Kovasta yrityksestä huolimatta puutarhaan ei saatu kuin yksi pikkuaurinko.
Syyspörriäinen tykkäsi.
Aurinkoista
Tekijä: Laura
Raato ryytimaalla
Tällä kertaa raato oli puutarhuri itse, sillä viikko meni kuumeessa sohvalla. Tulipa siellä nukkumisen seassa katsottua pari Kape Aihisen etäkokkikoulua, savenvalantaa, puutöitä ja koko Make It Market -kausi Britboxista. Jälkimmäisen takia alkoi myös mieli tehdä mennä Iittalaan lasiostoksilla.
Nyt lauantaina raadon oli kuitenkin pakko raahautua puutarhaansa, koska kasvihuoneessa odoteltiin kastelua.
Toiminta puutarhalla oli hieman tavallista hitaampaa, kun väliin piti yskiä ja niistää. Samalla saattoi valokuvata.
Soijapavut olivat terhakoita. Puutarhuri ei.
Satoakin sai mukaan.
Mutta mikäs sieltä kasvihuoneen laatikoiden takaa kurkisti?
Naapurilaatikon kasvuston ja naapurilaatikon taakse oli mennyt yksi kurk kasvamaan.
Katkera oli sekin. Katkeraa.
Kotona kukkii
…chili. Aletaan taas lähestyä sitä kautta, milloin olohuoneen nurkan chilit kuukahtavat, mutta sitä ennen nähtiin chilin kukan ihme.
Satoa, satoa
Pienistä kasvimäärästäkin saa ihan mukavasti pientä satoa.
Kymmenen keinoa käsitellä katkera kurk
Muistatteko vielä tämän?
Nykyisin se on vähän eri näköinen.
Kasvihuonekurkun kaksi ensimmäistä kurkkua olivat ihan kivoja syötäviä. Kuoret vain pois ja viipaleeksi leivän päälle ja ruuan lisukkeeksi.
Mutta siitä se sitten lähti, katkeruus.
Kotiin on kannettu toinen toistaan kitkerän katkerampia kurkkuja, joita ei kyllä ns. söisi ennen kuin selkäänsä ottaa.
Internetin ihmemaaailmaa selaten kävi ilmi, että
- Kurkuilla on geeni, joka tekee niistä katkeria
- Jostain kurkkulajeista on jalostettu geeni pois
- Level 0 puutarhamartta ei tajua miksi ne katkerat kurkut on jätetty tarjolle
- Katkeruus voi johtua lannoituksesta tai voi olla johtumatta
- Katkeruus voi johtua kastelun vähyydestä tai olla johtumatta
- Kurkku pitäisi kastella kolmesti päivässä koska se on melkein kokonaan vettä
- Telttasuosituksia otetaan vastaan, sillä jos homma jatkuu kurkun kasvatuksen merkeissä, pitää muuttaa kasvihuoneen viereen johonkin heinikon keskelle
Puutarha-asiantuntija Essin teoria on se, että kesä on ollut niin kuiva, että kastelu ei vaan yksinkertaisesti riitä. Viilenevä syksy saattaa vaikuttaa (tai olla vaikuttamatta).
No mitä sitten tehdä kurkulle, joka juottaa tällä tavoin viljelijälleen katkeraa kalkkia?
- Syödä sellaisenaan ja irvistellä. Mielellään Rihannan S&M biisiä Forkin versiona kuunnellen.
- Heittää biojätteeseen ja irvistellä. Siellä ei ole joka toinen päivä käyty vettä kantamassa tämän takia eli ei.
- Leikata päädyt pois ja hinkata irtopaloja muutamia minuutteja siihen osaan kurkkua, mistä ne leikattiin. Tämä on kuulemma kurkun lypsämistä tai ”milking the cucumber”. Googlaa omalla vastuulla.
- Säilöä ne jotenkin. Olikin kaikelta muulta säilömiseltä jäänyt purkkeja pari.
Okei ei niitä tapoja ollut vasta kuin neljä. Mutta kesää ei kun siis kurkkuja on vielä jäljellä ja lisää kasvaa koko ajan.
Fast forward ja kyllä kurkkuja on nyt kaksi lasipurkkia muhimassa. Kärsimätön vähän jo maistoi. Etikalle maistuivat. Aika hapokasta. Mutta ei ollenkaan katkeraa.
Ratikalla ryytimaalta
Kaikkea muutakin blogattavaa olisi, mutta otetaan nyt se olennaisin.
Vesimeloni tuli kotiin!
