Level 0 puutarhamartan seikkailut viljelmien välissä
Maanantai-iltana oltiin vielä chilittömiä, tiistaiaamuna niitä oli hienoissa 3D-printatuissa pikkuruukuissaan yksi, ja puoliltapäivin jo kaksi. Kolme pientä siementä on vielä harkintavaiheessa, kaksi näissä ja kolmas erilaisella alustalla.
Lauantain Aamulehden mukana tuli näköjään vähän muutakin postia.
Näistä pikku siemenistä vain kaksi oli itse valittua, joten kirjekuoren tutkiskelu oli kuin joulukalenterin avaamista.
Kerrostalossa on hieman vähissä tilat esikasvatukseen, joten pellolle ja varmaan myös parvekkeelle kasvit hankitaan aina valmiina taimina, mutta chilejä tänne mahtuu.
Ulkona on kylmä ja sohvalla on lämpöviltti, joten tässä ollaan. Pelto viettää talveaan ei-niin-syvän lumen alla. Jännitystä kuvioon lisää se, että tänä vuonna tulee täyteen 2 vuotta monivuotisen palstan jonossa. Ehkä 25 neliölle savea sanotaan jo tänä vuonna hyvästit ja siirrytään eteenpäin seuraaville savineliöille. Tai sitten ei.
Asioita, joita 2 vuodessa on savipalstalla oppinut.
Mitäpä ensi kesänä viljellä? Hokkaidoja istutan kaksi, toiveissa 0-6 kurpitsaa. Maissi on ehkä nyt hetkeksi nähty. Mies haluaisi laittaa pellolle chilin, mutta taitaisi tarvita sille kasvihuoneenkin. Sipulit ja porkkanat houkuttelevat edelleen, koska niitä meillä kuluu. Vuosi 2025 oli kesäkurpitsaton, palatako niiden pariin? Missä on nettisivu, jolla voit arvioida savipellolle sopivien kasvattien toimivuutta?
Siinä se oli, vuoden 2025 kasvatuskausi. Enemmän sai vettä kuin satoa. Kauden selvä voittaja oli hokkaidokurpitsa, jota ei mikään keli hetkauttanut. Häviäjiä olivat kaikki muut maissia pienemmmät kasvit. Pitäisiköhän ensi vuonna ostaa kehäkukatkin taimina…
Kesäkuntosali on nyt suljettu! Sanotaan sille heipat naapurin auringonkukkien myötä.
Kausi lähenee loppuaan, ja pellolta on tuotu kotiin jo kaikki mahdollinen ja vähän sitä mahdotontakin. Kaivoin ja kiskoin savesta irti kaikki porkkanat mitä vain sain.
Siivoamisen ja pilkkomisen jälkeen niistä sai kupillisen pikku dippiporkkanoita.
Pitihän ne tsekata, mutta oli ne vähän liian isoja savipellolle.
Timjamia, hokkaidoja, kissoja, ja viereen mahtuu kassillinen pellolta palanneita ja siivousta odottavia peltotavaroita. Pöydällä on yksi Reko-hokkaido, etteivät lopu kesken.
Hokkaidot alkoivat näyttää siltä, että ne voisivat muuttaa kerrostaloon loppusäilytykseen. Taas luettiin intenettiä että mistä ihmeestä ne pitää köynnöksestään katkaista ja ei tultu hullua hurskaammaksi.
Sateisempaan keliin on myös palattu, liukastuminen on ihan yhden askeleen päässä parissakin kohdassa peltoa.
Pellolta löytyy välillä muutakin kuin vesilätäköitä, huonosti kasvavia viljelmiä ja saunapeflettejä.
Kukkaset ilahduttivat livenä. Eivät niinkään kuvassa.
Luulen, että tämän vuoden porkkanoista ei kauhean kummoista ateriaa saa.
Maissintähkät ovat, no, melkoisen vaihtelevia laadultaan.
Pellonhoidollisissa toimenpiteissä oli tänään vuorossa kukkasten kuvaus. En kyllä tiedä mihin olen tarkentanut.
Vähän piti korjata satoa, koska tilli oli alkanut kellastua. Maissien kanssa oltiin vähän fifti-siksti syömiskelpoisuuden kanssa. Punasipulilla ei myöskään pitkälle pötkitä.
Hokkaidot saivat jäädä pefleteilleen.
Ratikalla ryytimaalle 