Eilen REKO-hausta amppelimunakoison lisäksi kotiin tuli pari muutakin tainta.

Tänään taimi muutti kasvihuoneeseen. Ei aavistustakaan, olisiko näitä pitänyt olla useampi kurkkujen saamiseksi. Kokeillaan nyt yhdellä ensin.

Level 0 puutarhamartan seikkailut viljelmien välissä
Eilen REKO-hausta amppelimunakoison lisäksi kotiin tuli pari muutakin tainta.

Tänään taimi muutti kasvihuoneeseen. Ei aavistustakaan, olisiko näitä pitänyt olla useampi kurkkujen saamiseksi. Kokeillaan nyt yhdellä ensin.

Eilen maanantaina koitti sitten suuri istutus- ja kylvöpäivä Piparmintussa. Yritetään saada sinnekin kimppapäiviä, jolloin useampi viljelijä on paikalla puuhaamassa. Seurassa on kuitenkin kivempaa kun voi höpötellä välissä.

Laatikoihin muuttavat kesäkurpitsa (Diamant F1, Okslahden puutarha), samettikukat (Okslahden puutarha), kiinalainen valkosipuli (Okslahden puutarha) menivät tomaattien (Yellow Pear, Viherpeukalot) ja rosmariinin (Odan verkkokauppa) kanssa jo sunnuntain keikalla kasvihuoneeseen odottamaan maanantaita. Maanantaina selvisi, että tomaateista kasvihuone oli upeinta ikinä, kesäkurpitsa kaipasi parvekkeen viileyttä ja oli rähmällään pitkin kasvihuoneen lattiaa (maapinta siis, ei mikään parketti), ja samettikukille sijainti oli ihan se ja sama, mitä nyt 3/5 oli ollut jo kotona huonolla kastelulla ja kuukahtamaisillaan jo ennen istutusta.

Seuraavana to-do-listalla oli istutusjärjestys. Pari kappaletta piirrosta oli jo vihkosessa, että mikä suunnilleen menisi mihinkin. Reaalimaailmassa tilanne oli tosin paljon ahtaampi kuin paperilla. Taas meni pohtimisen puolelle.
Mihin mikäkin kannattaa laittaa?
Mikä taimi tykkäisi kenenkin seurasta?
Ehtiikö retiisi kasvaa ennenkuin kesäkurpitsasta tulee viidakko?
Kuinka monta ja mihin kohtaan niitä samettikukkia kannattaa laittaa, että niistä olisi hyötyä ötököiden torjunnassa?
Jos Mies ei tykkää tillistä ja itse tykkää, eikö silloin sitä voi ihan rauhassa kylvää pari riviä?
Onko kylvönauha helpompi käyttää tuulettomana päivänä kuin istutuspäivän tuhannen boforin tuulessa vai onko se aina näin naurettavan vaikeaa?
Miksi kaikilla on ylimääräisiä sipuleita ja itsellä vain kaksi laatikkoa ja kotona vielä herneet ja pavut odottamassa maan lämpiämistä (ratkaisu: käännä jostain heinikon kätkemästä multakummusta lisää tilaa)?
Kuinka paljon tilaa mikäkin kasvi tarvitsee?
Voiko kesäkurpitsa kasvaa laatikon laidan yli maahan?

Kyltitkin tarvittiin, vaikka paketin tussilla kirjoittaessa näytti kyllä saman tien siltä, että ensimmäinen vesitippa pyyhkii tussin pois (ja näin se teki, testasin).

Kysymyksistä huolimatta, ei muuta kuin reippaasti toimeen. Kaivamista, kastelemista, kanankakkaa, varastolannoitetta, vakoja, vettä, ja kylttejä ja tikkuja rivin merkiksi. Ensimmäisessä laatikossa samettikukat, kesäkurpitsa, retiisiä, rosmariini ja kiinalainen ruohosipuli. Toisessa laatikossa lisää samettikukkia, lahjoitussipulia, porkkanaa ja tilliä.

Ja jos oli kysymyksiä ulkoilmassa olevien viljelylaatikoiden kanssa, kasvihuoneen kanssa niitä kysymyksiä sitten olikin. Sinne oli tuotu lahjoitustaimena jo paprika sekä vesimeloni – jottei liian helppoa olisi.
Tärkeimmät opit olivat:

Nyt ei sitten muuta kuin huolehtimaan, onko taimilla ja siemenillä kylmä/kuuma/jano/märkä/ötököitä/kasvitauteja, itävätkö ne, ja pysyvätkö taimet hengissä.

