Kauden loppu lähenee

Kelit näyttää sellaiselta, että kohta on parempi olla siisteissä sisätöissä savipellolla puuhailun sijaan. Niinpä mukaan kerääntyi kopallinen tomaatteja ja muutama erikokoinen kesäkurpitsa.

Keltaiset pikku tomaattimme ovat äärimmäisen herkullisia, mutta niitä on ollut äärettömän vaikea saada kypsäksi vaihtelevissa ulkoilmaolosuhteissa. Laji itse (Lemon Sherbet) oli kyllä ulkoilmaan sopiva, mutta ulkoilma ei tainnut olle sille sopiva. Ihan pikkasen kiinnostaisi kokeilla kasvattaa ensi vuonna parvekkeella.

Laitoin kaksi taimea, aivan liian lähekkäin, lannoitin varmaan huonosti ja muutenkin jäivät vähän välillä oman onnensa nojaan.

Periksiantajat ry

Tältä näyttää, kun ihminen on palannut töihin eikä syksyn häämöttäessä jaksa enää kitkeä pellonpalallaan.

Tältä näyttää, kun ihminen ei erota kasvatettua kukkasta luonnonkukasta kukka-korianteripenkissään ja antaa sen vain rehottaa. Pörriäiset muuten tykkäsi.

*Sateessa kallistuneen ja kellastuneen kukkaisellista*

Tältä näyttää, kun ihminen ei jaksa siistimmällä tavalla korjata rosmariinisatoaan. Pakastimessa on nyt melkoisen yllättäviä oksapusseja.

Oman ruokani kasvattaja

Kesä 2024 tiivistettynä pellille.

*Itse tehty illallinen, niin monella tapaa*

Sievä sipulikori

Ja tällainen siitä sitten tuli.

Kolme neljästä

Kolme maissia neljästä tähkästä oli syötävissä. Viimeinen oli hyvistä ennusmerkeistä huolimatta vajaa. Karvat olivat kyllä tosi vaaleat ainakin kuvassa, mutta olisko jyviä tullut tällaiseen tähkään odottamallakaan?

Mutta kolme neljästä maissista oli täysiä tähkiä. Yhtä suosikkileffani hahmoa lainaten – it’s a number I can live with.

Virallinen maissinkasvattaja

Tänään 3/4 maissintähkästä oli oikeassa kulmassa ja oikean värisillä karvoilla, ja ne kerättiin mukaan illalliseksi. Ihan vähän jäivät vajaaksi, mutta aika jees näin ensikertalaisen kokeiluksi!

*Muutakin satoa sai, urheilukello for scale*

Keittiössä salotit jatkavat kuivumistaan.

Sipulisato korjattu

Kastelu on jatkunut taivaalta, ei ole tarvinnut vettä kantaa. Porkkana tykkää, salottisipulit eivät. Siellä ne olivat rähmällään porkkanoiden ja rikkaruohojen keskellä. Etuaikaa tai ei, mukaan lähtivät.

Kaikki loput mukaan vaan ja sitten kuivattelemaan. Tekniikaksi valikoitui tänään uunipelti, verkkolevy ja keittiön pöydän toinen pääty.

Osa pilkottiin käyttövalmiiksi pikku pussukoihin pakastimeen.

Ihan hyvät sipulinkasvatustulokset tällekin vuodelle.

Ensimmäiset omat siiklit!

Nyt on ensimmäiset varret nostettu pellosta! Niissä oli perunoita.

Perunoiden lisäksi pellolta löytyi vähän huolestuttavampaakin näkyä. Onhan se nyt tietysti satanut aivan hillittömästi, mutta onko meillä hukkuneita vai ruttoontuneita varsia?

*Jos se on rutto, niin nopeasti mentiin hyvästä varresta tähän*

Google taas laulaa

Viime vuonna vietin paljon laatuaikaa Googlen kanssa etsimällä, miten vesimelonin kypsyyttä tulkitaan. Koputtelemalla, kuuntelemalla, nuuhkimalla, värilaikkuja katselemalla, jne jne. Tänä vuonna sitten googlataan maisseja. Milloin maissintähkä on valmis poimittavaksi? Loma loppuu ja työt jatkuvat, joten sitähän voi sitten vaikka tylsimmissä kokouksissa miettiä.

Tähkän kasvukulma, partakarvojen ruskeus ja tähkän pään terävyys olivat googlattujen blogien ja muiden saittien parhaat vinkit.

Vesimeloni on tehnyt paljon meloninalkuja kukkineen. Maailman suurin ihme tosin, jos ne keskellä peltoa kasvusäkissä kasvavat yhtään miksikään. Mutta jos kasvetaan, niin sitten nähdään jossain vaiheessa kautta miten kasvusäkki meloneineen siirretään pellolta parvekkeelle.

Kärsivällisyys ei myöskään riittänyt enää porkkanoiden kanssa. Harventamaan siis, jotta sai katsottua samalla missä vaiheessa ovat.

Liikaa läheisyyttä

Note to self, pensaskirsikkatomaatti kaipaa kuitenkin aika paljon tilaa.