Viikatteelle töitä

Vesipumppu sanoi taas sopimuksen irti, mutta kohtahan sitä vettä taas taivaalta pitäisi tulla. Vielä oli hyvät heinäpoudat, joten ei muuta kuin niittämään.

Vesiongelmien ja kasvien kastelun ja hoidon vietyä kaiken ajan puutarhalla ehti villimpi luonto kasvaa aika reippaasti korkeutta. En olekaan ennen kohdannut itseni mittaisia heiniä.

Vaihe yksi oli löytää viikate. Sellainen oli työkaluvajan nurkassa.

Vaihe kaksi oli todeta, että tylsä mikä tylsä.

Vaihe kolme oli katsoa YouTubesta, miten viikate terotetaan. Löytyi video, jossa ehkä noin 80-vuotias herra näytti sen ensin todella paljon hidastettuna ja sen jälkeen norminopeudellaan. Pro terottaja.

Vaihe neljä oli ostaa viikatehiomakivi, josta ei ole aavistustakaan onko se eri asia kuin viikateliippa, molempia kun viime aikojen suosikkikaupastani Puuilosta löytyy.

Vaihe viisi oli terottaa viikate, samalla kun ajatteli että olisipas kiva jos olisi oppinut homman 25 vuotta aiemmin äidiltä ja isovanhemmilta. Mutta kun en saanut koskeakaan koko vempaimeen etten lyö sillä itseäni. Tänäänkin samasta varoiteltiin. Vastahan täytän huomenna 45.

Vaihe kuusi oli testata terävyyttä (heinään, ei esim. sääriluuhun), terottaa lisää, testata, terottaa lisää.

Ja sitten alkoi heinää kaatua. Jos joskus olen katunut sitä, että en ottanut ennen-kuvaa, se oli tässä hetkessä.

*Työkaluvajalle pääsee taas ilman heinien muodostaman tunnelin läpi kulkua*

Mutta miten ihmeessä kukkinutta heinää ja ohdakkeita sisältävä viherkasa kompostoidaan oikein? Olisiko siitäkin YouTube-video?

Mitä tehdä kaatosateella puutarhassa

No ainakin kastua likomäräksi mennessään sinne. Ulkokasvatusten kastelu hoitui ihan itsestään, joten oli aikaa puunata kasvihuoneen kasvatuksia.

Esimerkiksi trimmata tomaateista varkaita ja poistaa vielä lisää alempia lehtiä. Nyt ollaan aika hyvässä mallissa.

*Säilytysrasia hautautui lehtie*n sekaan

Vesimelonin tyttökukkiakin oli auennut joten niitä pääsi pölyttämään.

Sateen loputtua ehti myös toteamaan, että uusi polvi retiisejä (ja rikkaruohoja) oli itänyt, ja laittamaan uusia tomaatin lehtiä viljelylaatikkoon. Kaveri sanoi, että niiden hajun pitäisi karkottaa tuholaisia. Oli niin tai näin, sinne niitä olen laitellut ensimmäisestä poistetusta varkaasta lähtien.

*Kas näin torjumme tuholaisia tomaatilla ja samettikukalla*

Porkkanaa odotellessa

Maalla isovanhempien luona kasvatettiin porkkanoita. Muistan miten sieltä vaan pellosta nykäistiin porkkana, putsattiin ja syötiin sen ihmeemmin pesemättä. Ei varmaan suositeltaisi enää. Muistan myös että ötökät söi usein sadon ja savimaassa tuli myös aika lyhyttä porkkanaa. Saas nähdä mitä laatikosta tulee.

Meloniopinnoissa

Koska ihan kuin vasta-alkajan kasveissa kuten retiiseissä, tillissä ja porkkanassa ei olisi ollut tarpeeksi haastetta, saimme Piparmintun kauden alussa paprikan ja vesimelonin taimet.

*Edessä meloni, takana paprika*. Kuva otettu 4.6.

Pikakelaus 27.6. ja kasvihuoneessa on viihdytty.