Sunnuntain kunniaksi piipahdin Piparmintussa, pumpunkatsomismatkalla olin nimittäin bongannut viljelylaatikoistani lisää rikkaruohoja. Nyt ne olivat lannoitettuja rikkaruohoja, nakkasin nimittäin laatikoihin kanankakkaa 2,5 viikkoa sitten laatikoiden ensimmäisen kääntämisen yhteydessä. Nyt on taas siistiä.


Rikkaruohojen perkaamisen (vol 2) jälkeen kastelin laatikot, koska kokeneemmat sanoivat, että edellisen päivän kastelu auttaa taimia ja siemeniä alkuunpääsyssä kun laatikon multa on talven jäljeltä kuivaa. Oletan tosin, että en kastellut laatikoita riittävästi, sillä en kehdannut käyttää saaveihin jo pumpattua vettä kauhean paljon kun ei se pumpun käyttöprosessi vielä ole hallussa. Mutta kastellaanhan se istutuskohta ja -vako myös ennen istutusta/kylvöä ja istutuksen/kylvön jälkeen, niin että josko siinä vaiheessa olisi myös jo prosessiosaaminen kehittynyt.
Huomenna onkin sitten suuri istutuspäivä.
Kuinka monta marttaa tarvitsee siihen, että puutarhalla saa vesipumpun toimimaan? Vähintään vielä yhden lisää. Nyt ollaan jo aika lähellä.
Taimia myynyt puutarhamies kävi REKO-kierroksella jo viime viikon keskiviikkona, joten sen jälkeen kerrostaloasuntoon on sijoiteltu taimia sinne tänne odottamaan istuttamista. Taitaisivat raukat tosin tällä viikolla kerrostalolämpöön totuttuaan jäätyä muutenkin ulkona, puutarhuroija ainakin.


Piipahdin Piparmintulla näyttämässä uudelle puutarhuroijalle, mistä paikka löytyy ja mitkä hänen laatikkonsa olivat.
Pelto oli ehditty käydä traktorilla kääntämässä. Siihen tulee kuulemma auringonkukkaa ja hunajakukkaa, toivotaan niille kivaa kasvukesää!

Kun kerran olin vain näyttämässä paikkoja eikä ollut mitään omaa kaivettavaa, ehdin katsella kauempana olevia villintyneitä nurkkia. Pari isompaa viljelylaatikon tapaista löytyikin vielä ruohon seasta. Mitä lienee niissä ollut? Nyt niissä oli ainakin pari kukkasta ja vadelman oksia. Mitähän näissä voisi kasvattaa? Pitäisikö ottaa lapio kauniiseen käteen ja kääntää tämä ja laittaa vielä tännekin jotain yhteistä kasvamaan? Vadelman oksatkin näyttivät ensimmäisen vuoden versoilta, tänä vuonna ei ainakaan vadelmia niistä saada.

Pitääpä vielä tutkiskella tarkemmin.
Pari päivää Hiedanrannassa harjoittelun jälkeen kokoonnuttiin porukalla Piparminttuun kääntämään viljelylaatikoita ja järjestelemään muuta viljelyn alkua. Puskaradio ja muu tiedottaminen oli toiminut, ja jokaiselle 17 viljelylaatikosta löytyi ”omistaja”.

Ensimmäisenä yllätyttiin ehkä työkalujen vähyydestä, ainakin ne meistä jotka olivat ehtineet olemaan täysin varustellussa Hiedanrannassa paria päivää aiemmin. Mutta sopu sijaa antaa, keksivä keksii, sisu auttaa ja muita klassikkosanontoja ja niinpä vähän erikoisemmillakin välineillä saatiin laatikoita käännettyä.

