Riisinviljelykesä 2025

Heinäkuussa lomailtiin mutta käytiin myös huokailemassa pellolla.

Ensin satoi kesäkuun ja sitten satoi heinäkuun alun.

*Riisin viljelyä olisi kannattanut kokeilla*

Sitten tulivat 30 asteen helteet ja punasipulien sijaan veteen hyppäsi viljelijä. Pellon kastelu tuntui vähän pisaran kantamiselta kaivolta Saharaan.

Tillit sinnittelevät, porkkanat ovat lähinnä korsia (joissa on 2 sentin porkkanoita päässä), kehäkukkia ei ole näkynyt.

Soijapapuja ostetaan tänäkin vuonna kaupan pakastealtaasta ja herneet kuolivat sateissa. Punasipuleja on jäljellä kaksi kokonaisesta istutetusta pussillisesta.

Maisseihin tuli ensin yksi tähkä, mutta helteet saivat satotoiveet kasvamaan eksponentiaalisesti, nyt niitä on jo 11.

Kauden uusi tuttavuus hokkaidokurpitsa sen sijaan mennä porskuttaa. Kirjaimellisesti, sillä pari kertaa sen köynnöstä on haettu jo naapurin puolelta.

*Narujen rajaamalla alueella se ensin oli*

Päästään taas lukemaan internettiä kurpitsankasvatuksesta, sillä on siellä köynnöksen lisäksi myös kurpitsan alkuja.

Viime vuonna tähän aikaan oli ehditty syödä pellolta vaikka mitä, tänä vuonna talouden vihannekset on toimittanut Tammelentori, Kauppahalli ja Reko-haku.

Mutta onhan tässä vielä pari kuukautta aikaa viljellä, jospa pelloltakin jotain kasvaisi syötäväksi asti.

Pääsiäinen pellonreunalla

Tai lähinnä piipahdus pitkäperjantaina.

Pääpointti oli käydä katsomassa löytyisikö viime syksynä kadonnut neljäs reunaklapi, mutta ei. Yksi vihreä tukikeppi ja pari pientä nimikylttiä kyllä löytyi, jotain satoa lähti mukaan siis tälläkin kertaa.

Juhannuspäivä pellonkulmalla

Kaverit pyysivät juhannuspäivänä grillaamaan, ja tulipa siinä ananassalvia puheeksi. Lupasin tuoda maistettavaksi, joten samallahan sitä muutenkin vietti hieman laatuaikaa kasvattiensa kanssa

Torstaista kättensä jälkeä ehti katsella samalla kun kiskoi saappaita jalkaan.

Ovelasti kesäkurpitsan viereen pölyttäjiä houkuttelemaan laitettu miljoonakello voi sekin hyvin

*Tarpeettomiksi käyneet harsonpidikekivet saavat näytellä loppukesän kukkapenkin reunustaa*

Pensaskirsikkatomaateilla oli paha mieli. Ensiavuksi lannoitetta ja lisää tuuletusta ”kasvihuoneeseen”.

Sipulit voisivat olla jo ilman harsoa, mutta kaveriporkkanat ovat vielä kovin pieniä haituvia. Ehkä ensi kerralla askartelen porkkanaharson.

*Esteettinen silmä hävisi ruumiilliselle laiskuudelle ja tukikeppi on keskellä kuvaa*

Kukka- ja korianteripenkki on suuri mysteeri kaikille.

Ananassalviakin oli auringonvarjonsa alla paljon paremman näköinen kuin torstaina.

*Tiedä häntä mihin tässä on tarkenn*ettu

Helteitä taas lupailevat, ilman sadetta. Vesijumppa siis jatkuu. Ojentajat saavatkin näppärän treenin kun pumppaa vettä astiaan.

Puoli palstaa piilossa

… eli kasvatteja asuu harsojensa alla noin 12,5 neliömetrin verran.

2,5 viikkoa on kulunut soijapapujen esikasvatuksen aloittamisesta, ja ainuttakaan pavunalkua ei näy. Vieläkö jatkaa odottamista vai luopuako toivosta?

Do not trust to hope; it has forsaken these lands.

Niin että kävin sitten Honkasen puutarhalla Turtolassa katsomassa mitä oli tarjolla, ja googlaamassa kasan yrttejä että lienevätkö yksi- vai monivuotisia.

Useampana vuonna olen yrittänyt kasvattaa oliivipuuta, nyt downgreidasin vähän pienempään, eli ostin oliiviyrtin. Se tosin saa jäädä parvekekasvattamoon.

Pari samettikukkaa Palstalla on muuttunut viherkasviksi, joten ei kun lisää vaan. Nyt eri väriä.

Ja koska palstan väri tässä vaiheessa on vielä harmaa, teki mieli joku muukin kukka sinne lisätä. Miljoonakelloja oli kaikenlaisissa sävyissä, kokeillaan siis mitä pitävät savimaasta.

