Soijapavun kehityskaari

Aivan kaikki kasvimaalla on uutta ja ihmeellistä, mutta enin osa kasveista on sentään joskus jossain tullut nähtyä ns. livenä. Soijapapu ei ole yksi niistä.

Siemenpaketin kylki auttoi alkuun, sain sentään siemenet maaha ”oikein”.

Tästä lähdettiin (kylvö 11.6.)

Odottelun jälkeen 4 papua iti, mutta kaksi niistä ei selvinnyt jatkoon.

Edamame uunista ei kun mullasta ulos (18.6.)

Paria jäin sitten kasvattamaan kasvatusmenetelmänä ”toivotaan parasta”.

Pidempi papu (29.6.)

Joku tuntematon suuruus kävi nakertamassa pariin ensimmäiseen lehteen reikiä, mutta muut lehdet ovatkin sitten saaneet olla ihan rauhassa. Vielä.

Rikkaruoho, papu ja nimikyltti sulassa sovussa (17.7.)

Kun suorakylvö on tehty touko-kesäkuussa, ”kukkii/sato” on elo-syyskuussa, sanoo paketti. Hetken saa siis vielä odottaa edamame-ruokia.

Mihin pieni vesimeloni katosi?

Perjantaina bongasin pienen vesimelonin, tänään se oli jo mennyttä. Siitä oli tullut isompi vesimeloni.

Piparimuotti for scale

Kasvaako ne koko ajan tätä vauhtia? Vastahan ehdin miettiä, millä sitä kohottaa maasta. Internet ehdotti pahvia (check), olkia (heinää löytyisi, ja terävä viikate), melonikeinuja (en ollut koskaan kuullutkaan), vanhoja sukkahousuja (doable) ja rintaliivejä (WTF).

Ainokainen on vielä tämä meloni kasvissa, pidetään peukkuja että se saisi vielä kaverinkin.

Samettikukkalava

Vilkaistaanpa taas lavoihin.

Samettikukat kasvavat, vaikka muurahaiset yrittävät rakentaa yhden sisälle kekoa. (WTF?)

Tilli on ihan komeaa ja ensimmäiset saanee kohta kerätä kun tilapula näyttää iskevän, porkkanat kasvattavat lehtiään iloisesti, kesäkurpitsa saa ehkä kohta kukan auki (vähän ehkä epäilyttää nyt se sadon saaminen tästä…) ja sipulit ovat harson tukia korkeammat.

Onpa sievää

Viikatteelle töitä

Vesipumppu sanoi taas sopimuksen irti, mutta kohtahan sitä vettä taas taivaalta pitäisi tulla. Vielä oli hyvät heinäpoudat, joten ei muuta kuin niittämään.

Vesiongelmien ja kasvien kastelun ja hoidon vietyä kaiken ajan puutarhalla ehti villimpi luonto kasvaa aika reippaasti korkeutta. En olekaan ennen kohdannut itseni mittaisia heiniä.

Vaihe yksi oli löytää viikate. Sellainen oli työkaluvajan nurkassa.

Vaihe kaksi oli todeta, että tylsä mikä tylsä.

Vaihe kolme oli katsoa YouTubesta, miten viikate terotetaan. Löytyi video, jossa ehkä noin 80-vuotias herra näytti sen ensin todella paljon hidastettuna ja sen jälkeen norminopeudellaan. Pro terottaja.

Vaihe neljä oli ostaa viikatehiomakivi, josta ei ole aavistustakaan onko se eri asia kuin viikateliippa, molempia kun viime aikojen suosikkikaupastani Puuilosta löytyy.

Vaihe viisi oli terottaa viikate, samalla kun ajatteli että olisipas kiva jos olisi oppinut homman 25 vuotta aiemmin äidiltä ja isovanhemmilta. Mutta kun en saanut koskeakaan koko vempaimeen etten lyö sillä itseäni. Tänäänkin samasta varoiteltiin. Vastahan täytän huomenna 45.

Vaihe kuusi oli testata terävyyttä (heinään, ei esim. sääriluuhun), terottaa lisää, testata, terottaa lisää.

Ja sitten alkoi heinää kaatua. Jos joskus olen katunut sitä, että en ottanut ennen-kuvaa, se oli tässä hetkessä.

