Kasvimaalla kuoleekin

Koska heinikosta tuli kaivettua esiin kulahtanut metallilaatikko, piti siihenkin saada jotain kasvamaan. Oppimateriaalini kertovat, että metallinen viljelylaatikko kuumenee ja sitä pitäisi kastella enemmän. Tiedä nyt sitten tästä, puuta siinä oli ollut kanssa ja jonkinlainen suojakangas. No, kaivoin heinät pois ja siivosin mullan ja rehasin repussa lisää hiekkaisempaa multaa siihen päälle, sillä REKO-haussa oli ollut myös laventelin taimia. Mutta 2/3 taimea näyttää nyt siltä, että siirtyvät manalan (teemaan sopien, oltiin pari päivää hevifestareilla) maille. Olin kyllä myös lukenut artikkelin siitä, että laventeli ei ole helppo kaveri, joten ei ihmetytä yhtään. Nämä eivät saaneet harsoa suojakseen, mutta ei niillä sellaista siellä Välimeren maissakaan ole. Mutta katsotaan, katsotaan.

Toisaalla kasvaa hyvin.

*Kylvönauhan piti hoitaa kylvövälit, mutta kauhean tiheässä kasvavalta vaikuttavat nämä retiisit*

Tänään oli ensimmäistä kertaa myös rikkaruohoja kasvustossa, tähän asti ei ole tarvinnut niitä kitkeä muutamaa hajakappaletta lukuunottamatta. Selkeästi sopiva lämpötila.

Kasvihuoneessakin voitiin hyvin. Tomaateista piti poistaa ensimmäiset varkaat, paprikan varren alaosan lehdistä piti kysyä kokeneemmalta kollegalta. Ei ole kuulemma itse poistanut vaan antanut kasvaa, joten olkoot siellä.

Muutakin oksien järjestämistä piti tehdä, vesimeloni suunnitteli tomaattiin kasvamista ja paprika oli edelleen kovin vino (kun ei sitä joku osannut suoraan istuttaa). Kurkku sietää edelleen tomaatteja, vaikka kuulemma eivät ole hyviä kumppaneita. Ja olisi siinä edelleen tyhjä kolo jollekin kasville.

Nyt oli myös aika muuttaa hallaharsotus auringonvarjoksi. Tästä kävin keskustelua ex-kollegan kanssa, jolla on siirtolapuutarhamökki. Tekisi nyt siitäkin blogin, sitä olisi kiva lukea. Vinkvink. Nyt aletaan olla siinä vaiheessa kautta, missä tiukka harsotus saattaa aiheuttaa pienten kasvinalkujen paahtumisen helteessä. (Samaa ongelmaa myös puutarhurinalulla itsellään.) Kesäkurpitsakin alkaa harkita kukkiensa avaamista. No, jos tuholaiset syövät kasvatit niin niin siinä sitten käy. Ja kirpoilta ei kuulemma pysty suojautumaan vaikka kuinka harsottaisi. Joten ei muuta kuin auringonvarjoa tekemään.

Jännitystä ilmassa.

Kasvimaalla kasvaa

Ja kasvaa myös kasvimaan vieressä. Yksi heinätupsu ei ollutkaan heinää.

Viha-rakkaussuhde pumppuun sai puutarhurinalun tänään ryömimään ojaan katsomaan miten putket voivat. Vetiseltä näytti. Ja kun oli riittävän kärsivällinen, sai vesiastiatkin täytettyä hellepäivien kastelua varten.

Harson alla kasvaa. Kesäkurpitsan kaveriksi meni retiiisiä, jotta ehtivät alta pois ennen kuin kesäkurpitsa alkaa röyhistellä. Luulen, että juuri näin siinä käy, koska kesäkurpitsa ei vielä pysty eikä kykene.

Piipahdus parvekkeella tässä välissä. Siellä nimittäin kesäkurpitsa pystyy ja kykenee. Ainakin tekemään lehtiä. Laatikossa oleva on kyllä tehnyt kolme kukkaa vaikka lehtensä menettikin maallemuuton rasituksessa.