*On siellä se paprikakin, vesimelonin takana edelleen*

Mutta mitäs sille sitten pitäisi tehdä? Saa kuulemma kasvaa maata pitkin. Vähän yritän hallinnoida kasvua niin, ettei valloiteta koko kasvihuoneen käytävää.

Google oli ystävämme, ja kertoi että melonissa on kahdenlaisia kukkia ja molempia tarvitaan, jos haluaa melonin. YouTube kertoi sitten, kumpi on hede- ja kumpi on emikukka.

Ei ollut kuin yhtä mallia tarjolla vielä. Tarkkailu jatkukoon.

Vilkaisu muuhun kasvustoon

Retiisit päätyivät siis jo ruokapöytään mutta mitäs muulle kasvustolle kuuluu?

Samettikukat ovat komeita ja puuhkeita, vaikka yritinkin saada 3/5 hengiltä jo ennen istuttamista laatikkoon. Kuvaa ottaessa laatikossa 1 kasvoivat vielä retiisit. Yläreunan kesäkurpitsa on aika kärsivän näköinen parvekkeella kasvavaan sisarukseensa verrattuna. Alareunassa on Odan verkkokaupan (rip) rosmariini ja Rekohaun kiinalainen ruohosipuli. Muutama papu oli uteliaisuudesta kesäkurpitsan ja rosmariinin välissä, eivät itäneet.

Laatikossa 2 samettikukkien kaverina on hienoja sipulinvarsia sekä pienet tillit ja vielä pienemmät porkkanat. Otetaanpa vähän lähikuvaa. Tillit ja porkkanat ovat kanssa kylvönauhan lapsia.

Kaikkein hauskinta on kyllä seurata näiden kasvua, sadon saaminen on oikeastaan toissijaista. Voin käydä ostamassa ne oikeilta viljelijöiltä ja itse vain ihailla kasvien kehittymistä siemenestä pieneksi vihreäksi aluksi ja siitä eteenpäin.

Omaan monttuun kylvetyt herneet voivat hyvin mutta liian tiheästi, soijapapuja suostui nousemaan kaksi. Ne tykkäävät lämpimistä olosuhteista, olisivatkohan kasvihuonekamaa? Olen oppinut myös yhden rikkaruohon nimen, jauhosavikka. Tässäkin pari sellaista oli jo herneen kokoisia.

Kasvihuoneessa on viidakon poikanen. Mutta jäi siihen tuollainen tyhjä kolo, mitä kautta pääsee tomaattiin käsiksi. Tomaatit kasvat ylöspäin, kurkku yrittää mennä naapurilaatikkoon ja vesimeloni joka suuntaan.

*Lienee liian myöhäistä miettiä istutusjärjestystään uudelleen?*

Muistutukseksi itselle,ensi visiitillä kannattaa ruokota nokkoset laatikon vierestä, koska kurkun kanssa siellä ollaan vielä monesti.

Ensimmäinen sadonkorjuu

Silmiäni räpäytin ja retiisejä valmistui laatikon mitalta. Ovat aika polttelevia. Satokausikalenterin artikkeli sanoo, että kuivassa kasvanut retiisi maistuu liian tuliselta. Kotona väitelläänkin nyt siitä, ovatko nämä liian tulisia vai eivät. Kylvönauhasta kasvaneita, lajike Saxa 2. Nyt tilalle menivät Cherry Bellen siemenet.

Hernettä versoo

Herneitä kylväessäni pohdiskelin, että melkoiset välit on annettu siemenille ja riveille. Kun halusin kaikki liotetut kylvää, ripottelin siemenet tiheämmin ja mietin että ei ne kaikki kuitenkaan idä. No, ehkä ei, mutta osittain näyttää tiiviimmän puoleiselta pussinkyljen numeroihin verrattuna. Voisikohan herneen alkuja siirtää…

Oma monttu paras monttu

Huhtikuussa ensimmäisellä puutarhavisiitillä olin tutustua kasvualustaan lähemmin, sillä kävellessäni heinäisen kummun yli se olikin muuta maaperää pehmeämpää, jalka upposi ja olin ns. tuuskahtaa turvalleni. Jotain siinä ehkä oli kasvanut joskus tai sitten ei.

