Muistoja menneisyydestä: mummolassa kasvatettiin savimaalla siiklejä (ja porkkanoita). Lienikö sato sitten vähäinen koska perunalajiksi vaihdettiin rosamunda ja niillä itse viljellyillä perunoilla sitten oli yhden opiskelijan hyvä elää talvi yliopistovuosina.
Nyt oli Palstalle hakusessa kilon pussi siemenperunoita, koska nykyisin kahden hengen taloudessa on edelleen vain yksi perunansyöjä. Turtolan Honkaselta löytyi hyvin itäneitä perunoita, jotka tuli ostettua ennen kuin lapiota kävi maahan iskemässä. Siiklejä olivat ne.
Tästä se lähti
No ei muuta kuin möyhennystä, möyhennystä ja möyhennystä ja lopulta lisäavuksi 90 litraa puutarhamultaa.
Tällainen siitä tuli
Kasva, siikliseni, kasva! Juhannussiiklit on haettava Tammelantorilta, mutta saisiko näistä sitten jotain elosiiklejä?
Lepopäivän jälkeen piti lähteä Maalle katsomaan miten siellä voidaan, satoihan eilen vettä.
Palstailijan selfie vedenkeruuastiassa
Jaa-a, pitäisikö korjata sen verran että oli sitä vettä sitten asvaltin monttuihin kerääntynyt mutta ehkei Palstalle kuitenkaan.
Jotain oli tapahtunut kuitenkin, koska rutikuivat savipaakut olivat hieman helpompia koputella lapiolla rikki.
Vaikka pääsyy palstailuun olikin kasvien tsekkaus, piti hieman kaivella hahmotelmia maahan siitä kuinka penkit voisivat mennä ja missä kävellään.
Peltokuvioita
Tarkoitus olisi laittaa kasvamaan siikliä, salottisipulia, porkkanaa ja retikkaa. Ehkä vähän tilliä kun se on niin kivan tuoksuinen. Ja soijapapuja, jos joku pavuista itää. Viime vuodesta oppineena tällä kertaa kokeillaan esikasvatusta. Viime vuonna papupussista iti kokonaista 4 papua, joista 2 kasvoi satoon asti.
Idä, soijapapuseni, idä (mutta älä liian suurissa määrin kuitenkaan)
No tietysti siitä päästä palstaa, missä maa on kovinta kaivaa. Tätähän ei kuitenkaan tiedä ennen kuin on pari kohtaa möyhentänyt ja ohikulkiessaan tökkää lapion multaan toisessa kohdassa.
Ensimmäisinä maahan pääsivät Turtolan Honkaselta löytyneet 4 maissia ja kesäkurpitsa, koska niitä oli turhan hankala säilyttää kotona kissoilta turvassa. Toinen nuorista harmaista kun oli heti maissinlehden nähdessään iskemässä hampaitaan siihen.
Maissi on uusi tuttavuus (no melkeinpä kaikki on) ja siitä oli tarkoitus lukea enemmän, mutta kun tulivat vastaan niin mikäs siinä, ostetaan ja toivotaan parasta. Lienevät liian lähekkäin mutta ainakin ruutukuviona niinkuin edelläkävijät kertoivat.
Kesän 2024 kasvatuskokeilu
Kesäkurpitsa on onneksi jo vanha tuttu.
Mutta on se parempi silti nimikoida
PS. Tämän vuoden kuvista saattaa joutua poistamaan ihmisiä ja asioita kuvankäsittelyssä. Antaa muiden olla incognito. Mutta siinä selitys jos joku mystinen tahra pistää kuvista silmään.
Piparminttukausi -23 on ohi. Puutarhan pumppu ja muut välineet laitettiin talviteloille jo viime viikolla, tällä viikolla odotin vielä ehtisivätkö kaksi viimeistä kesäkurpitsaa kasvaa valmiiksi ennen kylmiä kelejä. Ja ehtiväthän ne. Pieniä ovat, mutta kyllä ne uunivuokaan sopivat.
Puutarhakalenterista laskin, että 41 kertaa kävin tällä kasvukaudella ratikalla ryytimaalla. Tai no tunnustettakoon että aika paljon ajoin sinne myös pyörällä.
Pitää vielä tehdä yhteenveto siitä, kuinka paljon satoa tuli ja pohtia mitä oppia sai ensi vuodelle.
Mutta nyt hetkeksi näihin kuviin, näihin tunnelmiin.
No ainakin istuttamalla vesimeloni ja kylvämällä soijapapuja. Ja sitten kannattaa istuttaa yhteen heinikon seasta kaivettuun laatikkoon laventelia.
Taimia oli alun perin kolme, mutta kaksi edesmeni aika nopeasti. Kolmas on kasvanut suht komeaksi oksaksi.
Ei ole täältäkään heinää ympäriltä siivottu
Laventelin talvehdittaminen on ilmeisesti sen kasvatuksen vaikein puoli. Tällaisen avomaalla kasvaneen voisi kuulemma kaivaa ylös ja istuttaa ruukkuun ja viedä johonkin tilaan, jossa on 5-7 astetta lämmintä. Kerrostalosta ei nyt ihan heti tällaista löydy.
