Pakkaspäivän pohdintaa

Ulkona on kylmä ja sohvalla on lämpöviltti, joten tässä ollaan. Pelto viettää talveaan ei-niin-syvän lumen alla. Jännitystä kuvioon lisää se, että tänä vuonna tulee täyteen 2 vuotta monivuotisen palstan jonossa. Ehkä 25 neliölle savea sanotaan jo tänä vuonna hyvästit ja siirrytään eteenpäin seuraaville savineliöille. Tai sitten ei.

Asioita, joita 2 vuodessa on savipalstalla oppinut.

Porkkana ei edelleenkään pidä savimaasta, tilanne ei ole muuttunut 80-luvusta mihinkään.
Sipuli ei ui, joten josko väsäisit ensi kesäksi sipulille lavakauluksen keskelle pelto ja nostaisit ne maasta ylemmäs, tai ostaisit sipulisi kaupasta.
Maissin kasvattaminen on onnenkauppaa.
Soijapavut kannattaa hankkia pakastealtaasta.
Yrttien kasvattaminen kuulostaa hirmu hyvältä idealta, mutta kokkaat kuitenkin keittiössäsi kun niitä tarvitset ja 3+3 km pyöräily yrtin perään kesken kokkaamisen ei ole logistisesti toimivinta.
Hokkaidokurpitsa tykkää savesta, vesisateesta, helteestä, ja rikkaruohopaperin alle pesän tehneet muurahaisetkin ovat näköjään ihan ok.
Herneet kannattaa ehkä jatkossakin hakea torilta eikä yrittää kasvattaa niitä amatöörinä ulkoilmassa.
Siiklit savipellossa kasvavat mitenkuten, mutta luonto tykkää nakertaa niitä turhan paljon.

Mitäpä ensi kesänä viljellä? Hokkaidoja istutan kaksi, toiveissa 0-6 kurpitsaa. Maissi on ehkä nyt hetkeksi nähty. Mies haluaisi laittaa pellolle chilin, mutta taitaisi tarvita sille kasvihuoneenkin. Sipulit ja porkkanat houkuttelevat edelleen, koska niitä meillä kuluu. Vuosi 2025 oli kesäkurpitsaton, palatako niiden pariin? Missä on nettisivu, jolla voit arvioida savipellolle sopivien kasvattien toimivuutta?

Sadonkorjuussa käyty

Pellonhoidollisissa toimenpiteissä oli tänään vuorossa kukkasten kuvaus. En kyllä tiedä mihin olen tarkentanut.

Vähän piti korjata satoa, koska tilli oli alkanut kellastua. Maissien kanssa oltiin vähän fifti-siksti syömiskelpoisuuden kanssa. Punasipulilla ei myöskään pitkälle pötkitä.

Hokkaidot saivat jäädä pefleteilleen.

Peflettiä puutarhaan

Tadaa.

Mies meni Puuiloon, ja sai käskyn ostaa myös näitä mitäliemuovisia peflettejä. Oli kuulemma ihmetellyt miksi ihmeessä kun meillä on kankaiset käytössä, mutta kyllä se sitten selvisi.

Kurpitsan lisäksi kasvaa myös tilli. Kun oikein tarkasti katselee.

Pehmusteita ja porkkanaa

Ystäväni internet kertoi, että kurpitsalle pitää laittaa alusta.

Hätäpäissäni laitoin harsoa, koska varastoissa ei ollut yhtään 80- ja 90-luvulla mummulan saunassa ostettua mitäliemuovi-peflettiä. Googlataan myöhemmin.

Mukaan piti ottaa myös testiporkkana.

Riisinviljelykesä 2025

Heinäkuussa lomailtiin mutta käytiin myös huokailemassa pellolla.

Ensin satoi kesäkuun ja sitten satoi heinäkuun alun.

*Riisin viljelyä olisi kannattanut kokeilla*

Sitten tulivat 30 asteen helteet ja punasipulien sijaan veteen hyppäsi viljelijä. Pellon kastelu tuntui vähän pisaran kantamiselta kaivolta Saharaan.

Tillit sinnittelevät, porkkanat ovat lähinnä korsia (joissa on 2 sentin porkkanoita päässä), kehäkukkia ei ole näkynyt.

Soijapapuja ostetaan tänäkin vuonna kaupan pakastealtaasta ja herneet kuolivat sateissa. Punasipuleja on jäljellä kaksi kokonaisesta istutetusta pussillisesta.

Maisseihin tuli ensin yksi tähkä, mutta helteet saivat satotoiveet kasvamaan eksponentiaalisesti, nyt niitä on jo 11.

Kauden uusi tuttavuus hokkaidokurpitsa sen sijaan mennä porskuttaa. Kirjaimellisesti, sillä pari kertaa sen köynnöstä on haettu jo naapurin puolelta.

*Narujen rajaamalla alueella se ensin oli*

Päästään taas lukemaan internettiä kurpitsankasvatuksesta, sillä on siellä köynnöksen lisäksi myös kurpitsan alkuja.

Viime vuonna tähän aikaan oli ehditty syödä pellolta vaikka mitä, tänä vuonna talouden vihannekset on toimittanut Tammelentori, Kauppahalli ja Reko-haku.

