Level 0 puutarhamartan seikkailut viljelmien välissä
Kausi lähenee loppuaan, ja pellolta on tuotu kotiin jo kaikki mahdollinen ja vähän sitä mahdotontakin. Kaivoin ja kiskoin savesta irti kaikki porkkanat mitä vain sain.
Siivoamisen ja pilkkomisen jälkeen niistä sai kupillisen pikku dippiporkkanoita.
Ihan itse äsken laskin, että kesäkuussa olen selvinnyt käymään pellolla 7 kertaa. Työmatkat jatkuivat vielä kesäkuun puoliväliin ja sitten alkoivat sateet. Pelto on kuitenkin saatu muutettua kasvimaaksi ja kastelukin on hoitunut lähes kokonaan taivaalta. Jos tulevan viikon sääennuste paikkansa pitää niin eipä tarvitse silloinkaan mennä, nimimerkillä kiskoin tuossa aiemmin kumisaappaani savipellon yllätysmudakon otteesta irti.
No mitä siellä nyt sitten kasvaa kun joka käynnistä ei ole selvinnyt edes kirjoittamaan?
Ekana peltoon päässeet maissit ovat olleet siellä nyt 1.6. alkaen ja ovat jo alkaneet kasvaa kokoa.
Melkein viikko maissin jälkeen, 6.6., maahan pääsi tämän vuoden opiskeltava, hokkaidokurpitsa. Reilussa parissa viikossa on saatu tapettua pari alinta lehteä mutta tehtyä myös nippu kukannuppuja.
Kurpitsan alla on tänä vuonna puutarha.comin maatuva paperikate, katsotaan miten se toimii.
Kurpitsapäivänä taisin myös ripotella pellon reunaan Daisy Citrus Mix -kehäkukat, ihan vain koska pidän kukkasista.
Sitten työmatkailtiin välissä.
Työmatkan jälkeen ja viikkoa ennen juhannusta olikin sitten raivokas kaivamis-, istututus- ja kylvämis-show, jotta rikkaruohot eivät ihan vallanneet koko plänttiä. Turtolan Honkasen puutarhamyymälästä (RIP 😭) löytyi punasipulin istukassipulia, se sai kaverikseen Flyaway-porkkanaa, viereisiin penkkeihin menivät Berlicum 2 -porkkana ja White Lisbon -pillisipuli ja viimeiseen penkkiin Norli-sokeriherneet.
Kaikki edellämainitut ehkä kasvavat jo penkeissään. Ehkä.
Ainoana hellepäivänä pidettiin grillausiltaman mittainen tauko ja sitten käytiin iskemässä epätoivoiset Summer Shell -soijapavut peltoon kera paperikatteen ja kasvihuonepeitteensä ja vielä reunaan rivi tilliä, koska pidän sen tuoksusta.
Sitten kun soijapapu ei idä, ripottelen koko kohdan täyteen paperikatteen kaupanpäällisinä tullutta kesäkukkaseosta ja ostan edamameni kaupan pakastimesta. Parvekkeelle unohtuneelle rosmariinillekin siinä olisi hyvä tila.
Ja sitten ei muuta kuin sadetta pitelemään.
Viime vuonna vietin paljon laatuaikaa Googlen kanssa etsimällä, miten vesimelonin kypsyyttä tulkitaan. Koputtelemalla, kuuntelemalla, nuuhkimalla, värilaikkuja katselemalla, jne jne. Tänä vuonna sitten googlataan maisseja. Milloin maissintähkä on valmis poimittavaksi? Loma loppuu ja työt jatkuvat, joten sitähän voi sitten vaikka tylsimmissä kokouksissa miettiä.
Tähkän kasvukulma, partakarvojen ruskeus ja tähkän pään terävyys olivat googlattujen blogien ja muiden saittien parhaat vinkit.
Vesimeloni on tehnyt paljon meloninalkuja kukkineen. Maailman suurin ihme tosin, jos ne keskellä peltoa kasvusäkissä kasvavat yhtään miksikään. Mutta jos kasvetaan, niin sitten nähdään jossain vaiheessa kautta miten kasvusäkki meloneineen siirretään pellolta parvekkeelle.
