Riisinviljelykesä 2025

Heinäkuussa lomailtiin mutta käytiin myös huokailemassa pellolla.

Ensin satoi kesäkuun ja sitten satoi heinäkuun alun.

*Riisin viljelyä olisi kannattanut kokeilla*

Sitten tulivat 30 asteen helteet ja punasipulien sijaan veteen hyppäsi viljelijä. Pellon kastelu tuntui vähän pisaran kantamiselta kaivolta Saharaan.

Tillit sinnittelevät, porkkanat ovat lähinnä korsia (joissa on 2 sentin porkkanoita päässä), kehäkukkia ei ole näkynyt.

Soijapapuja ostetaan tänäkin vuonna kaupan pakastealtaasta ja herneet kuolivat sateissa. Punasipuleja on jäljellä kaksi kokonaisesta istutetusta pussillisesta.

Maisseihin tuli ensin yksi tähkä, mutta helteet saivat satotoiveet kasvamaan eksponentiaalisesti, nyt niitä on jo 11.

Kauden uusi tuttavuus hokkaidokurpitsa sen sijaan mennä porskuttaa. Kirjaimellisesti, sillä pari kertaa sen köynnöstä on haettu jo naapurin puolelta.

*Narujen rajaamalla alueella se ensin oli*

Päästään taas lukemaan internettiä kurpitsankasvatuksesta, sillä on siellä köynnöksen lisäksi myös kurpitsan alkuja.

Viime vuonna tähän aikaan oli ehditty syödä pellolta vaikka mitä, tänä vuonna talouden vihannekset on toimittanut Tammelentori, Kauppahalli ja Reko-haku.

Mutta onhan tässä vielä pari kuukautta aikaa viljellä, jospa pelloltakin jotain kasvaisi syötäväksi asti.

Uusi kesä, sama savipelto

Työmatkaputkesta johtuen kesän 2025 kasvattelut aloitettiin tarkasti kesäkuun ensimmäisenä päivänä.

Viime vuotista puolta pienemmät maissintaimet ehtivät asua jo toista viikkoa parvekkeella ja lyhentyä muutamasta lehdestään kun nelijalkaiset tuhoeläimet kävivät vähän kärkiä maistelemassa.

Uudet siemenetkin on ostettu. Tänä vuonna pellolle valikoitui Flyaway- ja Berlicum 2 -porkkanoita, Como-tilliä kylvönauhassa, White Lisbon -pillisipulia ja punasipuleita myös että pysytään kesät ja talvet sipuleissa. Hernettäkin sinne laittanen, katsellaan.

Kolmatta kertaa yritän myös kasvattaa Summer Shell -soijapapuja. Kaksi vuotta sitten Piparmintussa kolme suoraan maahan heitettyä papua iti, kaksi kasvoi kasveiksi ja teki palkojakin, vuosi sitten yritin kotona esikasvatusta ja yksikään siemen ei itänyt, tänä vuonna lykkään taas suoraan peltoon ja kasaan lavakauluksen kasvihuoneen siihen päälle ja toivon parasta.

Uutena taimena peltoon pääsee myös hokkaidokurpitsa. Katsotaan sitä sitten.

Maisseista kuitenkin aloitettiin, jotta edes muutama lehdenkärki säästyisi.

Tänä vuonna peltoa on suorastaan miellyttävä kaivaa, sillä sitä ei ole ollut kovettamassa helteitä. Pala kerrallaan on kuitenkin edettävä, tunteja ja kaloreita kuluu. Väliin tulee Piparmintun lavakauluksia ikävä mutta kaivaa kaivaa, kyllä se siitä, lapiollinen kerrallaan.

