Level 0 puutarhamartan seikkailut viljelmien välissä
Kolme maissia neljästä tähkästä oli syötävissä. Viimeinen oli hyvistä ennusmerkeistä huolimatta vajaa. Karvat olivat kyllä tosi vaaleat ainakin kuvassa, mutta olisko jyviä tullut tällaiseen tähkään odottamallakaan?
Mutta kolme neljästä maissista oli täysiä tähkiä. Yhtä suosikkileffani hahmoa lainaten – it’s a number I can live with.
Viime vuonna vietin paljon laatuaikaa Googlen kanssa etsimällä, miten vesimelonin kypsyyttä tulkitaan. Koputtelemalla, kuuntelemalla, nuuhkimalla, värilaikkuja katselemalla, jne jne. Tänä vuonna sitten googlataan maisseja. Milloin maissintähkä on valmis poimittavaksi? Loma loppuu ja työt jatkuvat, joten sitähän voi sitten vaikka tylsimmissä kokouksissa miettiä.
Tähkän kasvukulma, partakarvojen ruskeus ja tähkän pään terävyys olivat googlattujen blogien ja muiden saittien parhaat vinkit.
Vesimeloni on tehnyt paljon meloninalkuja kukkineen. Maailman suurin ihme tosin, jos ne keskellä peltoa kasvusäkissä kasvavat yhtään miksikään. Mutta jos kasvetaan, niin sitten nähdään jossain vaiheessa kautta miten kasvusäkki meloneineen siirretään pellolta parvekkeelle.
Kärsivällisyys ei myöskään riittänyt enää porkkanoiden kanssa. Harventamaan siis, jotta sai katsottua samalla missä vaiheessa ovat.
Paprikat ilmestyivät paprikaan heinäkuun alkupuolella. Kävi ilmi, että kyseessä on jonkin lajin suippopaprika.
Sen jälkeen onkin sitten kysytty lukemattoman monia kertoja, että joko paprikat voi kerätä. Siirtolapuutarhailija kertoi kuitenkin, että paprikalla kestää kauan muuttua punaiseksi ja ensimmäisten punaisten sävyjen ilmestyttyäkin kestää vielä kauan. No ei sitten kuin odotellaan.
Bongasinpa tässä päivänä eräänä puutarhan portinpielestä jonkun tavallista heinää reteämmän kasvuston.
Nämä kasvintunnistustaidot kun eivät vielä ole kovin kummoiset niin tunnistin sen lajiksi ”Joku Kasvi” ja annoin kasvaa.
Kotvasta myöhemmin Joku Kasvi oli alkanut kellertää ja kasvanut sen verran paljon, että aloin epäillä kyseessä olevan auringonkukan. Pellolle oli kylvetty alkukesästä auringonkukan siemeniä, ja vaikka linnut söivät enimmän osan, niin kerrankos sitä yksi linnulta olisi sinne heinikkoonkin pudonnut.
Sitten Joku Auringonkukka avasi ensimmäisen kukan, ja ei se kyllä näyttänyt yhtään auringonkukalta. Internet jälleen kertoi, että auringonkukkia on erilaisia.
Vaikka kukkia aukesi useampiakin, niin ei se varsinaisesti auttanut.
Onneksi löytyi fiksu martta, jonka puhelimessa oli kasvintunnistusappis. Joku Kasvi > Joku Auringonkukka oli appiksen mukaan isohirvenjuuri.
Kaikkea sitä oppii!
Vesimeloni voi hyvin. Hoitajaansa vähän haittaa, kun ei oikein tiedä milloin se on kypsä. Internettiä on taas luettu. Pitäisi olla keltainen ground spot (se kohta minkä päällä meloni lepää) ja kellastunut varsi (?) ja sen pitäisi koputtaessa kumista tietyllä tavalla (??) ja olla mattainen kiiltävän sijaan tai toisinpäin (???). Toivotaan parasta.
Vesi on oleellista puutarhatöissä. Piparminttuun sitä saadaan nousemaan polttomoottoripumpulla.
Ennen kuin päästiin viljelemään, pumppu piti saada paikalleen. Sen jälkeen piti löytää kadonnut liitin tai pari, ostaa uusi liitin, uittaa yksi puutarhaneuvoja ojassa, sahata vesiputkesta irti vanha kiristyslenkki, ostaa uusi kiristyslenkki, hankkia joku teippi tms sinne putkeen ja letkuun ja tuoda bensaa paikalle. Jotain sellaista. Liikaa asioita, jotka eivät ole tietokoneita.
Pumppu on kuitenkin ihan yhtä omalaatuinen käyttää kuin asentaa. Vivut ja ikonit on opiskeltu käyttöohjeesta. Kaasu ja ryyppy ja molempien oikea kohta käynnistäessä ja käyttäessä on haettu kokeilemalla. Bensan oikea määrä ja siemenveden korkeus on selvitetty kyselemällä. Irtoava vesiletku on opittu kiinnittämään ja kiristämään. Tutuksi ovat tulleet kaikenlaiset työkalut. Väliin toimii, väliin ei.
