerätä vähän kaikenlaista tuoretta päivän ruuanlaittoa varten. Mukaan sai muun muassa ensimmäiset itsekasvatetut kurkut!
Ratikalla ryytimaalle 