Level 0 puutarhamartan seikkailut viljelmien välissä
Tadaa.
Mies meni Puuiloon, ja sai käskyn ostaa myös näitä mitäliemuovisia peflettejä. Oli kuulemma ihmetellyt miksi ihmeessä kun meillä on kankaiset käytössä, mutta kyllä se sitten selvisi.
Kurpitsan lisäksi kasvaa myös tilli. Kun oikein tarkasti katselee.
Ystäväni internet kertoi, että kurpitsalle pitää laittaa alusta.
Hätäpäissäni laitoin harsoa, koska varastoissa ei ollut yhtään 80- ja 90-luvulla mummulan saunassa ostettua mitäliemuovi-peflettiä. Googlataan myöhemmin.
Mukaan piti ottaa myös testiporkkana.
Heinäkuussa lomailtiin mutta käytiin myös huokailemassa pellolla.
Ensin satoi kesäkuun ja sitten satoi heinäkuun alun.
Sitten tulivat 30 asteen helteet ja punasipulien sijaan veteen hyppäsi viljelijä. Pellon kastelu tuntui vähän pisaran kantamiselta kaivolta Saharaan.
Tillit sinnittelevät, porkkanat ovat lähinnä korsia (joissa on 2 sentin porkkanoita päässä), kehäkukkia ei ole näkynyt.
Soijapapuja ostetaan tänäkin vuonna kaupan pakastealtaasta ja herneet kuolivat sateissa. Punasipuleja on jäljellä kaksi kokonaisesta istutetusta pussillisesta.
Maisseihin tuli ensin yksi tähkä, mutta helteet saivat satotoiveet kasvamaan eksponentiaalisesti, nyt niitä on jo 11.
Kauden uusi tuttavuus hokkaidokurpitsa sen sijaan mennä porskuttaa. Kirjaimellisesti, sillä pari kertaa sen köynnöstä on haettu jo naapurin puolelta.
Päästään taas lukemaan internettiä kurpitsankasvatuksesta, sillä on siellä köynnöksen lisäksi myös kurpitsan alkuja.
Viime vuonna tähän aikaan oli ehditty syödä pellolta vaikka mitä, tänä vuonna talouden vihannekset on toimittanut Tammelentori, Kauppahalli ja Reko-haku.
Mutta onhan tässä vielä pari kuukautta aikaa viljellä, jospa pelloltakin jotain kasvaisi syötäväksi asti.
Ihan itse äsken laskin, että kesäkuussa olen selvinnyt käymään pellolla 7 kertaa. Työmatkat jatkuivat vielä kesäkuun puoliväliin ja sitten alkoivat sateet. Pelto on kuitenkin saatu muutettua kasvimaaksi ja kastelukin on hoitunut lähes kokonaan taivaalta. Jos tulevan viikon sääennuste paikkansa pitää niin eipä tarvitse silloinkaan mennä, nimimerkillä kiskoin tuossa aiemmin kumisaappaani savipellon yllätysmudakon otteesta irti.
No mitä siellä nyt sitten kasvaa kun joka käynnistä ei ole selvinnyt edes kirjoittamaan?
Ekana peltoon päässeet maissit ovat olleet siellä nyt 1.6. alkaen ja ovat jo alkaneet kasvaa kokoa.
Melkein viikko maissin jälkeen, 6.6., maahan pääsi tämän vuoden opiskeltava, hokkaidokurpitsa. Reilussa parissa viikossa on saatu tapettua pari alinta lehteä mutta tehtyä myös nippu kukannuppuja.
Kurpitsan alla on tänä vuonna puutarha.comin maatuva paperikate, katsotaan miten se toimii.
Kurpitsapäivänä taisin myös ripotella pellon reunaan Daisy Citrus Mix -kehäkukat, ihan vain koska pidän kukkasista.
Sitten työmatkailtiin välissä.
Työmatkan jälkeen ja viikkoa ennen juhannusta olikin sitten raivokas kaivamis-, istututus- ja kylvämis-show, jotta rikkaruohot eivät ihan vallanneet koko plänttiä. Turtolan Honkasen puutarhamyymälästä (RIP 😭) löytyi punasipulin istukassipulia, se sai kaverikseen Flyaway-porkkanaa, viereisiin penkkeihin menivät Berlicum 2 -porkkana ja White Lisbon -pillisipuli ja viimeiseen penkkiin Norli-sokeriherneet.
Kaikki edellämainitut ehkä kasvavat jo penkeissään. Ehkä.
Ainoana hellepäivänä pidettiin grillausiltaman mittainen tauko ja sitten käytiin iskemässä epätoivoiset Summer Shell -soijapavut peltoon kera paperikatteen ja kasvihuonepeitteensä ja vielä reunaan rivi tilliä, koska pidän sen tuoksusta.
