Level 0 puutarhamartan seikkailut viljelmien välissä
Perjantaina bongasin pienen vesimelonin, tänään se oli jo mennyttä. Siitä oli tullut isompi vesimeloni.
Kasvaako ne koko ajan tätä vauhtia? Vastahan ehdin miettiä, millä sitä kohottaa maasta. Internet ehdotti pahvia (check), olkia (heinää löytyisi, ja terävä viikate), melonikeinuja (en ollut koskaan kuullutkaan), vanhoja sukkahousuja (doable) ja rintaliivejä (WTF).
Ainokainen on vielä tämä meloni kasvissa, pidetään peukkuja että se saisi vielä kaverinkin.
Vilkaistaanpa taas lavoihin.
Samettikukat kasvavat, vaikka muurahaiset yrittävät rakentaa yhden sisälle kekoa. (WTF?)
Tilli on ihan komeaa ja ensimmäiset saanee kohta kerätä kun tilapula näyttää iskevän, porkkanat kasvattavat lehtiään iloisesti, kesäkurpitsa saa ehkä kohta kukan auki (vähän ehkä epäilyttää nyt se sadon saaminen tästä…) ja sipulit ovat harson tukia korkeammat.
Herneet pitää/kannattaa tukea, sanoivat viisaammat. No ei kun toimeen.
Soijapapuja käy sääliksi. Onnettoman yksinäisiä eivätkä saaneet edes tiipiitä.
Olisihan sitä voinut vähän vähemmänkin siihen kasvihuoneen laatikkoon istuttaa.
Vesipumppu sanoi taas sopimuksen irti, mutta kohtahan sitä vettä taas taivaalta pitäisi tulla. Vielä oli hyvät heinäpoudat, joten ei muuta kuin niittämään.
Vesiongelmien ja kasvien kastelun ja hoidon vietyä kaiken ajan puutarhalla ehti villimpi luonto kasvaa aika reippaasti korkeutta. En olekaan ennen kohdannut itseni mittaisia heiniä.
Vaihe yksi oli löytää viikate. Sellainen oli työkaluvajan nurkassa.
Vaihe kaksi oli todeta, että tylsä mikä tylsä.
Vaihe kolme oli katsoa YouTubesta, miten viikate terotetaan. Löytyi video, jossa ehkä noin 80-vuotias herra näytti sen ensin todella paljon hidastettuna ja sen jälkeen norminopeudellaan. Pro terottaja.
Vaihe neljä oli ostaa viikatehiomakivi, josta ei ole aavistustakaan onko se eri asia kuin viikateliippa, molempia kun viime aikojen suosikkikaupastani Puuilosta löytyy.
Vaihe viisi oli terottaa viikate, samalla kun ajatteli että olisipas kiva jos olisi oppinut homman 25 vuotta aiemmin äidiltä ja isovanhemmilta. Mutta kun en saanut koskeakaan koko vempaimeen etten lyö sillä itseäni. Tänäänkin samasta varoiteltiin. Vastahan täytän huomenna 45.
Vaihe kuusi oli testata terävyyttä (heinään, ei esim. sääriluuhun), terottaa lisää, testata, terottaa lisää.
Ja sitten alkoi heinää kaatua. Jos joskus olen katunut sitä, että en ottanut ennen-kuvaa, se oli tässä hetkessä.
Mutta miten ihmeessä kukkinutta heinää ja ohdakkeita sisältävä viherkasa kompostoidaan oikein? Olisiko siitäkin YouTube-video?
Koska ihan kuin vasta-alkajan kasveissa kuten retiiseissä, tillissä ja porkkanassa ei olisi ollut tarpeeksi haastetta, saimme Piparmintun kauden alussa paprikan ja vesimelonin taimet.
Pikakelaus 27.6. ja kasvihuoneessa on viihdytty.
Mutta mitäs sille sitten pitäisi tehdä? Saa kuulemma kasvaa maata pitkin. Vähän yritän hallinnoida kasvua niin, ettei valloiteta koko kasvihuoneen käytävää.
Google oli ystävämme, ja kertoi että melonissa on kahdenlaisia kukkia ja molempia tarvitaan, jos haluaa melonin. YouTube kertoi sitten, kumpi on hede- ja kumpi on emikukka.
Ei ollut kuin yhtä mallia tarjolla vielä. Tarkkailu jatkukoon.
Retiisit päätyivät siis jo ruokapöytään mutta mitäs muulle kasvustolle kuuluu?
Samettikukat ovat komeita ja puuhkeita, vaikka yritinkin saada 3/5 hengiltä jo ennen istuttamista laatikkoon. Kuvaa ottaessa laatikossa 1 kasvoivat vielä retiisit. Yläreunan kesäkurpitsa on aika kärsivän näköinen parvekkeella kasvavaan sisarukseensa verrattuna. Alareunassa on Odan verkkokaupan (rip) rosmariini ja Rekohaun kiinalainen ruohosipuli. Muutama papu oli uteliaisuudesta kesäkurpitsan ja rosmariinin välissä, eivät itäneet.
Laatikossa 2 samettikukkien kaverina on hienoja sipulinvarsia sekä pienet tillit ja vielä pienemmät porkkanat. Otetaanpa vähän lähikuvaa. Tillit ja porkkanat ovat kanssa kylvönauhan lapsia.
