Ratikalla ryytimaalta

Kaikkea muutakin blogattavaa olisi, mutta otetaan nyt se olennaisin.

Vesimeloni tuli kotiin!

Vesimelonin valvominen kasvimaalla päättyi, kun varressa oleva tendril muuttui ruskeaksi. Mikä lieneekään suomeksi, olkoon vaikka lonkero. Viimeisimmällä löytämälläni YouTube-videolla joku vesimelonin kasvattaja vannoi sen nimeen, että kun lonkero on ruskea, meloni on kypsä.

*Tendril on tuo pieni syheröinen, joka lepää kuvassa vasemmalla melonin päällä*

Jo aiemmin meloni alkoi kopista eri tavalla ja ground spot muuttui kellertäväksi. Kokoa se ei ole hetkeen kasvanut ja painoakin oli kiitettävästi.

Huoli oli kypsyyden lisäksi siitä, koostuuko meloni pelkästä kuoresta vai olisiko siinä jotain syötävääkin.

Pelko pois.

En tiedä kuinka paljon melonin kasvatuksessa oli vasta-alkajan tai moukan tuuria, mutta kun on käynyt kolme kuukautta kahden-kolmen päivän välein kastelemassa, järjestämässä köynnöksiä ja tarkastamassa, että melonilla on mukava olla alustallaan, voi olla vain onnellinen siitä miten se maistuu kovin perin maukkaalta.

Sivuverso: kukkia siellä täällä

Piparmintussa puuhaamisen lisäksi sitä on ehditty kuvata kukkia siellä täällä.

*Siirtolapuutarhapiha avoimien ovien päivänä*

*Istutuksia Lempäälän luontaiskylpylässä*

Kaikenlaisten kukkien näkeminen ei ole auttanut yhtään haluun saada lisää kukkivia kukkia jonnekin. Ehkä joku kesä, nyt on menty vaan vihanneksilla niin puutarhassa kuin parvekkeella.

Keltaista näkyvissä

Toivotumpi keltainen on Yellow Pear -tomaatti, jonka ensimmäiset yksilöt lakkasivat olemasta pelkkä pear vaan ovat nyt myös yellow.

Keltaista väriä löytyy tosin myös sekä tomaatin että kurkun lehdistä. Tilanteen hallitsemista varten nyt pari kokeilua.

Kurkkuviidakosta napsin pois alemmat lehdet – niin pitkältä kuin yletin – koska näin ainakin yhden nettiartikkelin mukaan pitäisi tehdä. Ilmeisesti jo aiemmin eikä tässä vaiheessa.

*Ilmaa ja aurinkoa myös alempana asuville tomaateille*

Toinen kokeilu on kastelulannoite, jota purkin kyljen mukaan saa tässä vaiheessa antaa, jotta kasvit jaksavat tehdä satoa valmiiksi. Sattuipa vielä niin että Puutarhuri Juhan Perjantaipostissa käsiteltiin aihetta. Sen mukaan kasvualustasta alkaa kuuman kesän jälkeen voima loppua ja Puutarhuri Juha antaa nyt joka kastelukerta kastelulannoitetta tomaatille ja kurkulle. Kokeillaanpa samaa.

*Kaipa sinäkin tykkäät lannoitteesta kymmenen kasvitieteellisen marjasi kanssa?*

Maksamaton kehu

Nyt on pakko sanoa. Toukokuussa kun puutarhurointia aloitettiin, piti löytää jostain puutarhahanskat. Äiti antoi alkajaisiksi yhdet saamansa ilmaishanskat, puutarhatyökalujen tilaukseen sujahtivat toiset, ja kolmannet hankittiin Prisman kesäpihalta.

Ilmaishanskat olivat liian isot, puutarhatyökalujen hanskat liian pienet, mutta Prisman kesäpihan hanskat juuri oikean kokoiset. Muutenkin kaikin puolin miellyttävät hanskat. Istuvat napakasti mutta eivät purista, sormet ovat oikean mittaiset, helppo pukea ja ottaa pois vaikka kädet olisivat hiestä kosteat tai hanskat vedestä märät. Olisinpa ostanut parit varastoon.