Nyt ollaan teräviä
Työkaluvajalle pääsee taas ilman heinien muodostaman tunnelin läpi kulkua

Mutta miten ihmeessä kukkinutta heinää ja ohdakkeita sisältävä viherkasa kompostoidaan oikein? Olisiko siitäkin YouTube-video?

Meloniopinnoissa

Koska ihan kuin vasta-alkajan kasveissa kuten retiiseissä, tillissä ja porkkanassa ei olisi ollut tarpeeksi haastetta, saimme Piparmintun kauden alussa paprikan ja vesimelonin taimet.

Edessä meloni, takana paprika. Kuva otettu 4.6.

Pikakelaus 27.6. ja kasvihuoneessa on viihdytty.

On siellä se paprikakin, vesimelonin takana edelleen

Mutta mitäs sille sitten pitäisi tehdä? Saa kuulemma kasvaa maata pitkin. Vähän yritän hallinnoida kasvua niin, ettei valloiteta koko kasvihuoneen käytävää.

Google oli ystävämme, ja kertoi että melonissa on kahdenlaisia kukkia ja molempia tarvitaan, jos haluaa melonin. YouTube kertoi sitten, kumpi on hede- ja kumpi on emikukka.

Poikakukat
Tyttökukan alku

Ei ollut kuin yhtä mallia tarjolla vielä. Tarkkailu jatkukoon.

Vilkaisu muuhun kasvustoon

Retiisit päätyivät siis jo ruokapöytään mutta mitäs muulle kasvustolle kuuluu?

Samettikukat ovat komeita ja puuhkeita, vaikka yritinkin saada 3/5 hengiltä jo ennen istuttamista laatikkoon. Kuvaa ottaessa laatikossa 1 kasvoivat vielä retiisit. Yläreunan kesäkurpitsa on aika kärsivän näköinen parvekkeella kasvavaan sisarukseensa verrattuna. Alareunassa on Odan verkkokaupan (rip) rosmariini ja Rekohaun kiinalainen ruohosipuli. Muutama papu oli uteliaisuudesta kesäkurpitsan ja rosmariinin välissä, eivät itäneet.

Laatikossa 2 samettikukkien kaverina on hienoja sipulinvarsia sekä pienet tillit ja vielä pienemmät porkkanat. Otetaanpa vähän lähikuvaa. Tillit ja porkkanat ovat kanssa kylvönauhan lapsia.

Kaikkein hauskinta on kyllä seurata näiden kasvua, sadon saaminen on oikeastaan toissijaista. Voin käydä ostamassa ne oikeilta viljelijöiltä ja itse vain ihailla kasvien kehittymistä siemenestä pieneksi vihreäksi aluksi ja siitä eteenpäin.

Omaan monttuun kylvetyt herneet voivat hyvin mutta liian tiheästi, soijapapuja suostui nousemaan kaksi. Ne tykkäävät lämpimistä olosuhteista, olisivatkohan kasvihuonekamaa? Olen oppinut myös yhden rikkaruohon nimen, jauhosavikka. Tässäkin pari sellaista oli jo herneen kokoisia.

Vähiin jäävät edamamet tänä vuonna

Kasvihuoneessa on viidakon poikanen. Mutta jäi siihen tuollainen tyhjä kolo, mitä kautta pääsee tomaattiin käsiksi. Tomaatit kasvat ylöspäin, kurkku yrittää mennä naapurilaatikkoon ja vesimeloni joka suuntaan.

Lienee liian myöhäistä miettiä istutusjärjestystään uudelleen?

Muistutukseksi itselle,ensi visiitillä kannattaa ruokota nokkoset laatikon vierestä, koska kurkun kanssa siellä ollaan vielä monesti.

Hernettä versoo

Herneitä kylväessäni pohdiskelin, että melkoiset välit on annettu siemenille ja riveille. Kun halusin kaikki liotetut kylvää, ripottelin siemenet tiheämmin ja mietin että ei ne kaikki kuitenkaan idä. No, ehkä ei, mutta osittain näyttää tiiviimmän puoleiselta pussinkyljen numeroihin verrattuna. Voisikohan herneen alkuja siirtää…

Tiivis tunnelma ja muutama rikkaruoho