Level 0 puutarhamartan seikkailut viljelmien välissä
Tältä näyttää, kun ihminen on palannut töihin eikä syksyn häämöttäessä jaksa enää kitkeä pellonpalallaan.
Tältä näyttää, kun ihminen ei erota kasvatettua kukkasta luonnonkukasta kukka-korianteripenkissään ja antaa sen vain rehottaa. Pörriäiset muuten tykkäsi.
Tältä näyttää, kun ihminen ei jaksa siistimmällä tavalla korjata rosmariinisatoaan. Pakastimessa on nyt melkoisen yllättäviä oksapusseja.
Kolme maissia neljästä tähkästä oli syötävissä. Viimeinen oli hyvistä ennusmerkeistä huolimatta vajaa. Karvat olivat kyllä tosi vaaleat ainakin kuvassa, mutta olisko jyviä tullut tällaiseen tähkään odottamallakaan?
Mutta kolme neljästä maissista oli täysiä tähkiä. Yhtä suosikkileffani hahmoa lainaten – it’s a number I can live with.
Tänään 3/4 maissintähkästä oli oikeassa kulmassa ja oikean värisillä karvoilla, ja ne kerättiin mukaan illalliseksi. Ihan vähän jäivät vajaaksi, mutta aika jees näin ensikertalaisen kokeiluksi!
Keittiössä salotit jatkavat kuivumistaan.
Kastelu on jatkunut taivaalta, ei ole tarvinnut vettä kantaa. Porkkana tykkää, salottisipulit eivät. Siellä ne olivat rähmällään porkkanoiden ja rikkaruohojen keskellä. Etuaikaa tai ei, mukaan lähtivät.
Kaikki loput mukaan vaan ja sitten kuivattelemaan. Tekniikaksi valikoitui tänään uunipelti, verkkolevy ja keittiön pöydän toinen pääty.
Osa pilkottiin käyttövalmiiksi pikku pussukoihin pakastimeen.
Ihan hyvät sipulinkasvatustulokset tällekin vuodelle.
Nyt on ensimmäiset varret nostettu pellosta! Niissä oli perunoita.
Perunoiden lisäksi pellolta löytyi vähän huolestuttavampaakin näkyä. Onhan se nyt tietysti satanut aivan hillittömästi, mutta onko meillä hukkuneita vai ruttoontuneita varsia?
Viime vuonna vietin paljon laatuaikaa Googlen kanssa etsimällä, miten vesimelonin kypsyyttä tulkitaan. Koputtelemalla, kuuntelemalla, nuuhkimalla, värilaikkuja katselemalla, jne jne. Tänä vuonna sitten googlataan maisseja. Milloin maissintähkä on valmis poimittavaksi? Loma loppuu ja työt jatkuvat, joten sitähän voi sitten vaikka tylsimmissä kokouksissa miettiä.
Tähkän kasvukulma, partakarvojen ruskeus ja tähkän pään terävyys olivat googlattujen blogien ja muiden saittien parhaat vinkit.
Vesimeloni on tehnyt paljon meloninalkuja kukkineen. Maailman suurin ihme tosin, jos ne keskellä peltoa kasvusäkissä kasvavat yhtään miksikään. Mutta jos kasvetaan, niin sitten nähdään jossain vaiheessa kautta miten kasvusäkki meloneineen siirretään pellolta parvekkeelle.
Kärsivällisyys ei myöskään riittänyt enää porkkanoiden kanssa. Harventamaan siis, jotta sai katsottua samalla missä vaiheessa ovat.
Note to self, pensaskirsikkatomaatti kaipaa kuitenkin aika paljon tilaa.
…ja pysyttelin lähinnä kotona kuivassa. Sillä aikaa kesäkurpitsa keksi, miten tehdään kesäkurpitsoja.
Mukaan lähti onneksi muutakin, kuten ensimmäiset salottisipulit.
Kaikenlaisia kukkiakin näkyi.
Porkkanoita odotellaan innolla, koska mikään ei ole niin maukas kuin juuri nostettu kesäporkkana. Porkkanoita odotetaan myös jännityksellä, koska menneisyyden savipelloilla kasvatetut porkkanat olivat hieman lyhyttä mallia.
Kesäkurpitsan kanssa meillä on pieniä haasteita. Itsepölyttyvä mallimme ei ole oikein oppinut itsepölyttymään tai kasvattamaan kunnollisia kesäkurpitsoja. Mutta tässäpä kuitenkin ensimmäinen poimittu sato! 31.5. tämäkin kesäkurpitsa kaivettiin savikkoon kasvamaan.
Otetaanpas tähän vielä läksiäiskuva.
Minkälainen on peruspäivä peltopalstalla? Aika lailla samanlainen joka kerta. Pumppaa vettä, kanna vettä, kastele, nyhdä rikkaruohoja, ota sata valokuvaa. Istu pikkutuolilla perunamaasi vieressä, siemaile vähän vettä (tai pomegranaattimehua) ja kuuntele kun pörriäiset surisee ja linnut laulelee.
Ja katsele miten kukka-korianteripenkki on vihertynyt. Ja mieti miten ihmeessä tunnistat kukan rikkaruohosta, missä kotona onkaan Suomen luonnonkasveista kertova kirja? Ja olisiko siinä kuvia myös näistä kasvien varhaisvaiheista?
Perunan erotan. Nih. Rikkaruohot on jossain siellä varsien alla.
Maissi pitää maissin kasvattajaa jännityksessä, mutta tämähän näyttää ihan hyvältä.
Pensaskirsikkatomaatit muuttivat jo joku aika sitten kasvihuoneensa viereen, tuntuvat tykkäävän paljaasta peltopaikasta paljon enemmän.
Ratikalla ryytimaalle 