Vesimelonin valvominen kasvimaalla päättyi, kun varressa oleva tendril muuttui ruskeaksi. Mikä lieneekään suomeksi, olkoon vaikka lonkero. Viimeisimmällä löytämälläni YouTube-videolla joku vesimelonin kasvattaja vannoi sen nimeen, että kun lonkero on ruskea, meloni on kypsä.
Jo aiemmin meloni alkoi kopista eri tavalla ja ground spot muuttui kellertäväksi. Kokoa se ei ole hetkeen kasvanut ja painoakin oli kiitettävästi.
Huoli oli kypsyyden lisäksi siitä, koostuuko meloni pelkästä kuoresta vai olisiko siinä jotain syötävääkin.
Pelko pois.
En tiedä kuinka paljon melonin kasvatuksessa oli vasta-alkajan tai moukan tuuria, mutta kun on käynyt kolme kuukautta kahden-kolmen päivän välein kastelemassa, järjestämässä köynnöksiä ja tarkastamassa, että melonilla on mukava olla alustallaan, voi olla vain onnellinen siitä miten se maistuu kovin perin maukkaalta.
Sivuverso: kukkia siellä täällä
Piparmintussa puuhaamisen lisäksi sitä on ehditty kuvata kukkia siellä täällä.
Kaikenlaisten kukkien näkeminen ei ole auttanut yhtään haluun saada lisää kukkivia kukkia jonnekin. Ehkä joku kesä, nyt on menty vaan vihanneksilla niin puutarhassa kuin parvekkeella.
Keltaista näkyvissä
Toivotumpi keltainen on Yellow Pear -tomaatti, jonka ensimmäiset yksilöt lakkasivat olemasta pelkkä pear vaan ovat nyt myös yellow.
Keltaista väriä löytyy tosin myös sekä tomaatin että kurkun lehdistä. Tilanteen hallitsemista varten nyt pari kokeilua.
Kurkkuviidakosta napsin pois alemmat lehdet – niin pitkältä kuin yletin – koska näin ainakin yhden nettiartikkelin mukaan pitäisi tehdä. Ilmeisesti jo aiemmin eikä tässä vaiheessa.
Toinen kokeilu on kastelulannoite, jota purkin kyljen mukaan saa tässä vaiheessa antaa, jotta kasvit jaksavat tehdä satoa valmiiksi. Sattuipa vielä niin että Puutarhuri Juhan Perjantaipostissa käsiteltiin aihetta. Sen mukaan kasvualustasta alkaa kuuman kesän jälkeen voima loppua ja Puutarhuri Juha antaa nyt joka kastelukerta kastelulannoitetta tomaatille ja kurkulle. Kokeillaanpa samaa.
Maksamaton kehu
Nyt on pakko sanoa. Toukokuussa kun puutarhurointia aloitettiin, piti löytää jostain puutarhahanskat. Äiti antoi alkajaisiksi yhdet saamansa ilmaishanskat, puutarhatyökalujen tilaukseen sujahtivat toiset, ja kolmannet hankittiin Prisman kesäpihalta.
Ilmaishanskat olivat liian isot, puutarhatyökalujen hanskat liian pienet, mutta Prisman kesäpihan hanskat juuri oikean kokoiset. Muutenkin kaikin puolin miellyttävät hanskat. Istuvat napakasti mutta eivät purista, sormet ovat oikean mittaiset, helppo pukea ja ottaa pois vaikka kädet olisivat hiestä kosteat tai hanskat vedestä märät. Olisinpa ostanut parit varastoon.
Kotonakin kasvaa
Kotona on kasvi jos toinenkin.
Piparmintun kesäkurpitsan sisko on parvekkeella. Näyttää hyvältä, muutama pieni kesäkurpitsa on kasvamassa. Mutta tänä vuonna saadaan selkeästi lähinnä lehtiä.
Tämän vuoden amppelimansikka ei ole yhtä hyvä kuin viime vuotinen, mansikoita on saatu harvakseltaan ja ovat olleet aika oudon muotoisia. Muutama on taas kasvamassa.
Mies on onnistuneesti kasvattanut pari cayenne-chiliä siemenestä taimeksi, kaksi pienempää on parvekkeella basilikan kanssa testikappaleina. Yksi lemon drop miettii jaksaisiko kasvaa isommaksi. Alanurkassa näkyy jälleen yksi avokadon siemenen idätysyritys. Padron-paprikan alku kuukahti, pari siementä olisi vielä pussissa.
Kesä etenee syksyä kohti ja parvekkeella on pari sisäkasvia, jotka aiemmin mahtuivat chilin valtaamaan tilaan. Pitänee hakea kellarista toinen puinen kasvitaso ja ryhtyä kasauspuuhiin.
Ratikalla ryytimaalle 