Piipahdin Piparmintulla näyttämässä uudelle puutarhuroijalle, mistä paikka löytyy ja mitkä hänen laatikkonsa olivat.
Pelto oli ehditty käydä traktorilla kääntämässä. Siihen tulee kuulemma auringonkukkaa ja hunajakukkaa, toivotaan niille kivaa kasvukesää!
Pelto käännetty
Kun kerran olin vain näyttämässä paikkoja eikä ollut mitään omaa kaivettavaa, ehdin katsella kauempana olevia villintyneitä nurkkia. Pari isompaa viljelylaatikon tapaista löytyikin vielä ruohon seasta. Mitä lienee niissä ollut? Nyt niissä oli ainakin pari kukkasta ja vadelman oksia. Mitähän näissä voisi kasvattaa? Pitäisikö ottaa lapio kauniiseen käteen ja kääntää tämä ja laittaa vielä tännekin jotain yhteistä kasvamaan? Vadelman oksatkin näyttivät ensimmäisen vuoden versoilta, tänä vuonna ei ainakaan vadelmia niistä saada.
Pari päivää Hiedanrannassa harjoittelun jälkeen kokoonnuttiin porukalla Piparminttuun kääntämään viljelylaatikoita ja järjestelemään muuta viljelyn alkua. Puskaradio ja muu tiedottaminen oli toiminut, ja jokaiselle 17 viljelylaatikosta löytyi ”omistaja”.
Huhtikuussa laatikossa näytti tältä
Ensimmäisenä yllätyttiin ehkä työkalujen vähyydestä, ainakin ne meistä jotka olivat ehtineet olemaan täysin varustellussa Hiedanrannassa paria päivää aiemmin. Mutta sopu sijaa antaa, keksivä keksii, sisu auttaa ja muita klassikkosanontoja ja niinpä vähän erikoisemmillakin välineillä saatiin laatikoita käännettyä.
Työ on hyvässä alussa
Tässä vaiheessa nyypälläkin oli helppoa, kun kaiken vihreän saattoi olettaa olevan rikkaruoho.
Muistin syövereistä tuli esiin isovanhempien talolla puutarhailun oppeja kuten se, että voikukka kasvaa uudestaan vaikka sentin pätkästä juurta ja keski-ikäisyyden oppeja kuten se, että selkä väsyy jos olet pitkän aikaa taipuneena laatikkosi ylle.
Muuten kuopsuttaessa ehti miettiä ehkä kokeneemmalle puutarhuroijille itsestään selviä asioita.
Kuinka puhdas laatikosta pitää saada?
Haittaako muutama vihreä lehti, jos isommat juuret on poistettu?
Pitääkö muutamasta laatikkoa pitkin kävelevästä muurahasesta huolestua?
Onko synti, jos hieman multaa lennähtää laatikosta ulos kun paremman puutteessa kaivaa voikukkaa irti perunakuokalla?
Miksi piti tarttua puutarhahanskalla ohdakkeeseen?
Onko tämän kokoinen laatikko oikeasti 80 x 120?
Pitääkö jo tässä vaiheessa laittaa laatikkoon lannoitetta?
Pitääkö se lannoite kääntää sinne mullan sekaan?
Katselemalla sitä on ennenkin opittu, mutta kun kaikki tekevät asioita vähän omalla tavallaan.
Mutta ihan hyvä siitä sitten tuli. Porkkanakyltti muistutukseksi siitä, mikä laatikko on ”oma” laatikko.
Käsi ylös, jos olet kuullut Hiedanrannan syötävästä puistosta. No näkyyhän siellä muutama käsi, kivaa! Toisella puolella kaupunkia asuva puutarhanyyppänne ei ollut kuullut ennen Piparmintun huhtikuista kick-offia vaikka Aamulehdet ja Tamperelaiset luetaankin ja kumpikin on syötävästä puistosta kirjoittanut. Otetaanpa siis pieni kertaus muillekin syötävän puiston missanneille.
Hiedanrannan syötävä puisto sijaitsee Lielahden kartanon vieressä, samalla paikalla missä kartanon hyötypuutarha sijaitsi 1800-luvun lopulla. Syötävä puisto on osa kaikille yhteisöllistä puistoaluetta ja kuka tahansa voi osallistua puiston hoitoon ja tapahtumiin. Ensin kylvetään ja istutetaan, sitten kitketään ja kastellaan, ja lopuksi syksyllä korjataan satoa yhdessä. Tarkoitus on oppia viljelyä rennosti yhdessä.
Muutamalle kerralle tarvittiin varmasti paikalle tulevia vapaaehtoisia ja vasta-alkajakin kävi, ja niinpä 15.5. Hiedanrannan ensimmäisenä tapahtumapäivänä sinne seikkaili myös iloinen kirjoittajanne. Hieno syötävä puisto ja muutenkin koko Hiedanrannan alue on hieno paikka ja paranee vain kun kaikki rakennus- ja muutostyöt saadaan valmiiksi. Ehdottomasti pitää käydä kesälomalla (Hiedanrannan tapahtumienkin lomaillessa) katsomassa miltä puisto näyttää.
