Level 1 puutarhamartan seikkailut viljelmien välissä
Kaikessa rauhassa siinä poistelin varkaita tomaateista kun huomasin vesimelonissa jotain uutta.
Kalenterista tarkistin, että tämän pitäisi olla pari viikkoa sitten pölytetystä kukasta.
Vähitellen edetään sitten seuraavaan vaiheeseen meloniopinnoissa.
Vilkaistaanpa taas lavoihin.
Samettikukat kasvavat, vaikka muurahaiset yrittävät rakentaa yhden sisälle kekoa. (WTF?)
Tilli on ihan komeaa ja ensimmäiset saanee kohta kerätä kun tilapula näyttää iskevän, porkkanat kasvattavat lehtiään iloisesti, kesäkurpitsa saa ehkä kohta kukan auki (vähän ehkä epäilyttää nyt se sadon saaminen tästä…) ja sipulit ovat harson tukia korkeammat.
Herneet pitää/kannattaa tukea, sanoivat viisaammat. No ei kun toimeen.
Soijapapuja käy sääliksi. Onnettoman yksinäisiä eivätkä saaneet edes tiipiitä.
On siinä komeat lehdet ja niiden välistä löytyi myös kukanalkuja. Jännittävää.
Muistattekos miltä se noin kuukausi sitten näytti?
Tai vihreä se on vielä.
Yellow Pear -tomaatti oli sunnuntain ja keskiviikon välisenä aikana muuntanut ensimmäiset kukat pienenpieniksi tomaatinaluiksi.
No aika vähiin käy.
Aiemmin tuossa pistettiin padronpaprikan siemeniä itämään, kun sellaisia tuli Prisman siemenhyllyssä vastaan. Vähän säännöstelin ja kylvin vain neljä, ja niistä tulikin neljä hienoa alkua. Ikävä kyllä lyhyellä ulkoilukerralla parvekkeella kolme neljästä edesmeni ja sitten viimeinenkin ylikasteltiin.
Eli ei muuta kuin uusia siemeniä itämään. Seuraavasta neljän erästä yksi iti.
Ja taas ollaan aivan väärään aikaan kasvattamassa.
Ensi tammi-helmikuussa pitääkin syödä pussillinen padronpaprikaa.
Viime vuonna hankimme parvekkeelle ensimmäistä kertaa mansikka-amppelin. Koska kaikkea pitää kokeilla, kokeiltiin saataisiinko se talvehtimaan ja kasvamaan uudestaan tänä kesänä. Ei. Ainakaan meidän taidoilla siis.
Hankittiin sitten uusi, mansikoiden tuotto alkaa olla jo aika kohdallaan. Pitäisiköhän taas yrittää talvehdittaa sitä?
No ainakin kastua likomäräksi mennessään sinne. Ulkokasvatusten kastelu hoitui ihan itsestään, joten oli aikaa puunata kasvihuoneen kasvatuksia.
Esimerkiksi trimmata tomaateista varkaita ja poistaa vielä lisää alempia lehtiä. Nyt ollaan aika hyvässä mallissa.
Vesimelonin tyttökukkiakin oli auennut joten niitä pääsi pölyttämään.
Sateen loputtua ehti myös toteamaan, että uusi polvi retiisejä (ja rikkaruohoja) oli itänyt, ja laittamaan uusia tomaatin lehtiä viljelylaatikkoon. Kaveri sanoi, että niiden hajun pitäisi karkottaa tuholaisia. Oli niin tai näin, sinne niitä olen laitellut ensimmäisestä poistetusta varkaasta lähtien.
Maalla isovanhempien luona kasvatettiin porkkanoita. Muistan miten sieltä vaan pellosta nykäistiin porkkana, putsattiin ja syötiin sen ihmeemmin pesemättä. Ei varmaan suositeltaisi enää. Muistan myös että ötökät söi usein sadon ja savimaassa tuli myös aika lyhyttä porkkanaa. Saas nähdä mitä laatikosta tulee.
Koska ihan kuin vasta-alkajan kasveissa kuten retiiseissä, tillissä ja porkkanassa ei olisi ollut tarpeeksi haastetta, saimme Piparmintun kauden alussa paprikan ja vesimelonin taimet.
Pikakelaus 27.6. ja kasvihuoneessa on viihdytty.
Mutta mitäs sille sitten pitäisi tehdä? Saa kuulemma kasvaa maata pitkin. Vähän yritän hallinnoida kasvua niin, ettei valloiteta koko kasvihuoneen käytävää.
Google oli ystävämme, ja kertoi että melonissa on kahdenlaisia kukkia ja molempia tarvitaan, jos haluaa melonin. YouTube kertoi sitten, kumpi on hede- ja kumpi on emikukka.
Ei ollut kuin yhtä mallia tarjolla vielä. Tarkkailu jatkukoon.
Ratikalla ryytimaalle 