*Parvekekesäkurpitsa pitää sinisestä ämpäristään*

Laatikko 2 näyttää myös reippaita kasvun merkkejä.

Sipuli ja samettikukat pärjäävät omissa reunoissaan, mutta on siellä vähän haituvaisempaakin kasvua tarjolla kylvönauhojen kohdalla. Ne näkee vain kun työntää nenän lähemmäs multaa. Otetaanpas nämä kuvat vähän isompana.

So far so good.

Kasvihuoneessakin ollaan innokkaita kasvamaan. Seuraavaksi to-do-listalla on varkaiden poisto tomaateista ja jonkun kokeneemman puutarhamartan hihaan kiinnijuoksu ja kysely siitä, pitääkö paprikan alaosasta poistaa sinne kasvaneet noin miljoona lehdenalkua. Internet saa sitä ennen kertoa, pitääkö kasvihuoneessa kasvava paprika ja vesimeloni pölyttää itse, niin tietää sitten pakata Topsyt mukaan seuraavalla visiitille.

*Laatikossa olisi vielä tilaa muullekin kuin keskellä kaikkea kasvavalle terhakalle rikkaruoholle*

Oman elämänsä pumppuhuoltaja

Vesi on oleellista puutarhatöissä. Piparminttuun sitä saadaan nousemaan polttomoottoripumpulla.

Ennen kuin päästiin viljelemään, pumppu piti saada paikalleen. Sen jälkeen piti löytää kadonnut liitin tai pari, ostaa uusi liitin, uittaa yksi puutarhaneuvoja ojassa, sahata vesiputkesta irti vanha kiristyslenkki, ostaa uusi kiristyslenkki, hankkia joku teippi tms sinne putkeen ja letkuun ja tuoda bensaa paikalle. Jotain sellaista. Liikaa asioita, jotka eivät ole tietokoneita.

Pumppu on kuitenkin ihan yhtä omalaatuinen käyttää kuin asentaa. Vivut ja ikonit on opiskeltu käyttöohjeesta. Kaasu ja ryyppy ja molempien oikea kohta käynnistäessä ja käyttäessä on haettu kokeilemalla. Bensan oikea määrä ja siemenveden korkeus on selvitetty kyselemällä. Irtoava vesiletku on opittu kiinnittämään ja kiristämään. Tutuksi ovat tulleet kaikenlaiset työkalut. Väliin toimii, väliin ei.

Mekaniikkakoulu puutarhamalliin.

Mitähän sitä pitäisi vielä oppia?

Heissan pienet

Maanantaina 5.6. laatikkoon meni muutama kylvönauhan pätkä retiisiä. Tänään 11.6. harson alla oli reippaita pieniä alkuja.

Ikinä en ole muuten nähnyt retiisiä muualla kuin kaupassa valmiiksi paketoituna pallerona. Jännittää kovasti pikku retiisinlehtien puolesta, tuleeko niistä oikeita retiisejä?

Kurk on istutettu

Eilen REKO-hausta amppelimunakoison lisäksi kotiin tuli pari muutakin tainta.

Tänään taimi muutti kasvihuoneeseen. Ei aavistustakaan, olisiko näitä pitänyt olla useampi kurkkujen saamiseksi. Kokeillaan nyt yhdellä ensin.

*Nimikyltistä oli jo yksi tavu tiessään. Taimi on tästä eteenpäin* kurk.

Taimet ja siemenet multaan!

Eilen maanantaina koitti sitten suuri istutus- ja kylvöpäivä Piparmintussa. Yritetään saada sinnekin kimppapäiviä, jolloin useampi viljelijä on paikalla puuhaamassa. Seurassa on kuitenkin kivempaa kun voi höpötellä välissä.