Piparmintun maankääntö- ja yhteisnyhtöpäivä oli varattu saman viikon keskiviikolle, joten oli hyvä käydä harjoittelemassa mitä tarkoittaa ”maan muokkaus ja kylvökuntoon laittaminen”. Se tarkoittaa lapiointia, kuopsuttamista ja nyhtämistä.
Se tarkoittaa myös isompien välineiden käyttöä kuin mitä Piparmintussa tullaan näkemään:
Puutarhajyrsin! Ikinä en ollut ennen nähnytkään. Mutta puutarha-asiantuntija Essi opetti rauhallisesti mistä pitää vääntää, vetää, painaa ja kääntää, jotta vehkeen sai käyntiin ja kulkemaan eteen- ja taaksepäin. Se peruutti! Parin viljelyalueen kääntämisen jälkeen pystyin jo neuvomaan muitakin.
Rikkaruohojen kitkeminen olikin jo tutumpaa työtä. Isot viljelylaatikot siistiytyivät kylvökuntoon ja monivuotisten alueeltakin ehdittiin nyppiä jo lipstikkapenkkiin kasvaneet ylimääräiset vihreät. Lipstikka oli jo valtava pensas, ei ollut vaikeaa erottaa sitä rikkaruohoista. Mutta entäpäs ne tulevat omakasvatit ja rikkaruohot?
Pro tip kaveripiirin kokeneemmalta puutarhurilta (tulee tarpeeseen myöhemmin): jos se kasvaa suunnilleen suorassa rivissä ja näyttää samalta, se on todennäköisesti kasvattamasi kasvi. Jos se kasvaa satunnaisesti siellä täällä, se on todennäköisesti rikkaruoho.
Jo vuonna 2014 ostin keskustorin Chilifesteiltä chilin ja ajattelin, että sitä voisi kasvattaa aurinkoisella parvekkeella.
Lajikkeeltaan se oli Medina. Ensin käytiin Rubyssä yksillä.
Ja sitten käytiin Zarillossa syömässä.
”Päivää. Toin omat chilini.”
Mutta ei se sitten viihtynyt enää kotiin tuotuna, ehkä sillä oli tylsää.
Fast forward. Eri asunto, matkaan tarttunut Mies ja kissoja. Koronan aikana Mies alkoi katsella YouTubesta chilinkasvatusvideoita ja sitten taloudessa on ollut lukemattomia chilejä, niin taimina kuin siemenestä kasvatettuna. Niiden kanssa on puuhattu ehkä eniten kaikista talouden kasveista (ikinä, missään asuttamassani taloudessa), mutta yhtään chiliä niistä ei kyllä ole saatu.
Nyt saatiin. Meet ”Chili, Ø14 cm, Punainen”. 17,99 Plantagenin verkkokaupassa. Lienee merkiltään Ready Red chili pepper 14 cm, tulinen koska ei vieläkään olla toivuttu ruuasta, johon yksi chili laitettiin. Saas nähdä tekeekö se yhtään sellaista chiliä, joka ei tullut kaupasta mukana.
”Chili, Ø14 cm, Punainen” on ollut kotosalla jo jonkin aikaa, mutta koska meillä kasvatetaan aina kaikkea aivan väärään aikaan, kylvi Mies muutaman jo moneen kertaan yrittämänsä keltaisen Hot Lemon -chilin siemenen taimikasvatuslaatikkoon. Itsehän laitoin sinne ylijäämäpaikoille kaksi padron-paprikan siementä. 100% itävyys, anyone?
Jaa että ollaan muutama kuukausi myöhässä? Odottakaapas kun pääsen kotikasvattamon jutuissa siihen, kun viime vuonna heinäkuun lopussa tökättiin huviksemme multaan Lidlistä vuosia sitten ostetun pikkuisen siemensetin siemenet mukana olleeseen pikkuiseen ruukkuun ja naurettiin, että ”ei ne kuitenkaan idä”. Spoiler: itivät.
Ensimmäisen Piparmintun visiitin jälkeen ehti tulla kaikkea taivaalta ja suosiolla jäätiin vielä odottelemaan ns. aikaa parempaa. Tässä välissä ehdittiinkin käydä tekemässä hieman kasvihuonekylttejä tuikkukynttilöiden alumiinikipoista. Omani ovat nukkekoti-kokoa. Syitä miksi en ole käsityömartta.
Ja niin tapahtui 19.4., että Marttojen puutarha-asiantuntija Essi ja 4 kaupunkiviljelystä kiinnostunutta puutarhamarttaa (3 kokenutta ja yksi valepuutarhamartta, eli allekirjoittanut) kohtasivat Pirkanmaan Marttojen toimistolla.