Mutta onhan tässä vielä pari kuukautta aikaa viljellä, jospa pelloltakin jotain kasvaisi syötäväksi asti.

Pääsiäinen pellonreunalla

Tai lähinnä piipahdus pitkäperjantaina.

Pääpointti oli käydä katsomassa löytyisikö viime syksynä kadonnut neljäs reunaklapi, mutta ei. Yksi vihreä tukikeppi ja pari pientä nimikylttiä kyllä löytyi, jotain satoa lähti mukaan siis tälläkin kertaa.

Uuden alku

Kun yksi kasvukausi loppuu, toista aloitellaan. Katsotaanpa taas saisiko avokadon kasvamaan.

Koe-erä

Koska puutarhakausi on kohta ohi ja tomaateissa on vielä raakileita, on pitänyt ottaa testattavaksi miten eri vaiheissa olevat tomaatit kypsyvät kotosalla. Nämä ovat olleet vaan irrallaan pöydän kulmalla, seuraavaksi kokeillaan pussiversiota.

Kymmenen keinoa käsitellä katkera kurk

Muistatteko vielä tämän?

Nykyisin se on vähän eri näköinen.

Kasvihuonekurkun kaksi ensimmäistä kurkkua olivat ihan kivoja syötäviä. Kuoret vain pois ja viipaleeksi leivän päälle ja ruuan lisukkeeksi.

Mutta siitä se sitten lähti, katkeruus.

Kotiin on kannettu toinen toistaan kitkerän katkerampia kurkkuja, joita ei kyllä ns. söisi ennen kuin selkäänsä ottaa.

Internetin ihmemaaailmaa selaten kävi ilmi, että

Kurkuilla on geeni, joka tekee niistä katkeria
Jostain kurkkulajeista on jalostettu geeni pois
Level 0 puutarhamartta ei tajua miksi ne katkerat kurkut on jätetty tarjolle
Katkeruus voi johtua lannoituksesta tai voi olla johtumatta
Katkeruus voi johtua kastelun vähyydestä tai olla johtumatta
Kurkku pitäisi kastella kolmesti päivässä koska se on melkein kokonaan vettä
Telttasuosituksia otetaan vastaan, sillä jos homma jatkuu kurkun kasvatuksen merkeissä, pitää muuttaa kasvihuoneen viereen johonkin heinikon keskelle

Puutarha-asiantuntija Essin teoria on se, että kesä on ollut niin kuiva, että kastelu ei vaan yksinkertaisesti riitä. Viilenevä syksy saattaa vaikuttaa (tai olla vaikuttamatta).

No mitä sitten tehdä kurkulle, joka juottaa tällä tavoin viljelijälleen katkeraa kalkkia?

Syödä sellaisenaan ja irvistellä. Mielellään Rihannan S&M biisiä Forkin versiona kuunnellen.
Heittää biojätteeseen ja irvistellä. Siellä ei ole joka toinen päivä käyty vettä kantamassa tämän takia eli ei.
Leikata päädyt pois ja hinkata irtopaloja muutamia minuutteja siihen osaan kurkkua, mistä ne leikattiin. Tämä on kuulemma kurkun lypsämistä tai ”milking the cucumber”. Googlaa omalla vastuulla.
Säilöä ne jotenkin. Olikin kaikelta muulta säilömiseltä jäänyt purkkeja pari.

Okei ei niitä tapoja ollut vasta kuin neljä. Mutta kesää ei kun siis kurkkuja on vielä jäljellä ja lisää kasvaa koko ajan.

Fast forward ja kyllä kurkkuja on nyt kaksi lasipurkkia muhimassa. Kärsimätön vähän jo maistoi. Etikalle maistuivat. Aika hapokasta. Mutta ei ollenkaan katkeraa.

Ratikalla ryytimaalta

Kaikkea muutakin blogattavaa olisi, mutta otetaan nyt se olennaisin.

Vesimeloni tuli kotiin!

Vesimelonin valvominen kasvimaalla päättyi, kun varressa oleva tendril muuttui ruskeaksi. Mikä lieneekään suomeksi, olkoon vaikka lonkero. Viimeisimmällä löytämälläni YouTube-videolla joku vesimelonin kasvattaja vannoi sen nimeen, että kun lonkero on ruskea, meloni on kypsä.

*Tendril on tuo pieni syheröinen, joka lepää kuvassa vasemmalla melonin päällä*

Jo aiemmin meloni alkoi kopista eri tavalla ja ground spot muuttui kellertäväksi. Kokoa se ei ole hetkeen kasvanut ja painoakin oli kiitettävästi.

Huoli oli kypsyyden lisäksi siitä, koostuuko meloni pelkästä kuoresta vai olisiko siinä jotain syötävääkin.

Pelko pois.

En tiedä kuinka paljon melonin kasvatuksessa oli vasta-alkajan tai moukan tuuria, mutta kun on käynyt kolme kuukautta kahden-kolmen päivän välein kastelemassa, järjestämässä köynnöksiä ja tarkastamassa, että melonilla on mukava olla alustallaan, voi olla vain onnellinen siitä miten se maistuu kovin perin maukkaalta.