Pakkaspäivän pohdintaa

Ulkona on kylmä ja sohvalla on lämpöviltti, joten tässä ollaan. Pelto viettää talveaan ei-niin-syvän lumen alla. Jännitystä kuvioon lisää se, että tänä vuonna tulee täyteen 2 vuotta monivuotisen palstan jonossa. Ehkä 25 neliölle savea sanotaan jo tänä vuonna hyvästit ja siirrytään eteenpäin seuraaville savineliöille. Tai sitten ei.

Asioita, joita 2 vuodessa on savipalstalla oppinut.

Porkkana ei edelleenkään pidä savimaasta, tilanne ei ole muuttunut 80-luvusta mihinkään.
Sipuli ei ui, joten josko väsäisit ensi kesäksi sipulille lavakauluksen keskelle pelto ja nostaisit ne maasta ylemmäs, tai ostaisit sipulisi kaupasta.
Maissin kasvattaminen on onnenkauppaa.
Soijapavut kannattaa hankkia pakastealtaasta.
Yrttien kasvattaminen kuulostaa hirmu hyvältä idealta, mutta kokkaat kuitenkin keittiössäsi kun niitä tarvitset ja 3+3 km pyöräily yrtin perään kesken kokkaamisen ei ole logistisesti toimivinta.
Hokkaidokurpitsa tykkää savesta, vesisateesta, helteestä, ja rikkaruohopaperin alle pesän tehneet muurahaisetkin ovat näköjään ihan ok.
Herneet kannattaa ehkä jatkossakin hakea torilta eikä yrittää kasvattaa niitä amatöörinä ulkoilmassa.
Siiklit savipellossa kasvavat mitenkuten, mutta luonto tykkää nakertaa niitä turhan paljon.

Mitäpä ensi kesänä viljellä? Hokkaidoja istutan kaksi, toiveissa 0-6 kurpitsaa. Maissi on ehkä nyt hetkeksi nähty. Mies haluaisi laittaa pellolle chilin, mutta taitaisi tarvita sille kasvihuoneenkin. Sipulit ja porkkanat houkuttelevat edelleen, koska niitä meillä kuluu. Vuosi 2025 oli kesäkurpitsaton, palatako niiden pariin? Missä on nettisivu, jolla voit arvioida savipellolle sopivien kasvattien toimivuutta?

Bye bye pelto

Siinä se oli, vuoden 2025 kasvatuskausi. Enemmän sai vettä kuin satoa. Kauden selvä voittaja oli hokkaidokurpitsa, jota ei mikään keli hetkauttanut. Häviäjiä olivat kaikki muut maissia pienemmmät kasvit. Pitäisiköhän ensi vuonna ostaa kehäkukatkin taimina…

Kesäkuntosali on nyt suljettu! Sanotaan sille heipat naapurin auringonkukkien myötä.

Uusi kesä, sama savipelto

Työmatkaputkesta johtuen kesän 2025 kasvattelut aloitettiin tarkasti kesäkuun ensimmäisenä päivänä.

Viime vuotista puolta pienemmät maissintaimet ehtivät asua jo toista viikkoa parvekkeella ja lyhentyä muutamasta lehdestään kun nelijalkaiset tuhoeläimet kävivät vähän kärkiä maistelemassa.

Uudet siemenetkin on ostettu. Tänä vuonna pellolle valikoitui Flyaway- ja Berlicum 2 -porkkanoita, Como-tilliä kylvönauhassa, White Lisbon -pillisipulia ja punasipuleita myös että pysytään kesät ja talvet sipuleissa. Hernettäkin sinne laittanen, katsellaan.

Kolmatta kertaa yritän myös kasvattaa Summer Shell -soijapapuja. Kaksi vuotta sitten Piparmintussa kolme suoraan maahan heitettyä papua iti, kaksi kasvoi kasveiksi ja teki palkojakin, vuosi sitten yritin kotona esikasvatusta ja yksikään siemen ei itänyt, tänä vuonna lykkään taas suoraan peltoon ja kasaan lavakauluksen kasvihuoneen siihen päälle ja toivon parasta.

