Level 0 puutarhamartan seikkailut viljelmien välissä
Pellonhoidollisissa toimenpiteissä oli tänään vuorossa kukkasten kuvaus. En kyllä tiedä mihin olen tarkentanut.
Vähän piti korjata satoa, koska tilli oli alkanut kellastua. Maissien kanssa oltiin vähän fifti-siksti syömiskelpoisuuden kanssa. Punasipulilla ei myöskään pitkälle pötkitä.
Hokkaidot saivat jäädä pefleteilleen.
Ihan itse äsken laskin, että kesäkuussa olen selvinnyt käymään pellolla 7 kertaa. Työmatkat jatkuivat vielä kesäkuun puoliväliin ja sitten alkoivat sateet. Pelto on kuitenkin saatu muutettua kasvimaaksi ja kastelukin on hoitunut lähes kokonaan taivaalta. Jos tulevan viikon sääennuste paikkansa pitää niin eipä tarvitse silloinkaan mennä, nimimerkillä kiskoin tuossa aiemmin kumisaappaani savipellon yllätysmudakon otteesta irti.
No mitä siellä nyt sitten kasvaa kun joka käynnistä ei ole selvinnyt edes kirjoittamaan?
Ekana peltoon päässeet maissit ovat olleet siellä nyt 1.6. alkaen ja ovat jo alkaneet kasvaa kokoa.
Melkein viikko maissin jälkeen, 6.6., maahan pääsi tämän vuoden opiskeltava, hokkaidokurpitsa. Reilussa parissa viikossa on saatu tapettua pari alinta lehteä mutta tehtyä myös nippu kukannuppuja.
Kurpitsan alla on tänä vuonna puutarha.comin maatuva paperikate, katsotaan miten se toimii.
Kurpitsapäivänä taisin myös ripotella pellon reunaan Daisy Citrus Mix -kehäkukat, ihan vain koska pidän kukkasista.
Sitten työmatkailtiin välissä.
Työmatkan jälkeen ja viikkoa ennen juhannusta olikin sitten raivokas kaivamis-, istututus- ja kylvämis-show, jotta rikkaruohot eivät ihan vallanneet koko plänttiä. Turtolan Honkasen puutarhamyymälästä (RIP 😭) löytyi punasipulin istukassipulia, se sai kaverikseen Flyaway-porkkanaa, viereisiin penkkeihin menivät Berlicum 2 -porkkana ja White Lisbon -pillisipuli ja viimeiseen penkkiin Norli-sokeriherneet.
Kaikki edellämainitut ehkä kasvavat jo penkeissään. Ehkä.
Ainoana hellepäivänä pidettiin grillausiltaman mittainen tauko ja sitten käytiin iskemässä epätoivoiset Summer Shell -soijapavut peltoon kera paperikatteen ja kasvihuonepeitteensä ja vielä reunaan rivi tilliä, koska pidän sen tuoksusta.
Sitten kun soijapapu ei idä, ripottelen koko kohdan täyteen paperikatteen kaupanpäällisinä tullutta kesäkukkaseosta ja ostan edamameni kaupan pakastimesta. Parvekkeelle unohtuneelle rosmariinillekin siinä olisi hyvä tila.
Ja sitten ei muuta kuin sadetta pitelemään.
Kolme maissia neljästä tähkästä oli syötävissä. Viimeinen oli hyvistä ennusmerkeistä huolimatta vajaa. Karvat olivat kyllä tosi vaaleat ainakin kuvassa, mutta olisko jyviä tullut tällaiseen tähkään odottamallakaan?
Mutta kolme neljästä maissista oli täysiä tähkiä. Yhtä suosikkileffani hahmoa lainaten – it’s a number I can live with.
Tänään 3/4 maissintähkästä oli oikeassa kulmassa ja oikean värisillä karvoilla, ja ne kerättiin mukaan illalliseksi. Ihan vähän jäivät vajaaksi, mutta aika jees näin ensikertalaisen kokeiluksi!
