Vesi on oleellista puutarhatöissä. Piparminttuun sitä saadaan nousemaan polttomoottoripumpulla.
Ennen kuin päästiin viljelemään, pumppu piti saada paikalleen. Sen jälkeen piti löytää kadonnut liitin tai pari, ostaa uusi liitin, uittaa yksi puutarhaneuvoja ojassa, sahata vesiputkesta irti vanha kiristyslenkki, ostaa uusi kiristyslenkki, hankkia joku teippi tms sinne putkeen ja letkuun ja tuoda bensaa paikalle. Jotain sellaista. Liikaa asioita, jotka eivät ole tietokoneita.
Pumppu on kuitenkin ihan yhtä omalaatuinen käyttää kuin asentaa. Vivut ja ikonit on opiskeltu käyttöohjeesta. Kaasu ja ryyppy ja molempien oikea kohta käynnistäessä ja käyttäessä on haettu kokeilemalla. Bensan oikea määrä ja siemenveden korkeus on selvitetty kyselemällä. Irtoava vesiletku on opittu kiinnittämään ja kiristämään. Tutuksi ovat tulleet kaikenlaiset työkalut. Väliin toimii, väliin ei.
Maanantaina 5.6. laatikkoon meni muutama kylvönauhan pätkä retiisiä. Tänään 11.6. harson alla oli reippaita pieniä alkuja.
Elämäni ensimmäiset retiisinalut!
Ikinä en ole muuten nähnyt retiisiä muualla kuin kaupassa valmiiksi paketoituna pallerona. Jännittää kovasti pikku retiisinlehtien puolesta, tuleeko niistä oikeita retiisejä?
Eilen maanantaina koitti sitten suuri istutus- ja kylvöpäivä Piparmintussa. Yritetään saada sinnekin kimppapäiviä, jolloin useampi viljelijä on paikalla puuhaamassa. Seurassa on kuitenkin kivempaa kun voi höpötellä välissä.
Kasvikokoelma ottaa tuntumaa viljelylaatikkoon
Laatikoihin muuttavat kesäkurpitsa (Diamant F1, Okslahden puutarha), samettikukat (Okslahden puutarha), kiinalainen valkosipuli (Okslahden puutarha) menivät tomaattien (Yellow Pear, Viherpeukalot) ja rosmariinin (Odan verkkokauppa) kanssa jo sunnuntain keikalla kasvihuoneeseen odottamaan maanantaita. Maanantaina selvisi, että tomaateista kasvihuone oli upeinta ikinä, kesäkurpitsa kaipasi parvekkeen viileyttä ja oli rähmällään pitkin kasvihuoneen lattiaa (maapinta siis, ei mikään parketti), ja samettikukille sijainti oli ihan se ja sama, mitä nyt 3/5 oli ollut jo kotona huonolla kastelulla ja kuukahtamaisillaan jo ennen istutusta.
Yellow Pear on onnellinen
Seuraavana to-do-listalla oli istutusjärjestys. Pari kappaletta piirrosta oli jo vihkosessa, että mikä suunnilleen menisi mihinkin. Reaalimaailmassa tilanne oli tosin paljon ahtaampi kuin paperilla. Taas meni pohtimisen puolelle.
Mihin mikäkin kannattaa laittaa?
Mikä taimi tykkäisi kenenkin seurasta?
Ehtiikö retiisi kasvaa ennenkuin kesäkurpitsasta tulee viidakko?
Kuinka monta ja mihin kohtaan niitä samettikukkia kannattaa laittaa, että niistä olisi hyötyä ötököiden torjunnassa?
Jos Mies ei tykkää tillistä ja itse tykkää, eikö silloin sitä voi ihan rauhassa kylvää pari riviä?
Onko kylvönauha helpompi käyttää tuulettomana päivänä kuin istutuspäivän tuhannen boforin tuulessa vai onko se aina näin naurettavan vaikeaa?
Miksi kaikilla on ylimääräisiä sipuleita ja itsellä vain kaksi laatikkoa ja kotona vielä herneet ja pavut odottamassa maan lämpiämistä (ratkaisu: käännä jostain heinikon kätkemästä multakummusta lisää tilaa)?
Kuinka paljon tilaa mikäkin kasvi tarvitsee?
Voiko kesäkurpitsa kasvaa laatikon laidan yli maahan?