*Näillä on todella suuri vaara jäädä parvekkeelle*

Jännittävien vihreiden kokeilujen osastolle menee ananassalvia (tuoksuu muuten oikeasti ananakselle, ja niin tuoksuu se oliiviyrttikin oliiville), jo viime vuoden viljelymaatikosta tuttu rosmariini, sekä yllättäen kaksi pienenpientä ruukkukirsikkatomaattia. Niille siellä olikin jo pieni kasvihuone valmiina.

Nämä ja siemeninä odottelevat retikat ja muutamat kesäkukat kun on maahan saatu, niin sitten on kaivuuvaihe saatu päätökseen ja kantovaihe ja kitkemisvaihe alkavat.

Seuraavan parin päivän sisällä varmaan ne 26 kappaletta soijapapua itävät.

Siiklejä savimaalta?

Muistoja menneisyydestä: mummolassa kasvatettiin savimaalla siiklejä (ja porkkanoita). Lienikö sato sitten vähäinen koska perunalajiksi vaihdettiin rosamunda ja niillä itse viljellyillä perunoilla sitten oli yhden opiskelijan hyvä elää talvi yliopistovuosina.

Nyt oli Palstalle hakusessa kilon pussi siemenperunoita, koska nykyisin kahden hengen taloudessa on edelleen vain yksi perunansyöjä. Turtolan Honkaselta löytyi hyvin itäneitä perunoita, jotka tuli ostettua ennen kuin lapiota kävi maahan iskemässä. Siiklejä olivat ne.

No ei muuta kuin möyhennystä, möyhennystä ja möyhennystä ja lopulta lisäavuksi 90 litraa puutarhamultaa.

Kasva, siikliseni, kasva! Juhannussiiklit on haettava Tammelantorilta, mutta saisiko näistä sitten jotain elosiiklejä?

Sateen jälkeen

Lepopäivän jälkeen piti lähteä Maalle katsomaan miten siellä voidaan, satoihan eilen vettä.

*Palstailijan selfie vedenkeruuastiassa*

Jaa-a, pitäisikö korjata sen verran että oli sitä vettä sitten asvaltin monttuihin kerääntynyt mutta ehkei Palstalle kuitenkaan.

Jotain oli tapahtunut kuitenkin, koska rutikuivat savipaakut olivat hieman helpompia koputella lapiolla rikki.

Vaikka pääsyy palstailuun olikin kasvien tsekkaus, piti hieman kaivella hahmotelmia maahan siitä kuinka penkit voisivat mennä ja missä kävellään.

Tarkoitus olisi laittaa kasvamaan siikliä, salottisipulia, porkkanaa ja retikkaa. Ehkä vähän tilliä kun se on niin kivan tuoksuinen. Ja soijapapuja, jos joku pavuista itää. Viime vuodesta oppineena tällä kertaa kokeillaan esikasvatusta. Viime vuonna papupussista iti kokonaista 4 papua, joista 2 kasvoi satoon asti.

*Idä, soijapapuseni, idä (mutta älä liian suurissa määrin kuitenkaan)*

Mistä sitä alkaisi?

No tietysti siitä päästä palstaa, missä maa on kovinta kaivaa. Tätähän ei kuitenkaan tiedä ennen kuin on pari kohtaa möyhentänyt ja ohikulkiessaan tökkää lapion multaan toisessa kohdassa.

Ensimmäisinä maahan pääsivät Turtolan Honkaselta löytyneet 4 maissia ja kesäkurpitsa, koska niitä oli turhan hankala säilyttää kotona kissoilta turvassa. Toinen nuorista harmaista kun oli heti maissinlehden nähdessään iskemässä hampaitaan siihen.

Maissi on uusi tuttavuus (no melkeinpä kaikki on) ja siitä oli tarkoitus lukea enemmän, mutta kun tulivat vastaan niin mikäs siinä, ostetaan ja toivotaan parasta. Lienevät liian lähekkäin mutta ainakin ruutukuviona niinkuin edelläkävijät kertoivat.

Kesäkurpitsa on onneksi jo vanha tuttu.

PS. Tämän vuoden kuvista saattaa joutua poistamaan ihmisiä ja asioita kuvankäsittelyssä. Antaa muiden olla incognito. Mutta siinä selitys jos joku mystinen tahra pistää kuvista silmään.

Kesätyöleiri -24

Uusi paikka, uusi multa. Tai ehkä savi. Piparminttu viljelylaatikoineen, kasvihuoneineen ja välineineen ei ole tänä vuonna käytössä mutta kävipä mäihä viljelypalsta-arvonnassa. Nyt on – ratikalla ja sen jälkeen sähköpyörällä – kiikutettu välineistöä maalle ja alettu vähän kerrallaan kaivaa. Täällä väkerretään tämä kasvukausi. Maalla.