Sitten kun soijapapu ei idä, ripottelen koko kohdan täyteen paperikatteen kaupanpäällisinä tullutta kesäkukkaseosta ja ostan edamameni kaupan pakastimesta. Parvekkeelle unohtuneelle rosmariinillekin siinä olisi hyvä tila.
Ja sitten ei muuta kuin sadetta pitelemään.
Työmatkaputkesta johtuen kesän 2025 kasvattelut aloitettiin tarkasti kesäkuun ensimmäisenä päivänä.
Viime vuotista puolta pienemmät maissintaimet ehtivät asua jo toista viikkoa parvekkeella ja lyhentyä muutamasta lehdestään kun nelijalkaiset tuhoeläimet kävivät vähän kärkiä maistelemassa.
Uudet siemenetkin on ostettu. Tänä vuonna pellolle valikoitui Flyaway- ja Berlicum 2 -porkkanoita, Como-tilliä kylvönauhassa, White Lisbon -pillisipulia ja punasipuleita myös että pysytään kesät ja talvet sipuleissa. Hernettäkin sinne laittanen, katsellaan.
Kolmatta kertaa yritän myös kasvattaa Summer Shell -soijapapuja. Kaksi vuotta sitten Piparmintussa kolme suoraan maahan heitettyä papua iti, kaksi kasvoi kasveiksi ja teki palkojakin, vuosi sitten yritin kotona esikasvatusta ja yksikään siemen ei itänyt, tänä vuonna lykkään taas suoraan peltoon ja kasaan lavakauluksen kasvihuoneen siihen päälle ja toivon parasta.
Uutena taimena peltoon pääsee myös hokkaidokurpitsa. Katsotaan sitä sitten.
Maisseista kuitenkin aloitettiin, jotta edes muutama lehdenkärki säästyisi.
Tänä vuonna peltoa on suorastaan miellyttävä kaivaa, sillä sitä ei ole ollut kovettamassa helteitä. Pala kerrallaan on kuitenkin edettävä, tunteja ja kaloreita kuluu. Väliin tulee Piparmintun lavakauluksia ikävä mutta kaivaa kaivaa, kyllä se siitä, lapiollinen kerrallaan.
Tai lähinnä piipahdus pitkäperjantaina.
Pääpointti oli käydä katsomassa löytyisikö viime syksynä kadonnut neljäs reunaklapi, mutta ei. Yksi vihreä tukikeppi ja pari pientä nimikylttiä kyllä löytyi, jotain satoa lähti mukaan siis tälläkin kertaa.
Jotain pitää ihmisen kasvattaman, vaikka tilaa ei kerrostalossa ihmeemmin suurille esikasvatuksille ole.
His and hers chilit.
Aiemmat kasvatit, parivuotinen lemon drop ja viime keväinen jalapeno, porskuttavat nekin. Lemon droppeja saatiin käyttöön koko talvi, kesällä parvekkeella kärsinyt jalapeno puolestaan uhmasi odotuksi, päätti olla kuukahtamatta ja totesi että maaliskuun loppu on hyvä aika alkaa kukkia.
Ensi kuussa päässeekin sitten takaisin savimaalle kaivamaan.
Kalenteriin kääntyi maaliskuu ja selaimeen yksivuotisten palstojen sivu. Ei sillä että sen jatkosta tietäisi vielä kuukauteen-pariin mitään. Missähän sitä ensi kesänä multaa kaivaa?
Kissat ovat kaivaneet sitä keittiössä, sillä viime kesäinen kitunut jalapeno ei oletuksesta huolimatta heittänyt henkeään talven aikana ja teki jo ensimmäiset kukatkin.
Chileissä on myös pysytty koko talven ajan, sillä olohuoneen nurkassa kasvava metrinen chilipensas on niitä tehnyt koko rahan (eli merilevälannoitteen) edestä.
Ja niin tuli viimeisen palstakäynnin päivä. 30 käyntiä, kerran bussilla, 29 kertaa pyörällä. Uusia ja vanhoja ratikoita nähtiin paljon ohi ajellessa. Kymmeniä kesäkurpitsoja, kilokaupalla perunoita ja porkkanoita, sipuleita, 3 maissia ja kukkakimppuja. Musta retikka ei kasvanut yhtään, mutta houkutteli kyllä lehtiinsä kaikki pellon kirpat, joten silläkin oli oma roolinsa. Paljon savisia vaatteita, pellon reunalla istuskelua (kiitos Sitpack Campster 2.0, autoit silloin kun oli levon paikka) ja uusia keksintöjä siihen, miten lapion ja kuokan saa helpoiten pyörällä kotoa pellolle. Hyvää talvea pelto, ehkäpä ensi vuonna tavataan?
Peltopalstalta tänään molemmat.
Ratikalla ryytimaalle 