*Kasvikokoelma ottaa tuntumaa viljelylaatikkoon*

Laatikoihin muuttavat kesäkurpitsa (Diamant F1, Okslahden puutarha), samettikukat (Okslahden puutarha), kiinalainen valkosipuli (Okslahden puutarha) menivät tomaattien (Yellow Pear, Viherpeukalot) ja rosmariinin (Odan verkkokauppa) kanssa jo sunnuntain keikalla kasvihuoneeseen odottamaan maanantaita. Maanantaina selvisi, että tomaateista kasvihuone oli upeinta ikinä, kesäkurpitsa kaipasi parvekkeen viileyttä ja oli rähmällään pitkin kasvihuoneen lattiaa (maapinta siis, ei mikään parketti), ja samettikukille sijainti oli ihan se ja sama, mitä nyt 3/5 oli ollut jo kotona huonolla kastelulla ja kuukahtamaisillaan jo ennen istutusta.

Seuraavana to-do-listalla oli istutusjärjestys. Pari kappaletta piirrosta oli jo vihkosessa, että mikä suunnilleen menisi mihinkin. Reaalimaailmassa tilanne oli tosin paljon ahtaampi kuin paperilla. Taas meni pohtimisen puolelle.

Mihin mikäkin kannattaa laittaa?

Mikä taimi tykkäisi kenenkin seurasta?

Ehtiikö retiisi kasvaa ennenkuin kesäkurpitsasta tulee viidakko?

Kuinka monta ja mihin kohtaan niitä samettikukkia kannattaa laittaa, että niistä olisi hyötyä ötököiden torjunnassa?

Jos Mies ei tykkää tillistä ja itse tykkää, eikö silloin sitä voi ihan rauhassa kylvää pari riviä?

Onko kylvönauha helpompi käyttää tuulettomana päivänä kuin istutuspäivän tuhannen boforin tuulessa vai onko se aina näin naurettavan vaikeaa?

Miksi kaikilla on ylimääräisiä sipuleita ja itsellä vain kaksi laatikkoa ja kotona vielä herneet ja pavut odottamassa maan lämpiämistä (ratkaisu: käännä jostain heinikon kätkemästä multakummusta lisää tilaa)?

Kuinka paljon tilaa mikäkin kasvi tarvitsee?

Voiko kesäkurpitsa kasvaa laatikon laidan yli maahan?

Kyltitkin tarvittiin, vaikka paketin tussilla kirjoittaessa näytti kyllä saman tien siltä, että ensimmäinen vesitippa pyyhkii tussin pois (ja näin se teki, testasin).

Kysymyksistä huolimatta, ei muuta kuin reippaasti toimeen. Kaivamista, kastelemista, kanankakkaa, varastolannoitetta, vakoja, vettä, ja kylttejä ja tikkuja rivin merkiksi. Ensimmäisessä laatikossa samettikukat, kesäkurpitsa, retiisiä, rosmariini ja kiinalainen ruohosipuli. Toisessa laatikossa lisää samettikukkia, lahjoitussipulia, porkkanaa ja tilliä.

Ja jos oli kysymyksiä ulkoilmassa olevien viljelylaatikoiden kanssa, kasvihuoneen kanssa niitä kysymyksiä sitten olikin. Sinne oli tuotu lahjoitustaimena jo paprika sekä vesimeloni – jottei liian helppoa olisi.

Tärkeimmät opit olivat:

Kastele pitkään tyhjänä olleet laatikot vesiletkulla, pääset helpommalla kuin ämpärillä kantamalla.
Kun laatikot ovat märkiä kuin uitettu koira, kastele vielä lisää kun eivät ne kuitenkaan ole kastuneet kuin vähän pinnasta.
Muurahaiset on OK. Paitsi että ne eivät kuulemma tykkää vedestä kauheasti.
Tomaatti takariviin, koska se kasvaa ylöspäin.
Vesimeloni voi olla kulmassa, koska se kasvaa sinne maahan.
Paprikan voi laittaa eturiviin.
Kaiken voit istuttaa myös liian tiiviisti, mutta tekemällä oppii. Ensi vuodelle.