Mieti rauhassa, me täällä odotellaan
Kyltitkin tarvittiin, vaikka paketin tussilla kirjoittaessa näytti kyllä saman tien siltä, että ensimmäinen vesitippa pyyhkii tussin pois (ja näin se teki, testasin).
Mutta sai niistä kauniin kuvan
Kysymyksistä huolimatta, ei muuta kuin reippaasti toimeen. Kaivamista, kastelemista, kanankakkaa, varastolannoitetta, vakoja, vettä, ja kylttejä ja tikkuja rivin merkiksi. Ensimmäisessä laatikossa samettikukat, kesäkurpitsa, retiisiä, rosmariini ja kiinalainen ruohosipuli. Toisessa laatikossa lisää samettikukkia, lahjoitussipulia, porkkanaa ja tilliä.
Valmista tuli
Ja jos oli kysymyksiä ulkoilmassa olevien viljelylaatikoiden kanssa, kasvihuoneen kanssa niitä kysymyksiä sitten olikin. Sinne oli tuotu lahjoitustaimena jo paprika sekä vesimeloni – jottei liian helppoa olisi.
Tärkeimmät opit olivat:
Kastele pitkään tyhjänä olleet laatikot vesiletkulla, pääset helpommalla kuin ämpärillä kantamalla.
Kun laatikot ovat märkiä kuin uitettu koira, kastele vielä lisää kun eivät ne kuitenkaan ole kastuneet kuin vähän pinnasta.
Muurahaiset on OK. Paitsi että ne eivät kuulemma tykkää vedestä kauheasti.
Tomaatti takariviin, koska se kasvaa ylöspäin.
Vesimeloni voi olla kulmassa, koska se kasvaa sinne maahan.
Paprikan voi laittaa eturiviin.
Kaiken voit istuttaa myös liian tiiviisti, mutta tekemällä oppii. Ensi vuodelle.
Me ollaan kasvihuoneessa tiiviisti, meistä kasvanee viidakko
Nyt ei sitten muuta kuin huolehtimaan, onko taimilla ja siemenillä kylmä/kuuma/jano/märkä/ötököitä/kasvitauteja, itävätkö ne, ja pysyvätkö taimet hengissä.
Sunnuntain kunniaksi piipahdin Piparmintussa, pumpunkatsomismatkalla olin nimittäin bongannut viljelylaatikoistani lisää rikkaruohoja. Nyt ne olivat lannoitettuja rikkaruohoja, nakkasin nimittäin laatikoihin kanankakkaa 2,5 viikkoa sitten laatikoiden ensimmäisen kääntämisen yhteydessä. Nyt on taas siistiä.
Taas näitä vihreitä, joita voi huoletta poistaaValmista. Taas.
Rikkaruohojen perkaamisen (vol 2) jälkeen kastelin laatikot, koska kokeneemmat sanoivat, että edellisen päivän kastelu auttaa taimia ja siemeniä alkuunpääsyssä kun laatikon multa on talven jäljeltä kuivaa. Oletan tosin, että en kastellut laatikoita riittävästi, sillä en kehdannut käyttää saaveihin jo pumpattua vettä kauhean paljon kun ei se pumpun käyttöprosessi vielä ole hallussa. Mutta kastellaanhan se istutuskohta ja -vako myös ennen istutusta/kylvöä ja istutuksen/kylvön jälkeen, niin että josko siinä vaiheessa olisi myös jo prosessiosaaminen kehittynyt.
Maanantaina oli Hiedanrannassa toinen yhteinen viljelypäivä, ohjelmassa kylvämistä ja istuttamista. Ensin ei pitänyt mennä, koska töissä oli kokouksia myöhään ja koko viikko täynnä kaikkea, mutta uteliaisuus voitti siltä varalta, että nyyppä päätyy yksin istutushommiin Piparmintussa.
Meneminen olikin sitten tavallista haastavampaa.
Ensin hyppäsin Tampereen keskustassa tuttuun Ylöjärvelle menevään bussiin, jonka kyydissä tajusin viime metreillä, että se ei käänny sille kadulle, jolla Hiedanrannan lähin pysäkki tällä hetkellä sijaitsee.
Tienristeyksessä on pysäkki, joten ajattelin jäädä siinä pois. Oman penkin vieressä oleva stop-nappi vaan ei toiminut (jumissa?) ja ohi mentiin.