Uteliaisuuttani tein kummulle kesäkuun alussa pienen koekaivannon.

Siitä sekin ajatus sitten lähti ja ei kun lukemaan siitä, miten perustat kasvimaan ruohikolle. Aiheesta olivat kirjoittaneet muun muassa Martat, Kotiliesi ja Biolan.

Ensin houkutteli perustaa siihen kohopenkki, sellainen missä mullan alla olisi ollut risuja ja ruohotupsuja, koska enpä ole sellaistakaan koskaan kohdannut. Päädyin kuitenkin perinteisempään versioon.

Se kuinka syvältä piti kaivaa, vaihteli 20 sentistä ”kahteen lapion syvyyteen” ja itse menin ehkä lähemmäs tuota jälkimmäistä. Monttu syntyi lapiolla, multa käytiin läpi talikolla, haravalla, lapiolla uudestaan, pienellä viljelylaatikkoon tarkoitetulla haralla, talikolla ja haravalla ja haralla. Toisto oli opintojen äiti. Eli varmasti sinne jäi joku juurenpätkä ja viereiset heinät ainakin tulevat kylään.

*Tässä käydään jo multaa läpi tiheällä kammalla (tähän malliin siis https://www.youtube.com/watch?v=bYge6ehH9fo)*

Laidasta laitaan vaihtelevia olivat myös ohjeet ja mielipiteet siitä, pitäisikö tulevaan penkkiin laittaa kangasta tai vastaavaa pohjalle monivuotisia rikkaruohoja torjumaan. Tämän kanssa rikkaruohojen torjunta hoidetaan kitkemällä sitten kun ovat esiin nousseet. Mutta on siinä sentään reunus tukemassa. (En tiedä onko se myrkytön. Sellainenkin olisi kuulemma pitänyt tarkistaa.)

*Valmista tuli, melkein saatiin se tavoiteltu pyöreä muoto*

Kylvin penkkiin kesäkuun puolivälissä herneitä (sokeriherne Norli) ja soijapapua (Summer Shell) koska herneet ovat herkullisia ja kyllähän sitä ihmisen pitää kokeilla saisiko kasvatettua omat edamamet.

Viikossa penkkiin olikin kasvanut alkuja, jotka järjestelmällisyydestään päätellen eivät ole rikkaruohoja. (On siellä siis jo niitäkin.) Ovat tiheässä, kun usko itämiseen oli itsellä noin 5,6%. Pitää sitten harventaa.

Papupuolella ei vielä näy ihmeempää liikettä yhtä vihreää objektia lukuunottamatta. Mutta kun ei ole ikinä nähnyt papua kasvuvaiheessa, niin tiedä sitten. Siirtolapuutarhailevan kaverinkaan pavut eivät ole suostuneet itämään (Lavakaulusviljely-ryhmän mukaan tämä on ollut ongelma siellä täällä Suomessa tänä kesänä) niin ei sieltäkään tullut vahvistusta. No, katsellaan.

Kasvimaalla kuoleekin

Koska heinikosta tuli kaivettua esiin kulahtanut metallilaatikko, piti siihenkin saada jotain kasvamaan. Oppimateriaalini kertovat, että metallinen viljelylaatikko kuumenee ja sitä pitäisi kastella enemmän. Tiedä nyt sitten tästä, puuta siinä oli ollut kanssa ja jonkinlainen suojakangas. No, kaivoin heinät pois ja siivosin mullan ja rehasin repussa lisää hiekkaisempaa multaa siihen päälle, sillä REKO-haussa oli ollut myös laventelin taimia. Mutta 2/3 taimea näyttää nyt siltä, että siirtyvät manalan (teemaan sopien, oltiin pari päivää hevifestareilla) maille. Olin kyllä myös lukenut artikkelin siitä, että laventeli ei ole helppo kaveri, joten ei ihmetytä yhtään. Nämä eivät saaneet harsoa suojakseen, mutta ei niillä sellaista siellä Välimeren maissakaan ole. Mutta katsotaan, katsotaan.

