Soijapavun kehityskaari

Aivan kaikki kasvimaalla on uutta ja ihmeellistä, mutta enin osa kasveista on sentään joskus jossain tullut nähtyä ns. livenä. Soijapapu ei ole yksi niistä.

Siemenpaketin kylki auttoi alkuun, sain sentään siemenet maaha ”oikein”.

Odottelun jälkeen 4 papua iti, mutta kaksi niistä ei selvinnyt jatkoon.

*Edamame uunista ei kun mullasta ulos (18.6.)*

Paria jäin sitten kasvattamaan kasvatusmenetelmänä ”toivotaan parasta”.

Joku tuntematon suuruus kävi nakertamassa pariin ensimmäiseen lehteen reikiä, mutta muut lehdet ovatkin sitten saaneet olla ihan rauhassa. Vielä.

*Rikkaruoho, papu ja nimikyltti sulassa sovussa (17.7.)*

Kun suorakylvö on tehty touko-kesäkuussa, ”kukkii/sato” on elo-syyskuussa, sanoo paketti. Hetken saa siis vielä odottaa edamame-ruokia.

Kärsimätön kasvimaalla

Sipuli oli noussut hieman pintaan ja näytti isohkolta. Pakkohan se oli nostaa, että näkee miten kehitys kehittyy.

Jäi niitä sinne vielä kymmenkunta kärsimätöntä kiusaamaan.

Mihin pieni vesimeloni katosi?

Perjantaina bongasin pienen vesimelonin, tänään se oli jo mennyttä. Siitä oli tullut isompi vesimeloni.

Kasvaako ne koko ajan tätä vauhtia? Vastahan ehdin miettiä, millä sitä kohottaa maasta. Internet ehdotti pahvia (check), olkia (heinää löytyisi, ja terävä viikate), melonikeinuja (en ollut koskaan kuullutkaan), vanhoja sukkahousuja (doable) ja rintaliivejä (WTF).

Ainokainen on vielä tämä meloni kasvissa, pidetään peukkuja että se saisi vielä kaverinkin.

Yllätys kasvihuoneessa

Kaikessa rauhassa siinä poistelin varkaita tomaateista kun huomasin vesimelonissa jotain uutta.

*Meloninalku sai alustakseen pahvinpalan*

Kalenterista tarkistin, että tämän pitäisi olla pari viikkoa sitten pölytetystä kukasta.

Vähitellen edetään sitten seuraavaan vaiheeseen meloniopinnoissa.

Samettikukkalava

Vilkaistaanpa taas lavoihin.

Samettikukat kasvavat, vaikka muurahaiset yrittävät rakentaa yhden sisälle kekoa. (WTF?)

Tilli on ihan komeaa ja ensimmäiset saanee kohta kerätä kun tilapula näyttää iskevän, porkkanat kasvattavat lehtiään iloisesti, kesäkurpitsa saa ehkä kohta kukan auki (vähän ehkä epäilyttää nyt se sadon saaminen tästä…) ja sipulit ovat harson tukia korkeammat.

Hernetiipiit

Herneet pitää/kannattaa tukea, sanoivat viisaammat. No ei kun toimeen.

Soijapapuja käy sääliksi. Onnettoman yksinäisiä eivätkä saaneet edes tiipiitä.

Kurk on kasvanut

On siinä komeat lehdet ja niiden välistä löytyi myös kukanalkuja. Jännittävää.

Muistattekos miltä se noin kuukausi sitten näytti?

Keltainen päärynä tomaatissa

Tai vihreä se on vielä.

Yellow Pear -tomaatti oli sunnuntain ja keskiviikon välisenä aikana muuntanut ensimmäiset kukat pienenpieniksi tomaatinaluiksi.

Padroneita, onko heitä?

No aika vähiin käy.

Aiemmin tuossa pistettiin padronpaprikan siemeniä itämään, kun sellaisia tuli Prisman siemenhyllyssä vastaan. Vähän säännöstelin ja kylvin vain neljä, ja niistä tulikin neljä hienoa alkua. Ikävä kyllä lyhyellä ulkoilukerralla parvekkeella kolme neljästä edesmeni ja sitten viimeinenkin ylikasteltiin.

*”Ja minullahan ei ollut sitten mitään tekoa kasvien epäonnen kanssa. Tuolla olisi muuten kiehtova lehti ja multaa.*”

Eli ei muuta kuin uusia siemeniä itämään. Seuraavasta neljän erästä yksi iti.

Ja taas ollaan aivan väärään aikaan kasvattamassa.

Ensi tammi-helmikuussa pitääkin syödä pussillinen padronpaprikaa.

Mansikka-amppelikesä kaksi

Viime vuonna hankimme parvekkeelle ensimmäistä kertaa mansikka-amppelin. Koska kaikkea pitää kokeilla, kokeiltiin saataisiinko se talvehtimaan ja kasvamaan uudestaan tänä kesänä. Ei. Ainakaan meidän taidoilla siis.

Hankittiin sitten uusi, mansikoiden tuotto alkaa olla jo aika kohdallaan. Pitäisiköhän taas yrittää talvehdittaa sitä?