Peruspäivä pellolla

Minkälainen on peruspäivä peltopalstalla? Aika lailla samanlainen joka kerta. Pumppaa vettä, kanna vettä, kastele, nyhdä rikkaruohoja, ota sata valokuvaa. Istu pikkutuolilla perunamaasi vieressä, siemaile vähän vettä (tai pomegranaattimehua) ja kuuntele kun pörriäiset surisee ja linnut laulelee.

Ja katsele miten kukka-korianteripenkki on vihertynyt. Ja mieti miten ihmeessä tunnistat kukan rikkaruohosta, missä kotona onkaan Suomen luonnonkasveista kertova kirja? Ja olisiko siinä kuvia myös näistä kasvien varhaisvaiheista?

Perunan erotan. Nih. Rikkaruohot on jossain siellä varsien alla.

Maissi pitää maissin kasvattajaa jännityksessä, mutta tämähän näyttää ihan hyvältä.

Pensaskirsikkatomaatit muuttivat jo joku aika sitten kasvihuoneensa viereen, tuntuvat tykkäävän paljaasta peltopaikasta paljon enemmän.

*Onkohan joku nyt laittanut nämä liian lähekkäin?*

Kesäloma alkoi

Se olisi sitten kesälomaa tarjolla. Sen kunniaksi ei tarttenut kauheasti kastella omia kasvejaan.

Ihmettelinkin miksi jalka painoi normaalia enemmän.

10 päivää myöhemmin

22.6. näköjään ihailin siistiä perunapenkkiä pienine perunanalkuineen. 10 päivää myöhemmin olikin vähän isompia perunanalkuja.

Kukka- ja korianteripenkki vihertää. Ehkä rikkaruohoista.

Tänään kohdattiin myös vähän isompi vipeltäjä kasvistoa järjestämässä.

Sipulit ja porkkanatkin ovat jo isompia.

*Alareunassa myös aherruksen tulosta, ämpäriin kitkettyjä rikkaruohoja*

Hyvää kehitystä!

Maissiopinnot jatkukoon

Kesäkurpitsan kanssa ensimmäisenä Palstalle istutetut maissit ovat kestäneet kylmät, kuumat ja kuivat ja kehittävät kukkia.

Sitten taas lukemaan internettiä, että miten näitä pitäisi huoltaa.

Juhannuspäivä pellonkulmalla

Kaverit pyysivät juhannuspäivänä grillaamaan, ja tulipa siinä ananassalvia puheeksi. Lupasin tuoda maistettavaksi, joten samallahan sitä muutenkin vietti hieman laatuaikaa kasvattiensa kanssa

Torstaista kättensä jälkeä ehti katsella samalla kun kiskoi saappaita jalkaan.

Ovelasti kesäkurpitsan viereen pölyttäjiä houkuttelemaan laitettu miljoonakello voi sekin hyvin

*Tarpeettomiksi käyneet harsonpidikekivet saavat näytellä loppukesän kukkapenkin reunustaa*

Pensaskirsikkatomaateilla oli paha mieli. Ensiavuksi lannoitetta ja lisää tuuletusta ”kasvihuoneeseen”.

Sipulit voisivat olla jo ilman harsoa, mutta kaveriporkkanat ovat vielä kovin pieniä haituvia. Ehkä ensi kerralla askartelen porkkanaharson.

*Esteettinen silmä hävisi ruumiilliselle laiskuudelle ja tukikeppi on keskellä kuvaa*

Kukka- ja korianteripenkki on suuri mysteeri kaikille.

Ananassalviakin oli auringonvarjonsa alla paljon paremman näköinen kuin torstaina.

*Tiedä häntä mihin tässä on tarkenn*ettu

Helteitä taas lupailevat, ilman sadetta. Vesijumppa siis jatkuu. Ojentajat saavatkin näppärän treenin kun pumppaa vettä astiaan.

Puhdasta tuli

Nih.