Loppukaronkka

Ja niin tuli viimeisen palstakäynnin päivä. 30 käyntiä, kerran bussilla, 29 kertaa pyörällä. Uusia ja vanhoja ratikoita nähtiin paljon ohi ajellessa. Kymmeniä kesäkurpitsoja, kilokaupalla perunoita ja porkkanoita, sipuleita, 3 maissia ja kukkakimppuja. Musta retikka ei kasvanut yhtään, mutta houkutteli kyllä lehtiinsä kaikki pellon kirpat, joten silläkin oli oma roolinsa. Paljon savisia vaatteita, pellon reunalla istuskelua (kiitos Sitpack Campster 2.0, autoit silloin kun oli levon paikka) ja uusia keksintöjä siihen, miten lapion ja kuokan saa helpoiten pyörällä kotoa pellolle. Hyvää talvea pelto, ehkäpä ensi vuonna tavataan?

Kauniinrumaa

Peltopalstalta tänään molemmat.

Kauden loppu lähenee

Kelit näyttää sellaiselta, että kohta on parempi olla siisteissä sisätöissä savipellolla puuhailun sijaan. Niinpä mukaan kerääntyi kopallinen tomaatteja ja muutama erikokoinen kesäkurpitsa.

Keltaiset pikku tomaattimme ovat äärimmäisen herkullisia, mutta niitä on ollut äärettömän vaikea saada kypsäksi vaihtelevissa ulkoilmaolosuhteissa. Laji itse (Lemon Sherbet) oli kyllä ulkoilmaan sopiva, mutta ulkoilma ei tainnut olle sille sopiva. Ihan pikkasen kiinnostaisi kokeilla kasvattaa ensi vuonna parvekkeella.

Laitoin kaksi taimea, aivan liian lähekkäin, lannoitin varmaan huonosti ja muutenkin jäivät vähän välillä oman onnensa nojaan.

Periksiantajat ry

Tältä näyttää, kun ihminen on palannut töihin eikä syksyn häämöttäessä jaksa enää kitkeä pellonpalallaan.

Tältä näyttää, kun ihminen ei erota kasvatettua kukkasta luonnonkukasta kukka-korianteripenkissään ja antaa sen vain rehottaa. Pörriäiset muuten tykkäsi.

*Sateessa kallistuneen ja kellastuneen kukkaisellista*

Tältä näyttää, kun ihminen ei jaksa siistimmällä tavalla korjata rosmariinisatoaan. Pakastimessa on nyt melkoisen yllättäviä oksapusseja.

Oman ruokani kasvattaja

Kesä 2024 tiivistettynä pellille.

*Itse tehty illallinen, niin monella tapaa*

Kolme neljästä

Kolme maissia neljästä tähkästä oli syötävissä. Viimeinen oli hyvistä ennusmerkeistä huolimatta vajaa. Karvat olivat kyllä tosi vaaleat ainakin kuvassa, mutta olisko jyviä tullut tällaiseen tähkään odottamallakaan?

Mutta kolme neljästä maissista oli täysiä tähkiä. Yhtä suosikkileffani hahmoa lainaten – it’s a number I can live with.

Virallinen maissinkasvattaja

Tänään 3/4 maissintähkästä oli oikeassa kulmassa ja oikean värisillä karvoilla, ja ne kerättiin mukaan illalliseksi. Ihan vähän jäivät vajaaksi, mutta aika jees näin ensikertalaisen kokeiluksi!

*Muutakin satoa sai, urheilukello for scale*

Keittiössä salotit jatkavat kuivumistaan.

Sipulisato korjattu

Kastelu on jatkunut taivaalta, ei ole tarvinnut vettä kantaa. Porkkana tykkää, salottisipulit eivät. Siellä ne olivat rähmällään porkkanoiden ja rikkaruohojen keskellä. Etuaikaa tai ei, mukaan lähtivät.

Kaikki loput mukaan vaan ja sitten kuivattelemaan. Tekniikaksi valikoitui tänään uunipelti, verkkolevy ja keittiön pöydän toinen pääty.

Osa pilkottiin käyttövalmiiksi pikku pussukoihin pakastimeen.

Ihan hyvät sipulinkasvatustulokset tällekin vuodelle.