Level 0 puutarhamartan seikkailut viljelmien välissä
Vesimelonin lisäksi yllättävin asia kasvimaalla on se, että soijapapu teki soijapapuja.
Soijapapu tarvitsee runsaasti lämpöä, joten viilenevä suomalainen syksy ei liene sen suurin suosikki.
Kokeillaanpa lisälämpöä harson kanssa, samalla sai kesäkurpitsakin sadesuojan. Kun niitä kovia sateitakin on taas luvattu ja viileää.
Kovasta yrityksestä huolimatta puutarhaan ei saatu kuin yksi pikkuaurinko.
Syyspörriäinen tykkäsi.
Tällä kertaa raato oli puutarhuri itse, sillä viikko meni kuumeessa sohvalla. Tulipa siellä nukkumisen seassa katsottua pari Kape Aihisen etäkokkikoulua, savenvalantaa, puutöitä ja koko Make It Market -kausi Britboxista. Jälkimmäisen takia alkoi myös mieli tehdä mennä Iittalaan lasiostoksilla.
Nyt lauantaina raadon oli kuitenkin pakko raahautua puutarhaansa, koska kasvihuoneessa odoteltiin kastelua.
Toiminta puutarhalla oli hieman tavallista hitaampaa, kun väliin piti yskiä ja niistää. Samalla saattoi valokuvata.
Soijapavut olivat terhakoita. Puutarhuri ei.
Satoakin sai mukaan.
Mutta mikäs sieltä kasvihuoneen laatikoiden takaa kurkisti?
Naapurilaatikon kasvuston ja naapurilaatikon taakse oli mennyt yksi kurk kasvamaan.
Katkera oli sekin. Katkeraa.
Pienistä kasvimäärästäkin saa ihan mukavasti pientä satoa.
Kaikkea muutakin blogattavaa olisi, mutta otetaan nyt se olennaisin.
Vesimeloni tuli kotiin!
Vesimelonin valvominen kasvimaalla päättyi, kun varressa oleva tendril muuttui ruskeaksi. Mikä lieneekään suomeksi, olkoon vaikka lonkero. Viimeisimmällä löytämälläni YouTube-videolla joku vesimelonin kasvattaja vannoi sen nimeen, että kun lonkero on ruskea, meloni on kypsä.
Jo aiemmin meloni alkoi kopista eri tavalla ja ground spot muuttui kellertäväksi. Kokoa se ei ole hetkeen kasvanut ja painoakin oli kiitettävästi.
Huoli oli kypsyyden lisäksi siitä, koostuuko meloni pelkästä kuoresta vai olisiko siinä jotain syötävääkin.
Pelko pois.
En tiedä kuinka paljon melonin kasvatuksessa oli vasta-alkajan tai moukan tuuria, mutta kun on käynyt kolme kuukautta kahden-kolmen päivän välein kastelemassa, järjestämässä köynnöksiä ja tarkastamassa, että melonilla on mukava olla alustallaan, voi olla vain onnellinen siitä miten se maistuu kovin perin maukkaalta.
Bongasinpa tässä päivänä eräänä puutarhan portinpielestä jonkun tavallista heinää reteämmän kasvuston.
Nämä kasvintunnistustaidot kun eivät vielä ole kovin kummoiset niin tunnistin sen lajiksi ”Joku Kasvi” ja annoin kasvaa.
Kotvasta myöhemmin Joku Kasvi oli alkanut kellertää ja kasvanut sen verran paljon, että aloin epäillä kyseessä olevan auringonkukan. Pellolle oli kylvetty alkukesästä auringonkukan siemeniä, ja vaikka linnut söivät enimmän osan, niin kerrankos sitä yksi linnulta olisi sinne heinikkoonkin pudonnut.
Sitten Joku Auringonkukka avasi ensimmäisen kukan, ja ei se kyllä näyttänyt yhtään auringonkukalta. Internet jälleen kertoi, että auringonkukkia on erilaisia.
Vaikka kukkia aukesi useampiakin, niin ei se varsinaisesti auttanut.
Onneksi löytyi fiksu martta, jonka puhelimessa oli kasvintunnistusappis. Joku Kasvi > Joku Auringonkukka oli appiksen mukaan isohirvenjuuri.
Kaikkea sitä oppii!
Aamupäivän puutarhavisiitillä sai kerätä vähän kaikenlaista tuoretta päivän ruuanlaittoa varten. Mukaan sai muun muassa ensimmäiset itsekasvatetut kurkut!
…bloggaamisesta, ei puutarhasta, siellä on edelleen käyty 2-3 päivän välein jotain nurkkaa ojentamassa.
Heinäkuun lopussa ja elokuun alussa luonto alkoi hoitaa ulkona olevien kasvien kastelua vähän turhankin tehokkaasti, ja osansa siitä sai myös kasvihuonetta kasteleva martta. Itse en ole kasvanut, mutta puutarhan kasveja ympäröivä heinikko sitäkin enemmän.
Viikate on heilunut vähän laiskasti, pitää hieman ryhdistäytyä sen osalta. Viikatointi on muutenkin ollut aika laikukasta, kun on pitänyt väistellä kaikkia kukkivia kukkia ja jättää kaikki pörriäisten iloksi. Tai no melkein kaikki, muutaman metrin ohdakkeita niitin niin mahdutaan jatkossakin puutarhalle.
Facebookin lavakaulusviljely-ryhmässä on ollut kuvia viljelijöiden saamasta sadosta, niitä on ollut kiva katsella. Oma sato on vielä aika vähäistä, mutta ei niitä ole kylvetty/istutettukaan kuin kesäkuun alussa niin kasvavat vielä, on sieltä kuitenkin jotain tulossa.
Kasvihuoneessakin on täysi viidakkomeininki menossa. Joku kokeneempi olisi ehkä laittanut tomaatit, kurkun ja paprikan omiin laatikoihinsa mutta en minä.
Yellow Pearissa muutama oksa on alkanut kellastua, mutta tomaatit eivät. Internetin mukaan kellastuminen voi johtua liikakastelusta, liian vähäisestä kastelusta, liikalannoituksesta, liian vähäisestä lannoituksesta tai vääränlaisesta lannoituksesta. Että ota siitä sitten selvää kun olet n00b.
Kasvihuoneviidakossa keltaiset päärynät jatkavat kasvuaan. Niitä on vähän joka tomaatissa ylempänä ja alempana. Kivasti kasvavat.
Sipuli oli noussut hieman pintaan ja näytti isohkolta. Pakkohan se oli nostaa, että näkee miten kehitys kehittyy.
Jäi niitä sinne vielä kymmenkunta kärsimätöntä kiusaamaan.
Ratikalla ryytimaalle 