Tässä vaiheessa nyypälläkin oli helppoa, kun kaiken vihreän saattoi olettaa olevan rikkaruoho.
Muistin syövereistä tuli esiin isovanhempien talolla puutarhailun oppeja kuten se, että voikukka kasvaa uudestaan vaikka sentin pätkästä juurta ja keski-ikäisyyden oppeja kuten se, että selkä väsyy jos olet pitkän aikaa taipuneena laatikkosi ylle.
Muuten kuopsuttaessa ehti miettiä ehkä kokeneemmalle puutarhuroijille itsestään selviä asioita.
Kuinka puhdas laatikosta pitää saada?
Haittaako muutama vihreä lehti, jos isommat juuret on poistettu?
Pitääkö muutamasta laatikkoa pitkin kävelevästä muurahasesta huolestua?
Onko synti, jos hieman multaa lennähtää laatikosta ulos kun paremman puutteessa kaivaa voikukkaa irti perunakuokalla?
Miksi piti tarttua puutarhahanskalla ohdakkeeseen?
Onko tämän kokoinen laatikko oikeasti 80 x 120?
Pitääkö jo tässä vaiheessa laittaa laatikkoon lannoitetta?
Pitääkö se lannoite kääntää sinne mullan sekaan?
Katselemalla sitä on ennenkin opittu, mutta kun kaikki tekevät asioita vähän omalla tavallaan.
Mutta ihan hyvä siitä sitten tuli. Porkkanakyltti muistutukseksi siitä, mikä laatikko on ”oma” laatikko.

Ensimmäisen Piparmintun visiitin jälkeen ehti tulla kaikkea taivaalta ja suosiolla jäätiin vielä odottelemaan ns. aikaa parempaa. Tässä välissä ehdittiinkin käydä tekemässä hieman kasvihuonekylttejä tuikkukynttilöiden alumiinikipoista. Omani ovat nukkekoti-kokoa. Syitä miksi en ole käsityömartta.

Ja niin tapahtui 19.4., että Marttojen puutarha-asiantuntija Essi ja 4 kaupunkiviljelystä kiinnostunutta puutarhamarttaa (3 kokenutta ja yksi valepuutarhamartta, eli allekirjoittanut) kohtasivat Pirkanmaan Marttojen toimistolla.
Kävi ilmi, että nyt olisi mahdollisuus päästä viljelemään Piparminttu-puutarhaa, jossa vuosien ajan oli toiminut lasten puutarhakerho. Koska yksi Essi ei ehdi ihan kaikkialle Pirkanmaalla, Piparminttuun kaivattiin nyt puuhakkaita marttoja laittamaan paikkoja kuntoon ja pitämään sitä viljeltynä ainakin tämä kesä.
Piparmintussa oli tarjolla puoli hehtaaria peltoa, noin 8 viljelylaatikkoa ja kasvihuone, joissa saisimme oman kiinnostuksemme mukaan kasvattaa mitä haluaisimme.
Epäilimme, että neljä marttaa ei ihan riitä kaiken viljelemiseen, joten sovittiin pellolle laitettavan maanparannuskasveja ja viljelylaatikot ja kasvihuone otettavan käyttöön.
Level 0 puutarhamarttana (suom. huom. sitä ollaan puutarhan ulkopuolella pelaajia eli vanha kunnon gamer) olin tietenkin täynnä kysymyksiä.
Voiko lähteä piparminttuilemaan, vaikka ei tiedä mistään mitään?
Mitä siellä voi kasvattaa?
Minkä kanssa olisi mahdollista onnistua?
Miten kauan siellä ollaan, onko jossain päin syksyä dedis milloin kaikki sato pitää olla korjattu ja laatikot tyhjinä?
Saisinko kaksi ihan omaa laatikkoa, joissa voin säätää (eli tappaa kasveja, parvekekasvattamossa ei ole massiivista onnistumisputkea)?
Kyselyikäisen hiljentämiseksi varastoista löytyi Marttojen julkaisu jos toinenkin oppimateriaaliksi aiheeseen. Suuret kiitokset!
Lopullisen päätöksen tekemiseksi lähdettiin katsomaan Piparminttua, ja voilà, lumen alta oli kuoriutunut näytille keväänkeltainen puutarha:

Tässä vaiheessa kaikki olivat jo valmiita puutarhatöihin, joten sovittiin piparminttuilusta kasvukaudelle 2023. Sitten kun niiden noin 8 viljelylaatikon määrä olikin todellisuudessa 17, päätettiin myös vielä huhuilla lisää innokkaita.
Niinpä parvekekasvattamo vaihtui puutarhaksi sai lisäosan yhdestä puutarhasta.
Tämän blogin nimestä saatte myös kiittää Essiä, sillä hän sanoi sen ääneen kun olimme poistumassa Piparmintusta. Ratikalla ryytimaalle – 8 minuuttia kotipysäkiltä puutarhapysäkille.

Lyhyen ratikkamatkan – ja pienen kävelyn – jälkeen kotona päästiin melkein heti lukemaan sitä puutarhakirjallisuutta. Kunhan ensin oli tehty niistä vaihtokauppa kissanruokaan.