Kärsivällisyys ei myöskään riittänyt enää porkkanoiden kanssa. Harventamaan siis, jotta sai katsottua samalla missä vaiheessa ovat.
Porkkanoita odotellaan innolla, koska mikään ei ole niin maukas kuin juuri nostettu kesäporkkana. Porkkanoita odotetaan myös jännityksellä, koska menneisyyden savipelloilla kasvatetut porkkanat olivat hieman lyhyttä mallia.
Kesäkurpitsan kanssa meillä on pieniä haasteita. Itsepölyttyvä mallimme ei ole oikein oppinut itsepölyttymään tai kasvattamaan kunnollisia kesäkurpitsoja. Mutta tässäpä kuitenkin ensimmäinen poimittu sato! 31.5. tämäkin kesäkurpitsa kaivettiin savikkoon kasvamaan.
Otetaanpas tähän vielä läksiäiskuva.
22.6. näköjään ihailin siistiä perunapenkkiä pienine perunanalkuineen. 10 päivää myöhemmin olikin vähän isompia perunanalkuja.
Kukka- ja korianteripenkki vihertää. Ehkä rikkaruohoista.
Tänään kohdattiin myös vähän isompi vipeltäjä kasvistoa järjestämässä.
Sipulit ja porkkanatkin ovat jo isompia.
Hyvää kehitystä!
Kaverit pyysivät juhannuspäivänä grillaamaan, ja tulipa siinä ananassalvia puheeksi. Lupasin tuoda maistettavaksi, joten samallahan sitä muutenkin vietti hieman laatuaikaa kasvattiensa kanssa
Torstaista kättensä jälkeä ehti katsella samalla kun kiskoi saappaita jalkaan.
Ovelasti kesäkurpitsan viereen pölyttäjiä houkuttelemaan laitettu miljoonakello voi sekin hyvin
Pensaskirsikkatomaateilla oli paha mieli. Ensiavuksi lannoitetta ja lisää tuuletusta ”kasvihuoneeseen”.
Sipulit voisivat olla jo ilman harsoa, mutta kaveriporkkanat ovat vielä kovin pieniä haituvia. Ehkä ensi kerralla askartelen porkkanaharson.
Kukka- ja korianteripenkki on suuri mysteeri kaikille.
Ananassalviakin oli auringonvarjonsa alla paljon paremman näköinen kuin torstaina.
Helteitä taas lupailevat, ilman sadetta. Vesijumppa siis jatkuu. Ojentajat saavatkin näppärän treenin kun pumppaa vettä astiaan.
Ite kasvatin.
Tällä kertaa raato oli puutarhuri itse, sillä viikko meni kuumeessa sohvalla. Tulipa siellä nukkumisen seassa katsottua pari Kape Aihisen etäkokkikoulua, savenvalantaa, puutöitä ja koko Make It Market -kausi Britboxista. Jälkimmäisen takia alkoi myös mieli tehdä mennä Iittalaan lasiostoksilla.
Nyt lauantaina raadon oli kuitenkin pakko raahautua puutarhaansa, koska kasvihuoneessa odoteltiin kastelua.
Toiminta puutarhalla oli hieman tavallista hitaampaa, kun väliin piti yskiä ja niistää. Samalla saattoi valokuvata.
Soijapavut olivat terhakoita. Puutarhuri ei.
Satoakin sai mukaan.
Mutta mikäs sieltä kasvihuoneen laatikoiden takaa kurkisti?
Naapurilaatikon kasvuston ja naapurilaatikon taakse oli mennyt yksi kurk kasvamaan.
Katkera oli sekin. Katkeraa.
Pienistä kasvimäärästäkin saa ihan mukavasti pientä satoa.
Maalla isovanhempien luona kasvatettiin porkkanoita. Muistan miten sieltä vaan pellosta nykäistiin porkkana, putsattiin ja syötiin sen ihmeemmin pesemättä. Ei varmaan suositeltaisi enää. Muistan myös että ötökät söi usein sadon ja savimaassa tuli myös aika lyhyttä porkkanaa. Saas nähdä mitä laatikosta tulee.
Ratikalla ryytimaalle 