Toisaalla kasvaa hyvin.

*Kylvönauhan piti hoitaa kylvövälit, mutta kauhean tiheässä kasvavalta vaikuttavat nämä retiisit*

Tänään oli ensimmäistä kertaa myös rikkaruohoja kasvustossa, tähän asti ei ole tarvinnut niitä kitkeä muutamaa hajakappaletta lukuunottamatta. Selkeästi sopiva lämpötila.

Kasvihuoneessakin voitiin hyvin. Tomaateista piti poistaa ensimmäiset varkaat, paprikan varren alaosan lehdistä piti kysyä kokeneemmalta kollegalta. Ei ole kuulemma itse poistanut vaan antanut kasvaa, joten olkoot siellä.

Muutakin oksien järjestämistä piti tehdä, vesimeloni suunnitteli tomaattiin kasvamista ja paprika oli edelleen kovin vino (kun ei sitä joku osannut suoraan istuttaa). Kurkku sietää edelleen tomaatteja, vaikka kuulemma eivät ole hyviä kumppaneita. Ja olisi siinä edelleen tyhjä kolo jollekin kasville.

Nyt oli myös aika muuttaa hallaharsotus auringonvarjoksi. Tästä kävin keskustelua ex-kollegan kanssa, jolla on siirtolapuutarhamökki. Tekisi nyt siitäkin blogin, sitä olisi kiva lukea. Vinkvink. Nyt aletaan olla siinä vaiheessa kautta, missä tiukka harsotus saattaa aiheuttaa pienten kasvinalkujen paahtumisen helteessä. (Samaa ongelmaa myös puutarhurinalulla itsellään.) Kesäkurpitsakin alkaa harkita kukkiensa avaamista. No, jos tuholaiset syövät kasvatit niin niin siinä sitten käy. Ja kirpoilta ei kuulemma pysty suojautumaan vaikka kuinka harsottaisi. Joten ei muuta kuin auringonvarjoa tekemään.

Jännitystä ilmassa.

Kasvimaalla kasvaa

Ja kasvaa myös kasvimaan vieressä. Yksi heinätupsu ei ollutkaan heinää.

Viha-rakkaussuhde pumppuun sai puutarhurinalun tänään ryömimään ojaan katsomaan miten putket voivat. Vetiseltä näytti. Ja kun oli riittävän kärsivällinen, sai vesiastiatkin täytettyä hellepäivien kastelua varten.

Harson alla kasvaa. Kesäkurpitsan kaveriksi meni retiiisiä, jotta ehtivät alta pois ennen kuin kesäkurpitsa alkaa röyhistellä. Luulen, että juuri näin siinä käy, koska kesäkurpitsa ei vielä pysty eikä kykene.

Piipahdus parvekkeella tässä välissä. Siellä nimittäin kesäkurpitsa pystyy ja kykenee. Ainakin tekemään lehtiä. Laatikossa oleva on kyllä tehnyt kolme kukkaa vaikka lehtensä menettikin maallemuuton rasituksessa.

*Parvekekesäkurpitsa pitää sinisestä ämpäristään*

Laatikko 2 näyttää myös reippaita kasvun merkkejä.

Sipuli ja samettikukat pärjäävät omissa reunoissaan, mutta on siellä vähän haituvaisempaakin kasvua tarjolla kylvönauhojen kohdalla. Ne näkee vain kun työntää nenän lähemmäs multaa. Otetaanpas nämä kuvat vähän isompana.

So far so good.

Kasvihuoneessakin ollaan innokkaita kasvamaan. Seuraavaksi to-do-listalla on varkaiden poisto tomaateista ja jonkun kokeneemman puutarhamartan hihaan kiinnijuoksu ja kysely siitä, pitääkö paprikan alaosasta poistaa sinne kasvaneet noin miljoona lehdenalkua. Internet saa sitä ennen kertoa, pitääkö kasvihuoneessa kasvava paprika ja vesimeloni pölyttää itse, niin tietää sitten pakata Topsyt mukaan seuraavalla visiitille.