Bussissa pääsi pois sitten Lielahden tienhaarassa ja kun olin jo muutenkin myöhään liikkeellä, nappasin pysäkiltä Ryden ja huristelin Hiedanrantaan hitaasti ja hartaasti (minähän en niillä kovaa aja edes keskustan ulkopuolella). Sinne sitten pysäköin käärijänvihreän kiiturini Tierien ja Voiden viereen, ja tajusin että Rydellä koko Hiedanrannan alue on pysäköintikieltoaluetta. Ei muuta kuin takaisinpäin pysäköintikieltoalueen alkuun, ja kävellen takaisin. Näin lämpimällä kesäkelillä matka tuntui paljon paljon lyhyemmältä kuin eräänä syksyisenä ja sateisena pimeänä iltana, kun harhoin vielä täysin tuntemattomalla Hiedanrannan alueella etsimässä rakennusta, josta jaettiin vertikaaliviljelyn yrttejä niiden testaajille. Note to self, jatkossa bussilla 38 juuri siihen Tehdaskartanonkadun päähän ja suoraa tietä Hiedanrantaan.
Ja päästiinhän sitä sinne kasvimaallekin loppujen lopuksi.
Piipahdin Piparmintulla näyttämässä uudelle puutarhuroijalle, mistä paikka löytyy ja mitkä hänen laatikkonsa olivat.
Pelto oli ehditty käydä traktorilla kääntämässä. Siihen tulee kuulemma auringonkukkaa ja hunajakukkaa, toivotaan niille kivaa kasvukesää!
Pelto käännetty
Kun kerran olin vain näyttämässä paikkoja eikä ollut mitään omaa kaivettavaa, ehdin katsella kauempana olevia villintyneitä nurkkia. Pari isompaa viljelylaatikon tapaista löytyikin vielä ruohon seasta. Mitä lienee niissä ollut? Nyt niissä oli ainakin pari kukkasta ja vadelman oksia. Mitähän näissä voisi kasvattaa? Pitäisikö ottaa lapio kauniiseen käteen ja kääntää tämä ja laittaa vielä tännekin jotain yhteistä kasvamaan? Vadelman oksatkin näyttivät ensimmäisen vuoden versoilta, tänä vuonna ei ainakaan vadelmia niistä saada.
Pari päivää Hiedanrannassa harjoittelun jälkeen kokoonnuttiin porukalla Piparminttuun kääntämään viljelylaatikoita ja järjestelemään muuta viljelyn alkua. Puskaradio ja muu tiedottaminen oli toiminut, ja jokaiselle 17 viljelylaatikosta löytyi ”omistaja”.
Huhtikuussa laatikossa näytti tältä
Ensimmäisenä yllätyttiin ehkä työkalujen vähyydestä, ainakin ne meistä jotka olivat ehtineet olemaan täysin varustellussa Hiedanrannassa paria päivää aiemmin. Mutta sopu sijaa antaa, keksivä keksii, sisu auttaa ja muita klassikkosanontoja ja niinpä vähän erikoisemmillakin välineillä saatiin laatikoita käännettyä.
Työ on hyvässä alussa
Tässä vaiheessa nyypälläkin oli helppoa, kun kaiken vihreän saattoi olettaa olevan rikkaruoho.
Muistin syövereistä tuli esiin isovanhempien talolla puutarhailun oppeja kuten se, että voikukka kasvaa uudestaan vaikka sentin pätkästä juurta ja keski-ikäisyyden oppeja kuten se, että selkä väsyy jos olet pitkän aikaa taipuneena laatikkosi ylle.
Muuten kuopsuttaessa ehti miettiä ehkä kokeneemmalle puutarhuroijille itsestään selviä asioita.
Kuinka puhdas laatikosta pitää saada?
Haittaako muutama vihreä lehti, jos isommat juuret on poistettu?
Pitääkö muutamasta laatikkoa pitkin kävelevästä muurahasesta huolestua?
Onko synti, jos hieman multaa lennähtää laatikosta ulos kun paremman puutteessa kaivaa voikukkaa irti perunakuokalla?
Miksi piti tarttua puutarhahanskalla ohdakkeeseen?
Onko tämän kokoinen laatikko oikeasti 80 x 120?
Pitääkö jo tässä vaiheessa laittaa laatikkoon lannoitetta?
Pitääkö se lannoite kääntää sinne mullan sekaan?
Katselemalla sitä on ennenkin opittu, mutta kun kaikki tekevät asioita vähän omalla tavallaan.
Mutta ihan hyvä siitä sitten tuli. Porkkanakyltti muistutukseksi siitä, mikä laatikko on ”oma” laatikko.
Ratikalla ryytimaalle 