Uutena taimena peltoon pääsee myös hokkaidokurpitsa. Katsotaan sitä sitten.

Maisseista kuitenkin aloitettiin, jotta edes muutama lehdenkärki säästyisi.

Tänä vuonna peltoa on suorastaan miellyttävä kaivaa, sillä sitä ei ole ollut kovettamassa helteitä. Pala kerrallaan on kuitenkin edettävä, tunteja ja kaloreita kuluu. Väliin tulee Piparmintun lavakauluksia ikävä mutta kaivaa kaivaa, kyllä se siitä, lapiollinen kerrallaan.

Kesäloma alkoi

Se olisi sitten kesälomaa tarjolla. Sen kunniaksi ei tarttenut kauheasti kastella omia kasvejaan.

Ihmettelinkin miksi jalka painoi normaalia enemmän.

Maissiopinnot jatkukoon

Kesäkurpitsan kanssa ensimmäisenä Palstalle istutetut maissit ovat kestäneet kylmät, kuumat ja kuivat ja kehittävät kukkia.

Sitten taas lukemaan internettiä, että miten näitä pitäisi huoltaa.

Juhannuspäivä pellonkulmalla

Kaverit pyysivät juhannuspäivänä grillaamaan, ja tulipa siinä ananassalvia puheeksi. Lupasin tuoda maistettavaksi, joten samallahan sitä muutenkin vietti hieman laatuaikaa kasvattiensa kanssa

Torstaista kättensä jälkeä ehti katsella samalla kun kiskoi saappaita jalkaan.

Ovelasti kesäkurpitsan viereen pölyttäjiä houkuttelemaan laitettu miljoonakello voi sekin hyvin

*Tarpeettomiksi käyneet harsonpidikekivet saavat näytellä loppukesän kukkapenkin reunustaa*

Pensaskirsikkatomaateilla oli paha mieli. Ensiavuksi lannoitetta ja lisää tuuletusta ”kasvihuoneeseen”.

Sipulit voisivat olla jo ilman harsoa, mutta kaveriporkkanat ovat vielä kovin pieniä haituvia. Ehkä ensi kerralla askartelen porkkanaharson.

*Esteettinen silmä hävisi ruumiilliselle laiskuudelle ja tukikeppi on keskellä kuvaa*

Kukka- ja korianteripenkki on suuri mysteeri kaikille.

Ananassalviakin oli auringonvarjonsa alla paljon paremman näköinen kuin torstaina.

*Tiedä häntä mihin tässä on tarkenn*ettu

Helteitä taas lupailevat, ilman sadetta. Vesijumppa siis jatkuu. Ojentajat saavatkin näppärän treenin kun pumppaa vettä astiaan.

Puhdasta tuli

Nih.

2,5 h myöhemmin.

18 perunaa

…ja 1,8 miljoonaa rikkaruohoa on noussut perunapenkin pintaan. Seuraavan visiitin tehtävälistan kärkipaikka onkin jo selvillä.

It’s a wrap

Piparminttukausi -23 on ohi. Puutarhan pumppu ja muut välineet laitettiin talviteloille jo viime viikolla, tällä viikolla odotin vielä ehtisivätkö kaksi viimeistä kesäkurpitsaa kasvaa valmiiksi ennen kylmiä kelejä. Ja ehtiväthän ne. Pieniä ovat, mutta kyllä ne uunivuokaan sopivat.

Puutarhakalenterista laskin, että 41 kertaa kävin tällä kasvukaudella ratikalla ryytimaalla. Tai no tunnustettakoon että aika paljon ajoin sinne myös pyörällä.

Pitää vielä tehdä yhteenveto siitä, kuinka paljon satoa tuli ja pohtia mitä oppia sai ensi vuodelle.

Mutta nyt hetkeksi näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Soijapavun kasvukaari

Soijapapunen ehti kuin ehtikin syöntivalmiiksi. Vähän pieniksi jäivät pavut ja liian kovia olivat palot syötäviksi, mutta kyllä perkaamalla sieltä ne parhaat palat kaivoi.