Kauniinrumaa

Peltopalstalta tänään molemmat.

Periksiantajat ry

Tältä näyttää, kun ihminen on palannut töihin eikä syksyn häämöttäessä jaksa enää kitkeä pellonpalallaan.

Tältä näyttää, kun ihminen ei erota kasvatettua kukkasta luonnonkukasta kukka-korianteripenkissään ja antaa sen vain rehottaa. Pörriäiset muuten tykkäsi.

*Sateessa kallistuneen ja kellastuneen kukkaisellista*

Tältä näyttää, kun ihminen ei jaksa siistimmällä tavalla korjata rosmariinisatoaan. Pakastimessa on nyt melkoisen yllättäviä oksapusseja.

Oman ruokani kasvattaja

Kesä 2024 tiivistettynä pellille.

*Itse tehty illallinen, niin monella tapaa*

Sievä sipulikori

Ja tällainen siitä sitten tuli.

Virallinen maissinkasvattaja

Tänään 3/4 maissintähkästä oli oikeassa kulmassa ja oikean värisillä karvoilla, ja ne kerättiin mukaan illalliseksi. Ihan vähän jäivät vajaaksi, mutta aika jees näin ensikertalaisen kokeiluksi!

*Muutakin satoa sai, urheilukello for scale*

Keittiössä salotit jatkavat kuivumistaan.

Sipulisato korjattu

Kastelu on jatkunut taivaalta, ei ole tarvinnut vettä kantaa. Porkkana tykkää, salottisipulit eivät. Siellä ne olivat rähmällään porkkanoiden ja rikkaruohojen keskellä. Etuaikaa tai ei, mukaan lähtivät.

Kaikki loput mukaan vaan ja sitten kuivattelemaan. Tekniikaksi valikoitui tänään uunipelti, verkkolevy ja keittiön pöydän toinen pääty.

Osa pilkottiin käyttövalmiiksi pikku pussukoihin pakastimeen.

Ihan hyvät sipulinkasvatustulokset tällekin vuodelle.

Sitten satoi viikon

…ja pysyttelin lähinnä kotona kuivassa. Sillä aikaa kesäkurpitsa keksi, miten tehdään kesäkurpitsoja.

Mukaan lähti onneksi muutakin, kuten ensimmäiset salottisipulit.

Kaikenlaisia kukkiakin näkyi.

Pikavilaus porkkanoihin

Porkkanoita odotellaan innolla, koska mikään ei ole niin maukas kuin juuri nostettu kesäporkkana. Porkkanoita odotetaan myös jännityksellä, koska menneisyyden savipelloilla kasvatetut porkkanat olivat hieman lyhyttä mallia.

*Porkkanat on jees, mutta pitäisikö sipulien näyttää tältä?*

Kesäkurpitsan kanssa meillä on pieniä haasteita. Itsepölyttyvä mallimme ei ole oikein oppinut itsepölyttymään tai kasvattamaan kunnollisia kesäkurpitsoja. Mutta tässäpä kuitenkin ensimmäinen poimittu sato! 31.5. tämäkin kesäkurpitsa kaivettiin savikkoon kasvamaan.

Otetaanpas tähän vielä läksiäiskuva.

It’s a wrap

Piparminttukausi -23 on ohi. Puutarhan pumppu ja muut välineet laitettiin talviteloille jo viime viikolla, tällä viikolla odotin vielä ehtisivätkö kaksi viimeistä kesäkurpitsaa kasvaa valmiiksi ennen kylmiä kelejä. Ja ehtiväthän ne. Pieniä ovat, mutta kyllä ne uunivuokaan sopivat.

Puutarhakalenterista laskin, että 41 kertaa kävin tällä kasvukaudella ratikalla ryytimaalla. Tai no tunnustettakoon että aika paljon ajoin sinne myös pyörällä.

Pitää vielä tehdä yhteenveto siitä, kuinka paljon satoa tuli ja pohtia mitä oppia sai ensi vuodelle.

Mutta nyt hetkeksi näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Soijapavun kasvukaari

Soijapapunen ehti kuin ehtikin syöntivalmiiksi. Vähän pieniksi jäivät pavut ja liian kovia olivat palot syötäviksi, mutta kyllä perkaamalla sieltä ne parhaat palat kaivoi.