Mekaniikkakoulu puutarhamalliin.
Mitähän sitä pitäisi vielä oppia?
Eilen maanantaina koitti sitten suuri istutus- ja kylvöpäivä Piparmintussa. Yritetään saada sinnekin kimppapäiviä, jolloin useampi viljelijä on paikalla puuhaamassa. Seurassa on kuitenkin kivempaa kun voi höpötellä välissä.
Laatikoihin muuttavat kesäkurpitsa (Diamant F1, Okslahden puutarha), samettikukat (Okslahden puutarha), kiinalainen valkosipuli (Okslahden puutarha) menivät tomaattien (Yellow Pear, Viherpeukalot) ja rosmariinin (Odan verkkokauppa) kanssa jo sunnuntain keikalla kasvihuoneeseen odottamaan maanantaita. Maanantaina selvisi, että tomaateista kasvihuone oli upeinta ikinä, kesäkurpitsa kaipasi parvekkeen viileyttä ja oli rähmällään pitkin kasvihuoneen lattiaa (maapinta siis, ei mikään parketti), ja samettikukille sijainti oli ihan se ja sama, mitä nyt 3/5 oli ollut jo kotona huonolla kastelulla ja kuukahtamaisillaan jo ennen istutusta.
Seuraavana to-do-listalla oli istutusjärjestys. Pari kappaletta piirrosta oli jo vihkosessa, että mikä suunnilleen menisi mihinkin. Reaalimaailmassa tilanne oli tosin paljon ahtaampi kuin paperilla. Taas meni pohtimisen puolelle.
Mihin mikäkin kannattaa laittaa?
Mikä taimi tykkäisi kenenkin seurasta?
Ehtiikö retiisi kasvaa ennenkuin kesäkurpitsasta tulee viidakko?
Kuinka monta ja mihin kohtaan niitä samettikukkia kannattaa laittaa, että niistä olisi hyötyä ötököiden torjunnassa?
Jos Mies ei tykkää tillistä ja itse tykkää, eikö silloin sitä voi ihan rauhassa kylvää pari riviä?
Onko kylvönauha helpompi käyttää tuulettomana päivänä kuin istutuspäivän tuhannen boforin tuulessa vai onko se aina näin naurettavan vaikeaa?
Miksi kaikilla on ylimääräisiä sipuleita ja itsellä vain kaksi laatikkoa ja kotona vielä herneet ja pavut odottamassa maan lämpiämistä (ratkaisu: käännä jostain heinikon kätkemästä multakummusta lisää tilaa)?
Kuinka paljon tilaa mikäkin kasvi tarvitsee?
Voiko kesäkurpitsa kasvaa laatikon laidan yli maahan?
Kyltitkin tarvittiin, vaikka paketin tussilla kirjoittaessa näytti kyllä saman tien siltä, että ensimmäinen vesitippa pyyhkii tussin pois (ja näin se teki, testasin).
Kysymyksistä huolimatta, ei muuta kuin reippaasti toimeen. Kaivamista, kastelemista, kanankakkaa, varastolannoitetta, vakoja, vettä, ja kylttejä ja tikkuja rivin merkiksi. Ensimmäisessä laatikossa samettikukat, kesäkurpitsa, retiisiä, rosmariini ja kiinalainen ruohosipuli. Toisessa laatikossa lisää samettikukkia, lahjoitussipulia, porkkanaa ja tilliä.
Ja jos oli kysymyksiä ulkoilmassa olevien viljelylaatikoiden kanssa, kasvihuoneen kanssa niitä kysymyksiä sitten olikin. Sinne oli tuotu lahjoitustaimena jo paprika sekä vesimeloni – jottei liian helppoa olisi.
Tärkeimmät opit olivat:
Nyt ei sitten muuta kuin huolehtimaan, onko taimilla ja siemenillä kylmä/kuuma/jano/märkä/ötököitä/kasvitauteja, itävätkö ne, ja pysyvätkö taimet hengissä.
Pari päivää Hiedanrannassa harjoittelun jälkeen kokoonnuttiin porukalla Piparminttuun kääntämään viljelylaatikoita ja järjestelemään muuta viljelyn alkua. Puskaradio ja muu tiedottaminen oli toiminut, ja jokaiselle 17 viljelylaatikosta löytyi ”omistaja”.
Ensimmäisenä yllätyttiin ehkä työkalujen vähyydestä, ainakin ne meistä jotka olivat ehtineet olemaan täysin varustellussa Hiedanrannassa paria päivää aiemmin. Mutta sopu sijaa antaa, keksivä keksii, sisu auttaa ja muita klassikkosanontoja ja niinpä vähän erikoisemmillakin välineillä saatiin laatikoita käännettyä.