Kaikkein hauskinta on kyllä seurata näiden kasvua, sadon saaminen on oikeastaan toissijaista. Voin käydä ostamassa ne oikeilta viljelijöiltä ja itse vain ihailla kasvien kehittymistä siemenestä pieneksi vihreäksi aluksi ja siitä eteenpäin.
Omaan monttuun kylvetyt herneet voivat hyvin mutta liian tiheästi, soijapapuja suostui nousemaan kaksi. Ne tykkäävät lämpimistä olosuhteista, olisivatkohan kasvihuonekamaa? Olen oppinut myös yhden rikkaruohon nimen, jauhosavikka. Tässäkin pari sellaista oli jo herneen kokoisia.
Kasvihuoneessa on viidakon poikanen. Mutta jäi siihen tuollainen tyhjä kolo, mitä kautta pääsee tomaattiin käsiksi. Tomaatit kasvat ylöspäin, kurkku yrittää mennä naapurilaatikkoon ja vesimeloni joka suuntaan.
Muistutukseksi itselle,ensi visiitillä kannattaa ruokota nokkoset laatikon vierestä, koska kurkun kanssa siellä ollaan vielä monesti.
Silmiäni räpäytin ja retiisejä valmistui laatikon mitalta. Ovat aika polttelevia. Satokausikalenterin artikkeli sanoo, että kuivassa kasvanut retiisi maistuu liian tuliselta. Kotona väitelläänkin nyt siitä, ovatko nämä liian tulisia vai eivät. Kylvönauhasta kasvaneita, lajike Saxa 2. Nyt tilalle menivät Cherry Bellen siemenet.
Herneitä kylväessäni pohdiskelin, että melkoiset välit on annettu siemenille ja riveille. Kun halusin kaikki liotetut kylvää, ripottelin siemenet tiheämmin ja mietin että ei ne kaikki kuitenkaan idä. No, ehkä ei, mutta osittain näyttää tiiviimmän puoleiselta pussinkyljen numeroihin verrattuna. Voisikohan herneen alkuja siirtää…
Huhtikuussa ensimmäisellä puutarhavisiitillä olin tutustua kasvualustaan lähemmin, sillä kävellessäni heinäisen kummun yli se olikin muuta maaperää pehmeämpää, jalka upposi ja olin ns. tuuskahtaa turvalleni. Jotain siinä ehkä oli kasvanut joskus tai sitten ei.
Uteliaisuuttani tein kummulle kesäkuun alussa pienen koekaivannon.
Siitä sekin ajatus sitten lähti ja ei kun lukemaan siitä, miten perustat kasvimaan ruohikolle. Aiheesta olivat kirjoittaneet muun muassa Martat, Kotiliesi ja Biolan.
Ensin houkutteli perustaa siihen kohopenkki, sellainen missä mullan alla olisi ollut risuja ja ruohotupsuja, koska enpä ole sellaistakaan koskaan kohdannut. Päädyin kuitenkin perinteisempään versioon.
Se kuinka syvältä piti kaivaa, vaihteli 20 sentistä ”kahteen lapion syvyyteen” ja itse menin ehkä lähemmäs tuota jälkimmäistä. Monttu syntyi lapiolla, multa käytiin läpi talikolla, haravalla, lapiolla uudestaan, pienellä viljelylaatikkoon tarkoitetulla haralla, talikolla ja haravalla ja haralla. Toisto oli opintojen äiti. Eli varmasti sinne jäi joku juurenpätkä ja viereiset heinät ainakin tulevat kylään.
Laidasta laitaan vaihtelevia olivat myös ohjeet ja mielipiteet siitä, pitäisikö tulevaan penkkiin laittaa kangasta tai vastaavaa pohjalle monivuotisia rikkaruohoja torjumaan. Tämän kanssa rikkaruohojen torjunta hoidetaan kitkemällä sitten kun ovat esiin nousseet. Mutta on siinä sentään reunus tukemassa. (En tiedä onko se myrkytön. Sellainenkin olisi kuulemma pitänyt tarkistaa.)
Kylvin penkkiin kesäkuun puolivälissä herneitä (sokeriherne Norli) ja soijapapua (Summer Shell) koska herneet ovat herkullisia ja kyllähän sitä ihmisen pitää kokeilla saisiko kasvatettua omat edamamet.
Viikossa penkkiin olikin kasvanut alkuja, jotka järjestelmällisyydestään päätellen eivät ole rikkaruohoja. (On siellä siis jo niitäkin.) Ovat tiheässä, kun usko itämiseen oli itsellä noin 5,6%. Pitää sitten harventaa.
Papupuolella ei vielä näy ihmeempää liikettä yhtä vihreää objektia lukuunottamatta. Mutta kun ei ole ikinä nähnyt papua kasvuvaiheessa, niin tiedä sitten. Siirtolapuutarhailevan kaverinkaan pavut eivät ole suostuneet itämään (Lavakaulusviljely-ryhmän mukaan tämä on ollut ongelma siellä täällä Suomessa tänä kesänä) niin ei sieltäkään tullut vahvistusta. No, katsellaan.
Ratikalla ryytimaalle 