Vaihtoehtoisesti laventelin voisi suojata jollain luonnon aineksilla (lehdet, havut) tai pakkasturpeella (WTF?) tai pakkaspeitolla (mikä se on, harso?). Heinää löytyisi omasta takaa, ja lehtiä em. kerrostalon pihasta (mutta ei sieltä puutarhasta). Taidanpa tehdä jonkinlaisen heinä-lehti-viritelmän ja toivoa parasta.
Vesimeloni voi hyvin. Hoitajaansa vähän haittaa, kun ei oikein tiedä milloin se on kypsä. Internettiä on taas luettu. Pitäisi olla keltainen ground spot (se kohta minkä päällä meloni lepää) ja kellastunut varsi (?) ja sen pitäisi koputtaessa kumista tietyllä tavalla (??) ja olla mattainen kiiltävän sijaan tai toisinpäin (???). Toivotaan parasta.
…bloggaamisesta, ei puutarhasta, siellä on edelleen käyty 2-3 päivän välein jotain nurkkaa ojentamassa.
Heinäkuun lopussa ja elokuun alussa luonto alkoi hoitaa ulkona olevien kasvien kastelua vähän turhankin tehokkaasti, ja osansa siitä sai myös kasvihuonetta kasteleva martta. Itse en ole kasvanut, mutta puutarhan kasveja ympäröivä heinikko sitäkin enemmän.
Ruohot pyrkivät soijapavun elintilaan
Viikate on heilunut vähän laiskasti, pitää hieman ryhdistäytyä sen osalta. Viikatointi on muutenkin ollut aika laikukasta, kun on pitänyt väistellä kaikkia kukkivia kukkia ja jättää kaikki pörriäisten iloksi. Tai no melkein kaikki, muutaman metrin ohdakkeita niitin niin mahdutaan jatkossakin puutarhalle.
Facebookin lavakaulusviljely-ryhmässä on ollut kuvia viljelijöiden saamasta sadosta, niitä on ollut kiva katsella. Oma sato on vielä aika vähäistä, mutta ei niitä ole kylvetty/istutettukaan kuin kesäkuun alussa niin kasvavat vielä, on sieltä kuitenkin jotain tulossa.
Illallisaines?
Kasvihuoneessakin on täysi viidakkomeininki menossa. Joku kokeneempi olisi ehkä laittanut tomaatit, kurkun ja paprikan omiin laatikoihinsa mutta en minä.
Kurk yrittää kasvaa kasvihuoneen kattoikkunasta ulos
Yellow Pearissa muutama oksa on alkanut kellastua, mutta tomaatit eivät. Internetin mukaan kellastuminen voi johtua liikakastelusta, liian vähäisestä kastelusta, liikalannoituksesta, liian vähäisestä lannoituksesta tai vääränlaisesta lannoituksesta. Että ota siitä sitten selvää kun olet n00b.
Vesipumppu sanoi taas sopimuksen irti, mutta kohtahan sitä vettä taas taivaalta pitäisi tulla. Vielä oli hyvät heinäpoudat, joten ei muuta kuin niittämään.
Vesiongelmien ja kasvien kastelun ja hoidon vietyä kaiken ajan puutarhalla ehti villimpi luonto kasvaa aika reippaasti korkeutta. En olekaan ennen kohdannut itseni mittaisia heiniä.
Vaihe yksi oli löytää viikate. Sellainen oli työkaluvajan nurkassa.
Vaihe kaksi oli todeta, että tylsä mikä tylsä.
Vaihe kolme oli katsoa YouTubesta, miten viikate terotetaan. Löytyi video, jossa ehkä noin 80-vuotias herra näytti sen ensin todella paljon hidastettuna ja sen jälkeen norminopeudellaan. Pro terottaja.
Vaihe neljä oli ostaa viikatehiomakivi, josta ei ole aavistustakaan onko se eri asia kuin viikateliippa, molempia kun viime aikojen suosikkikaupastani Puuilosta löytyy.
Vaihe viisi oli terottaa viikate, samalla kun ajatteli että olisipas kiva jos olisi oppinut homman 25 vuotta aiemmin äidiltä ja isovanhemmilta. Mutta kun en saanut koskeakaan koko vempaimeen etten lyö sillä itseäni. Tänäänkin samasta varoiteltiin. Vastahan täytän huomenna 45.
Vaihe kuusi oli testata terävyyttä (heinään, ei esim. sääriluuhun), terottaa lisää, testata, terottaa lisää.
Ja sitten alkoi heinää kaatua. Jos joskus olen katunut sitä, että en ottanut ennen-kuvaa, se oli tässä hetkessä.
Nyt ollaan teräviäTyökaluvajalle pääsee taas ilman heinien muodostaman tunnelin läpi kulkua
Mutta miten ihmeessä kukkinutta heinää ja ohdakkeita sisältävä viherkasa kompostoidaan oikein? Olisiko siitäkin YouTube-video?