2,5 h myöhemmin.

18 perunaa

…ja 1,8 miljoonaa rikkaruohoa on noussut perunapenkin pintaan. Seuraavan visiitin tehtävälistan kärkipaikka onkin jo selvillä.

Puoli palstaa piilossa

… eli kasvatteja asuu harsojensa alla noin 12,5 neliömetrin verran.

2,5 viikkoa on kulunut soijapapujen esikasvatuksen aloittamisesta, ja ainuttakaan pavunalkua ei näy. Vieläkö jatkaa odottamista vai luopuako toivosta?

Do not trust to hope; it has forsaken these lands.

Niin että kävin sitten Honkasen puutarhalla Turtolassa katsomassa mitä oli tarjolla, ja googlaamassa kasan yrttejä että lienevätkö yksi- vai monivuotisia.

Useampana vuonna olen yrittänyt kasvattaa oliivipuuta, nyt downgreidasin vähän pienempään, eli ostin oliiviyrtin. Se tosin saa jäädä parvekekasvattamoon.

Pari samettikukkaa Palstalla on muuttunut viherkasviksi, joten ei kun lisää vaan. Nyt eri väriä.

Ja koska palstan väri tässä vaiheessa on vielä harmaa, teki mieli joku muukin kukka sinne lisätä. Miljoonakelloja oli kaikenlaisissa sävyissä, kokeillaan siis mitä pitävät savimaasta.

*Näillä on todella suuri vaara jäädä parvekkeelle*

Jännittävien vihreiden kokeilujen osastolle menee ananassalvia (tuoksuu muuten oikeasti ananakselle, ja niin tuoksuu se oliiviyrttikin oliiville), jo viime vuoden viljelymaatikosta tuttu rosmariini, sekä yllättäen kaksi pienenpientä ruukkukirsikkatomaattia. Niille siellä olikin jo pieni kasvihuone valmiina.

Nämä ja siemeninä odottelevat retikat ja muutamat kesäkukat kun on maahan saatu, niin sitten on kaivuuvaihe saatu päätökseen ja kantovaihe ja kitkemisvaihe alkavat.

Seuraavan parin päivän sisällä varmaan ne 26 kappaletta soijapapua itävät.

Tomaatista tomatilloon

Viime vuonna kasvattelin tomaatteja Piparmintun kasvihuoneessa. Tänä vuonna kasvattelen tomatilloa parvekkeella.

Tomatillo on ristipölytteinen, joten kasveja tarvitaan ainakin kaksi, jos haluaa yhtään tomatilloa. Siemenpussissa sanottiin, että itämisprosentti olisi noin 60, eli kylvin 6 siementä, jotta saisin edes ne kaksi kasvia.

Hyvin valitut 6 siementä, koska kaikki itivät.

Pari jäi heti alussa jälkeen (onneksi), joten neljä jatkoi pituuden kasvamista.

Fast forward melkein kaksi kuukautta ja parvekkeella on neljän tomatillon muodostama pensaikko. (Pyyhkeen alla on viluinen vesimeloni.)

Kukkia on ollut ja niitä on ahkerasti ristiin rastiin pölytelty topsypuikolla ja sitten sormella (kun näin joku tomatillon kasvattaja internetissä neuvoi).

Ehkä on onnistuttu?

*Tuleekohan tästä ensimmäinen itse kasvatettu tomatillon hedelmä?*

Vesimeloni vol 2

Viime vuonna Piparmintun kasvihuoneessa kasvaneesta vesimelonista jäi talteen muutama siemen. Ne viettivät talven jääkaapin hyllyllä ja pääsivät keväällä kotikasvattamon multaan.

Yksi taimista jäi kotiin ja asuu nyt parvekkeella ruukussa tomaattituen ympärille kasvamassa. Melonia ei odotuksissa ole mutta kukkaset olisi kivoja tulevassa pikkuköynnöksessä.