Huhtikuussa ensimmäisellä puutarhavisiitillä olin tutustua kasvualustaan lähemmin, sillä kävellessäni heinäisen kummun yli se olikin muuta maaperää pehmeämpää, jalka upposi ja olin ns. tuuskahtaa turvalleni. Jotain siinä ehkä oli kasvanut joskus tai sitten ei.

Uteliaisuuttani tein kummulle kesäkuun alussa pienen koekaivannon.

Siitä sekin ajatus sitten lähti ja ei kun lukemaan siitä, miten perustat kasvimaan ruohikolle. Aiheesta olivat kirjoittaneet muun muassa Martat, Kotiliesi ja Biolan.

Ensin houkutteli perustaa siihen kohopenkki, sellainen missä mullan alla olisi ollut risuja ja ruohotupsuja, koska enpä ole sellaistakaan koskaan kohdannut. Päädyin kuitenkin perinteisempään versioon.

Se kuinka syvältä piti kaivaa, vaihteli 20 sentistä ”kahteen lapion syvyyteen” ja itse menin ehkä lähemmäs tuota jälkimmäistä. Monttu syntyi lapiolla, multa käytiin läpi talikolla, haravalla, lapiolla uudestaan, pienellä viljelylaatikkoon tarkoitetulla haralla, talikolla ja haravalla ja haralla. Toisto oli opintojen äiti. Eli varmasti sinne jäi joku juurenpätkä ja viereiset heinät ainakin tulevat kylään.

Laidasta laitaan vaihtelevia olivat myös ohjeet ja mielipiteet siitä, pitäisikö tulevaan penkkiin laittaa kangasta tai vastaavaa pohjalle monivuotisia rikkaruohoja torjumaan. Tämän kanssa rikkaruohojen torjunta hoidetaan kitkemällä sitten kun ovat esiin nousseet. Mutta on siinä sentään reunus tukemassa. (En tiedä onko se myrkytön. Sellainenkin olisi kuulemma pitänyt tarkistaa.)

Kylvin penkkiin kesäkuun puolivälissä herneitä (sokeriherne Norli) ja soijapapua (Summer Shell) koska herneet ovat herkullisia ja kyllähän sitä ihmisen pitää kokeilla saisiko kasvatettua omat edamamet.

Viikossa penkkiin olikin kasvanut alkuja, jotka järjestelmällisyydestään päätellen eivät ole rikkaruohoja. (On siellä siis jo niitäkin.) Ovat tiheässä, kun usko itämiseen oli itsellä noin 5,6%. Pitää sitten harventaa.

Papupuolella ei vielä näy ihmeempää liikettä yhtä vihreää objektia lukuunottamatta. Mutta kun ei ole ikinä nähnyt papua kasvuvaiheessa, niin tiedä sitten. Siirtolapuutarhailevan kaverinkaan pavut eivät ole suostuneet itämään (Lavakaulusviljely-ryhmän mukaan tämä on ollut ongelma siellä täällä Suomessa tänä kesänä) niin ei sieltäkään tullut vahvistusta. No, katsellaan.

Koska heinikosta tuli kaivettua esiin kulahtanut metallilaatikko, piti siihenkin saada jotain kasvamaan. Oppimateriaalini kertovat, että metallinen viljelylaatikko kuumenee ja sitä pitäisi kastella enemmän. Tiedä nyt sitten tästä, puuta siinä oli ollut kanssa ja jonkinlainen suojakangas. No, kaivoin heinät pois ja siivosin mullan ja rehasin repussa lisää hiekkaisempaa multaa siihen päälle, sillä REKO-haussa oli ollut myös laventelin taimia. Mutta 2/3 taimea näyttää nyt siltä, että siirtyvät manalan (teemaan sopien, oltiin pari päivää hevifestareilla) maille. Olin kyllä myös lukenut artikkelin siitä, että laventeli ei ole helppo kaveri, joten ei ihmetytä yhtään. Nämä eivät saaneet harsoa suojakseen, mutta ei niillä sellaista siellä Välimeren maissakaan ole. Mutta katsotaan, katsotaan.

Toisaalla kasvaa hyvin.

Tänään oli ensimmäistä kertaa myös rikkaruohoja kasvustossa, tähän asti ei ole tarvinnut niitä kitkeä muutamaa hajakappaletta lukuunottamatta. Selkeästi sopiva lämpötila.

Kasvihuoneessakin voitiin hyvin. Tomaateista piti poistaa ensimmäiset varkaat, paprikan varren alaosan lehdistä piti kysyä kokeneemmalta kollegalta. Ei ole kuulemma itse poistanut vaan antanut kasvaa, joten olkoot siellä.

Muutakin oksien järjestämistä piti tehdä, vesimeloni suunnitteli tomaattiin kasvamista ja paprika oli edelleen kovin vino (kun ei sitä joku osannut suoraan istuttaa). Kurkku sietää edelleen tomaatteja, vaikka kuulemma eivät ole hyviä kumppaneita. Ja olisi siinä edelleen tyhjä kolo jollekin kasville.

Nyt oli myös aika muuttaa hallaharsotus auringonvarjoksi. Tästä kävin keskustelua ex-kollegan kanssa, jolla on siirtolapuutarhamökki. Tekisi nyt siitäkin blogin, sitä olisi kiva lukea. Vinkvink. Nyt aletaan olla siinä vaiheessa kautta, missä tiukka harsotus saattaa aiheuttaa pienten kasvinalkujen paahtumisen helteessä. (Samaa ongelmaa myös puutarhurinalulla itsellään.) Kesäkurpitsakin alkaa harkita kukkiensa avaamista. No, jos tuholaiset syövät kasvatit niin niin siinä sitten käy. Ja kirpoilta ei kuulemma pysty suojautumaan vaikka kuinka harsottaisi. Joten ei muuta kuin auringonvarjoa tekemään.

Jännitystä ilmassa.