*Me ollaan kasvihuoneessa tiiviisti, meistä kasvanee viidakko*

Nyt ei sitten muuta kuin huolehtimaan, onko taimilla ja siemenillä kylmä/kuuma/jano/märkä/ötököitä/kasvitauteja, itävätkö ne, ja pysyvätkö taimet hengissä.

*Onnea matkaan, harsotetut pienokaiset!*

Kohta lähtee

Sunnuntain kunniaksi piipahdin Piparmintussa, pumpunkatsomismatkalla olin nimittäin bongannut viljelylaatikoistani lisää rikkaruohoja. Nyt ne olivat lannoitettuja rikkaruohoja, nakkasin nimittäin laatikoihin kanankakkaa 2,5 viikkoa sitten laatikoiden ensimmäisen kääntämisen yhteydessä. Nyt on taas siistiä.

*Taas näitä vihreitä, joita voi huoletta poistaa*

Rikkaruohojen perkaamisen (vol 2) jälkeen kastelin laatikot, koska kokeneemmat sanoivat, että edellisen päivän kastelu auttaa taimia ja siemeniä alkuunpääsyssä kun laatikon multa on talven jäljeltä kuivaa. Oletan tosin, että en kastellut laatikoita riittävästi, sillä en kehdannut käyttää saaveihin jo pumpattua vettä kauhean paljon kun ei se pumpun käyttöprosessi vielä ole hallussa. Mutta kastellaanhan se istutuskohta ja -vako myös ennen istutusta/kylvöä ja istutuksen/kylvön jälkeen, niin että josko siinä vaiheessa olisi myös jo prosessiosaaminen kehittynyt.

Huomenna onkin sitten suuri istutuspäivä.

Maankääntöpäivä

Pari päivää Hiedanrannassa harjoittelun jälkeen kokoonnuttiin porukalla Piparminttuun kääntämään viljelylaatikoita ja järjestelemään muuta viljelyn alkua. Puskaradio ja muu tiedottaminen oli toiminut, ja jokaiselle 17 viljelylaatikosta löytyi ”omistaja”.

Ensimmäisenä yllätyttiin ehkä työkalujen vähyydestä, ainakin ne meistä jotka olivat ehtineet olemaan täysin varustellussa Hiedanrannassa paria päivää aiemmin. Mutta sopu sijaa antaa, keksivä keksii, sisu auttaa ja muita klassikkosanontoja ja niinpä vähän erikoisemmillakin välineillä saatiin laatikoita käännettyä.

Tässä vaiheessa nyypälläkin oli helppoa, kun kaiken vihreän saattoi olettaa olevan rikkaruoho.

Muistin syövereistä tuli esiin isovanhempien talolla puutarhailun oppeja kuten se, että voikukka kasvaa uudestaan vaikka sentin pätkästä juurta ja keski-ikäisyyden oppeja kuten se, että selkä väsyy jos olet pitkän aikaa taipuneena laatikkosi ylle.

Muuten kuopsuttaessa ehti miettiä ehkä kokeneemmalle puutarhuroijille itsestään selviä asioita.

Kuinka puhdas laatikosta pitää saada?

Haittaako muutama vihreä lehti, jos isommat juuret on poistettu?

Pitääkö muutamasta laatikkoa pitkin kävelevästä muurahasesta huolestua?

Onko synti, jos hieman multaa lennähtää laatikosta ulos kun paremman puutteessa kaivaa voikukkaa irti perunakuokalla?

Miksi piti tarttua puutarhahanskalla ohdakkeeseen?

Onko tämän kokoinen laatikko oikeasti 80 x 120?

Pitääkö jo tässä vaiheessa laittaa laatikkoon lannoitetta?

Pitääkö se lannoite kääntää sinne mullan sekaan?

Katselemalla sitä on ennenkin opittu, mutta kun kaikki tekevät asioita vähän omalla tavallaan.

Mutta ihan hyvä siitä sitten tuli. Porkkanakyltti muistutukseksi siitä, mikä laatikko on ”oma” laatikko.