Kävi ilmi, että nyt olisi mahdollisuus päästä viljelemään Piparminttu-puutarhaa, jossa vuosien ajan oli toiminut lasten puutarhakerho. Koska yksi Essi ei ehdi ihan kaikkialle Pirkanmaalla, Piparminttuun kaivattiin nyt puuhakkaita marttoja laittamaan paikkoja kuntoon ja pitämään sitä viljeltynä ainakin tämä kesä.
Piparmintussa oli tarjolla puoli hehtaaria peltoa, noin 8 viljelylaatikkoa ja kasvihuone, joissa saisimme oman kiinnostuksemme mukaan kasvattaa mitä haluaisimme.
Epäilimme, että neljä marttaa ei ihan riitä kaiken viljelemiseen, joten sovittiin pellolle laitettavan maanparannuskasveja ja viljelylaatikot ja kasvihuone otettavan käyttöön.
Level 0 puutarhamarttana (suom. huom. sitä ollaan puutarhan ulkopuolella pelaajia eli vanha kunnon gamer) olin tietenkin täynnä kysymyksiä.
Voiko lähteä piparminttuilemaan, vaikka ei tiedä mistään mitään?
Mitä siellä voi kasvattaa?
Minkä kanssa olisi mahdollista onnistua?
Miten kauan siellä ollaan, onko jossain päin syksyä dedis milloin kaikki sato pitää olla korjattu ja laatikot tyhjinä?
Saisinko kaksi ihan omaa laatikkoa, joissa voin säätää (eli tappaa kasveja, parvekekasvattamossa ei ole massiivista onnistumisputkea)?
Kyselyikäisen hiljentämiseksi varastoista löytyi Marttojen julkaisu jos toinenkin oppimateriaaliksi aiheeseen. Suuret kiitokset!
Lopullisen päätöksen tekemiseksi lähdettiin katsomaan Piparminttua, ja voilà, lumen alta oli kuoriutunut näytille keväänkeltainen puutarha:
Ensitapaaminen Piparmintun kanssa
Tässä vaiheessa kaikki olivat jo valmiita puutarhatöihin, joten sovittiin piparminttuilusta kasvukaudelle 2023. Sitten kun niiden noin 8 viljelylaatikon määrä olikin todellisuudessa 17, päätettiin myös vielä huhuilla lisää innokkaita.
Niinpä parvekekasvattamo vaihtui puutarhaksi sai lisäosan yhdestä puutarhasta.
Tämän blogin nimestä saatte myös kiittää Essiä, sillä hän sanoi sen ääneen kun olimme poistumassa Piparmintusta. Ratikalla ryytimaalle – 8 minuuttia kotipysäkiltä puutarhapysäkille.
”Kukaan ei muuten lue näistä mitään, ennen kuin kissa saa myöhässä olevan illallisen”
Lyhyen ratikkamatkan – ja pienen kävelyn – jälkeen kotona päästiin melkein heti lukemaan sitä puutarhakirjallisuutta. Kunhan ensin oli tehty niistä vaihtokauppa kissanruokaan.
Vuosi vuodelta se on ollut vahvempi, halu päästä kuopsuttamaan jotain multaisaa. Pahimpaan himoon on kotona kasvatettu yrttejä ja chilejä, joista osa on selvinnyt, enin osa ei. Tammelantorille pitäisi päästä joka viikonloppu nuuhkimaan vihannesten tuoksua ja ostamaan niitä kotiin. Kasvatustaustaa on itsellä vähän, isovanhempien maapaikassa kasvatettiin ja yliopisto-opiskelijan hengissä pitäneet rosamunda-perunat, herukat, vadelmat ja omenat ja mehumaijattiin niistä noin kymmenen miljoonaa litraa sekamehua.
Korona-aikakin meni kotisohvalla, ilman sen ihmeempää mökkikuumetta. Mitä nyt vähän siirtolapuutarhamökkejä katseli sillä silmällä. Erityisesti sen jälkeen kun kaveri osti omansa.
Tänä vuonna päästiin jo siihen, että ratikassa nähty puutarhapalstojen hakuajan alkamisen mainos johdatti 4H-kerhon viljelypalstasivulle useampaan otteeseen. Pessimisti ei pety, joten oletuksena oli se, että vapaita palstoja on 2 ja hakijoita 450 (palttiarallaa sama suhde oli muuten vuonna 1997 Tampereen yliopistossa kun haki englannin kääntämistä opiskelemaan) ja arvonnalla mennään.
Sitten.
Puhelimessa piippasi Marttojen Whatsapp-ryhmä ja siellä välitettiin viestiä kaupunkiviljelystä kiinnostuneille.
Ratikalla ryytimaalle 