Tässä vaiheessa nyypälläkin oli helppoa, kun kaiken vihreän saattoi olettaa olevan rikkaruoho.
Muistin syövereistä tuli esiin isovanhempien talolla puutarhailun oppeja kuten se, että voikukka kasvaa uudestaan vaikka sentin pätkästä juurta ja keski-ikäisyyden oppeja kuten se, että selkä väsyy jos olet pitkän aikaa taipuneena laatikkosi ylle.
Muuten kuopsuttaessa ehti miettiä ehkä kokeneemmalle puutarhuroijille itsestään selviä asioita.
Kuinka puhdas laatikosta pitää saada?
Haittaako muutama vihreä lehti, jos isommat juuret on poistettu?
Pitääkö muutamasta laatikkoa pitkin kävelevästä muurahasesta huolestua?
Onko synti, jos hieman multaa lennähtää laatikosta ulos kun paremman puutteessa kaivaa voikukkaa irti perunakuokalla?
Miksi piti tarttua puutarhahanskalla ohdakkeeseen?
Onko tämän kokoinen laatikko oikeasti 80 x 120?
Pitääkö jo tässä vaiheessa laittaa laatikkoon lannoitetta?
Pitääkö se lannoite kääntää sinne mullan sekaan?
Katselemalla sitä on ennenkin opittu, mutta kun kaikki tekevät asioita vähän omalla tavallaan.
Mutta ihan hyvä siitä sitten tuli. Porkkanakyltti muistutukseksi siitä, mikä laatikko on ”oma” laatikko.
Ja niin tapahtui 19.4., että Marttojen puutarha-asiantuntija Essi ja 4 kaupunkiviljelystä kiinnostunutta puutarhamarttaa (3 kokenutta ja yksi valepuutarhamartta, eli allekirjoittanut) kohtasivat Pirkanmaan Marttojen toimistolla.
Kävi ilmi, että nyt olisi mahdollisuus päästä viljelemään Piparminttu-puutarhaa, jossa vuosien ajan oli toiminut lasten puutarhakerho. Koska yksi Essi ei ehdi ihan kaikkialle Pirkanmaalla, Piparminttuun kaivattiin nyt puuhakkaita marttoja laittamaan paikkoja kuntoon ja pitämään sitä viljeltynä ainakin tämä kesä.
Piparmintussa oli tarjolla puoli hehtaaria peltoa, noin 8 viljelylaatikkoa ja kasvihuone, joissa saisimme oman kiinnostuksemme mukaan kasvattaa mitä haluaisimme.
Epäilimme, että neljä marttaa ei ihan riitä kaiken viljelemiseen, joten sovittiin pellolle laitettavan maanparannuskasveja ja viljelylaatikot ja kasvihuone otettavan käyttöön.
Level 0 puutarhamarttana (suom. huom. sitä ollaan puutarhan ulkopuolella pelaajia eli vanha kunnon gamer) olin tietenkin täynnä kysymyksiä.
Voiko lähteä piparminttuilemaan, vaikka ei tiedä mistään mitään?
Mitä siellä voi kasvattaa?
Minkä kanssa olisi mahdollista onnistua?
Miten kauan siellä ollaan, onko jossain päin syksyä dedis milloin kaikki sato pitää olla korjattu ja laatikot tyhjinä?
Saisinko kaksi ihan omaa laatikkoa, joissa voin säätää (eli tappaa kasveja, parvekekasvattamossa ei ole massiivista onnistumisputkea)?
Kyselyikäisen hiljentämiseksi varastoista löytyi Marttojen julkaisu jos toinenkin oppimateriaaliksi aiheeseen. Suuret kiitokset!
Lopullisen päätöksen tekemiseksi lähdettiin katsomaan Piparminttua, ja voilà, lumen alta oli kuoriutunut näytille keväänkeltainen puutarha:
Tässä vaiheessa kaikki olivat jo valmiita puutarhatöihin, joten sovittiin piparminttuilusta kasvukaudelle 2023. Sitten kun niiden noin 8 viljelylaatikon määrä olikin todellisuudessa 17, päätettiin myös vielä huhuilla lisää innokkaita.
Niinpä parvekekasvattamo vaihtui puutarhaksi sai lisäosan yhdestä puutarhasta.
Tämän blogin nimestä saatte myös kiittää Essiä, sillä hän sanoi sen ääneen kun olimme poistumassa Piparmintusta. Ratikalla ryytimaalle – 8 minuuttia kotipysäkiltä puutarhapysäkille.
Lyhyen ratikkamatkan – ja pienen kävelyn – jälkeen kotona päästiin melkein heti lukemaan sitä puutarhakirjallisuutta. Kunhan ensin oli tehty niistä vaihtokauppa kissanruokaan.
Ratikalla ryytimaalle 