Kotonakin kasvaa

Kotona on kasvi jos toinenkin.

Piparmintun kesäkurpitsan sisko on parvekkeella. Näyttää hyvältä, muutama pieni kesäkurpitsa on kasvamassa. Mutta tänä vuonna saadaan selkeästi lähinnä lehtiä.

Tämän vuoden amppelimansikka ei ole yhtä hyvä kuin viime vuotinen, mansikoita on saatu harvakseltaan ja ovat olleet aika oudon muotoisia. Muutama on taas kasvamassa.

*Mansikan kukat parvekekasvattamon suurimmat saavutukset*

Mies on onnistuneesti kasvattanut pari cayenne-chiliä siemenestä taimeksi, kaksi pienempää on parvekkeella basilikan kanssa testikappaleina. Yksi lemon drop miettii jaksaisiko kasvaa isommaksi. Alanurkassa näkyy jälleen yksi avokadon siemenen idätysyritys. Padron-paprikan alku kuukahti, pari siementä olisi vielä pussissa.

Kesä etenee syksyä kohti ja parvekkeella on pari sisäkasvia, jotka aiemmin mahtuivat chilin valtaamaan tilaan. Pitänee hakea kellarista toinen puinen kasvitaso ja ryhtyä kasauspuuhiin.

Paprikan odottajan aika on pitkä

Paprikat ilmestyivät paprikaan heinäkuun alkupuolella. Kävi ilmi, että kyseessä on jonkin lajin suippopaprika.

Sen jälkeen onkin sitten kysytty lukemattoman monia kertoja, että joko paprikat voi kerätä. Siirtolapuutarhailija kertoi kuitenkin, että paprikalla kestää kauan muuttua punaiseksi ja ensimmäisten punaisten sävyjen ilmestyttyäkin kestää vielä kauan. No ei sitten kuin odotellaan.

Auringonkukka, joka ei ollutkaan auringonkukka

Bongasinpa tässä päivänä eräänä puutarhan portinpielestä jonkun tavallista heinää reteämmän kasvuston.

*Zoomataanpas isoa kuvaa hieman pikselimössön suuntaan*

Nämä kasvintunnistustaidot kun eivät vielä ole kovin kummoiset niin tunnistin sen lajiksi ”Joku Kasvi” ja annoin kasvaa.

Kotvasta myöhemmin Joku Kasvi oli alkanut kellertää ja kasvanut sen verran paljon, että aloin epäillä kyseessä olevan auringonkukan. Pellolle oli kylvetty alkukesästä auringonkukan siemeniä, ja vaikka linnut söivät enimmän osan, niin kerrankos sitä yksi linnulta olisi sinne heinikkoonkin pudonnut.

Sitten Joku Auringonkukka avasi ensimmäisen kukan, ja ei se kyllä näyttänyt yhtään auringonkukalta. Internet jälleen kertoi, että auringonkukkia on erilaisia.

Vaikka kukkia aukesi useampiakin, niin ei se varsinaisesti auttanut.

Onneksi löytyi fiksu martta, jonka puhelimessa oli kasvintunnistusappis. Joku Kasvi > Joku Auringonkukka oli appiksen mukaan isohirvenjuuri.

Kaikkea sitä oppii!

Parvekepuutarhan aamukatsastus

Huvikseni istutin tyhjentyneeseen astiaan aiemmin kolme (3) hernettä.

Sain näköjään satoa.

Tuoreksia puutarhalta

Aamupäivän puutarhavisiitillä sai kerätä vähän kaikenlaista tuoretta päivän ruuanlaittoa varten. Mukaan sai muun muassa ensimmäiset itsekasvatetut kurkut!

Edamame elokuussa

Elokuu on saavutettu, edamame on yhä kukaton papukasvi. Mutta kasvanut se on kivasti.