Keittiössä salotit jatkavat kuivumistaan.
Viime vuonna vietin paljon laatuaikaa Googlen kanssa etsimällä, miten vesimelonin kypsyyttä tulkitaan. Koputtelemalla, kuuntelemalla, nuuhkimalla, värilaikkuja katselemalla, jne jne. Tänä vuonna sitten googlataan maisseja. Milloin maissintähkä on valmis poimittavaksi? Loma loppuu ja työt jatkuvat, joten sitähän voi sitten vaikka tylsimmissä kokouksissa miettiä.
Tähkän kasvukulma, partakarvojen ruskeus ja tähkän pään terävyys olivat googlattujen blogien ja muiden saittien parhaat vinkit.
Vesimeloni on tehnyt paljon meloninalkuja kukkineen. Maailman suurin ihme tosin, jos ne keskellä peltoa kasvusäkissä kasvavat yhtään miksikään. Mutta jos kasvetaan, niin sitten nähdään jossain vaiheessa kautta miten kasvusäkki meloneineen siirretään pellolta parvekkeelle.
Kärsivällisyys ei myöskään riittänyt enää porkkanoiden kanssa. Harventamaan siis, jotta sai katsottua samalla missä vaiheessa ovat.
Minkälainen on peruspäivä peltopalstalla? Aika lailla samanlainen joka kerta. Pumppaa vettä, kanna vettä, kastele, nyhdä rikkaruohoja, ota sata valokuvaa. Istu pikkutuolilla perunamaasi vieressä, siemaile vähän vettä (tai pomegranaattimehua) ja kuuntele kun pörriäiset surisee ja linnut laulelee.
Ja katsele miten kukka-korianteripenkki on vihertynyt. Ja mieti miten ihmeessä tunnistat kukan rikkaruohosta, missä kotona onkaan Suomen luonnonkasveista kertova kirja? Ja olisiko siinä kuvia myös näistä kasvien varhaisvaiheista?
Perunan erotan. Nih. Rikkaruohot on jossain siellä varsien alla.
Maissi pitää maissin kasvattajaa jännityksessä, mutta tämähän näyttää ihan hyvältä.
Pensaskirsikkatomaatit muuttivat jo joku aika sitten kasvihuoneensa viereen, tuntuvat tykkäävän paljaasta peltopaikasta paljon enemmän.
Kesäkurpitsan kanssa ensimmäisenä Palstalle istutetut maissit ovat kestäneet kylmät, kuumat ja kuivat ja kehittävät kukkia.
Sitten taas lukemaan internettiä, että miten näitä pitäisi huoltaa.
No tietysti siitä päästä palstaa, missä maa on kovinta kaivaa. Tätähän ei kuitenkaan tiedä ennen kuin on pari kohtaa möyhentänyt ja ohikulkiessaan tökkää lapion multaan toisessa kohdassa.
Ensimmäisinä maahan pääsivät Turtolan Honkaselta löytyneet 4 maissia ja kesäkurpitsa, koska niitä oli turhan hankala säilyttää kotona kissoilta turvassa. Toinen nuorista harmaista kun oli heti maissinlehden nähdessään iskemässä hampaitaan siihen.
Maissi on uusi tuttavuus (no melkeinpä kaikki on) ja siitä oli tarkoitus lukea enemmän, mutta kun tulivat vastaan niin mikäs siinä, ostetaan ja toivotaan parasta. Lienevät liian lähekkäin mutta ainakin ruutukuviona niinkuin edelläkävijät kertoivat.
Kesäkurpitsa on onneksi jo vanha tuttu.
PS. Tämän vuoden kuvista saattaa joutua poistamaan ihmisiä ja asioita kuvankäsittelyssä. Antaa muiden olla incognito. Mutta siinä selitys jos joku mystinen tahra pistää kuvista silmään.
Ratikalla ryytimaalle 