Viime vuonna kasvattelin tomaatteja Piparmintun kasvihuoneessa. Tänä vuonna kasvattelen tomatilloa parvekkeella.
Tomatillo on ristipölytteinen, joten kasveja tarvitaan ainakin kaksi, jos haluaa yhtään tomatilloa. Siemenpussissa sanottiin, että itämisprosentti olisi noin 60, eli kylvin 6 siementä, jotta saisin edes ne kaksi kasvia.
Hyvin valitut 6 siementä, koska kaikki itivät.
Alkavassa huitukkavaiheessa 3.3.
Pari jäi heti alussa jälkeen (onneksi), joten neljä jatkoi pituuden kasvamista.
14.4. oltiin jo perin lehdellisiä
Fast forward melkein kaksi kuukautta ja parvekkeella on neljän tomatillon muodostama pensaikko. (Pyyhkeen alla on viluinen vesimeloni.)
Tomatilloz 9.6.
Kukkia on ollut ja niitä on ahkerasti ristiin rastiin pölytelty topsypuikolla ja sitten sormella (kun näin joku tomatillon kasvattaja internetissä neuvoi).
Ehkä on onnistuttu?
Tuleekohan tästä ensimmäinen itse kasvatettu tomatillon hedelmä?
Viime vuonna Piparmintun kasvihuoneessa kasvaneesta vesimelonista jäi talteen muutama siemen. Ne viettivät talven jääkaapin hyllyllä ja pääsivät keväällä kotikasvattamon multaan.
Melonivauvat
Yksi taimista jäi kotiin ja asuu nyt parvekkeella ruukussa tomaattituen ympärille kasvamassa. Melonia ei odotuksissa ole mutta kukkaset olisi kivoja tulevassa pikkuköynnöksessä.
Piparmintun kesäkurpitsan sisko on parvekkeella. Näyttää hyvältä, muutama pieni kesäkurpitsa on kasvamassa. Mutta tänä vuonna saadaan selkeästi lähinnä lehtiä.
Parvekekurpsa
Tämän vuoden amppelimansikka ei ole yhtä hyvä kuin viime vuotinen, mansikoita on saatu harvakseltaan ja ovat olleet aika oudon muotoisia. Muutama on taas kasvamassa.
Mansikan kukat parvekekasvattamon suurimmat saavutukset
Mies on onnistuneesti kasvattanut pari cayenne-chiliä siemenestä taimeksi, kaksi pienempää on parvekkeella basilikan kanssa testikappaleina. Yksi lemon drop miettii jaksaisiko kasvaa isommaksi. Alanurkassa näkyy jälleen yksi avokadon siemenen idätysyritys. Padron-paprikan alku kuukahti, pari siementä olisi vielä pussissa.
Kasvamme reippaina kasvivalomme alla
Kesä etenee syksyä kohti ja parvekkeella on pari sisäkasvia, jotka aiemmin mahtuivat chilin valtaamaan tilaan. Pitänee hakea kellarista toinen puinen kasvitaso ja ryhtyä kasauspuuhiin.
Aiemmin tuossa pistettiin padronpaprikan siemeniä itämään, kun sellaisia tuli Prisman siemenhyllyssä vastaan. Vähän säännöstelin ja kylvin vain neljä, ja niistä tulikin neljä hienoa alkua. Ikävä kyllä lyhyellä ulkoilukerralla parvekkeella kolme neljästä edesmeni ja sitten viimeinenkin ylikasteltiin.
”Ja minullahan ei ollut sitten mitään tekoa kasvien epäonnen kanssa. Tuolla olisi muuten kiehtova lehti ja multaa.”
Eli ei muuta kuin uusia siemeniä itämään. Seuraavasta neljän erästä yksi iti.
My precious
Ja taas ollaan aivan väärään aikaan kasvattamassa.
Ensi tammi-helmikuussa pitääkin syödä pussillinen padronpaprikaa.
Viime vuonna hankimme parvekkeelle ensimmäistä kertaa mansikka-amppelin. Koska kaikkea pitää kokeilla, kokeiltiin saataisiinko se talvehtimaan ja kasvamaan uudestaan tänä kesänä. Ei. Ainakaan meidän taidoilla siis.
Hankittiin sitten uusi, mansikoiden tuotto alkaa olla jo aika kohdallaan. Pitäisiköhän taas yrittää talvehdittaa sitä?
Piipahdetaapa muutaman vuoden päässä, joulussa jolloin Mies löysi Lidlistä sekalaisen tavaran hyllystä pienen vihannestenkasvatuspaketin. Siinä oli kesäkurpitsan, kurkun, tomaatin ja paprikan siemeniä pienissä multanapeissa, sekä pienenpienet saviset kasvatusruukut. Oli söpö setti, lähti mukaan, asettui työhuoneen kirjahyllyyn odottelemaan.
Pikakelataan viime kesään kun paketti sattui taas silmiin (hehe, kirjaimellisesti, oli myös silmään tullut silloin haavauma, siihenkin sattui) ja oli kova viljelyinnostus menossa kun em. syystä pelaaminen oli pois kuvioista, lukemaan ei pystynyt senkään vertaa ja telkkarin katsominenkin vähän niin ja näin. Niinpä siemenet laitettiin kasvatusruukkuun ja hihiteltiin, että no nuo eivät ainakaan tuosta idä.
Hold my beer, totesivat kesäkurpitsa ja kurkku, itivät, ja alkoivat kasvaa. Olipa onneksi tyhjä sininen ämpäri (koska ikinä ei tiedä mihin sellaista tarvitsee), joka täytettiin mullalla ja johon pieni taimikaksikko sitten lykättiin.
10. elokuuta. Parveke imitoi kasvihuonetta eikä sinne enää mahdu ihmisiä eikä kissoja kovin hyvin. Krassin vieressä alkuperäinen pikkuruukku. Taimet arvostavat sinistä ämpäriä.
Kuinkahan isoksi kesäkurpitsa kasvaa, mietittiin taloudessa ja annettiin sille ja kurkulle lannoitteeksi merileväravinnetta, kun sitä sattui olemaan. Vieläkään en tiedä mitä mieltä kesäkurpitsat ovat merilevästä näin niinkuin lannoitusmielessä.
18. elokuuta. Käytiin pyörällä Lahdesjärvellä hakemassa tukikeppejä. Kasvit tavoittelevat amppelia.
Kasvit kasvoivat iloisesti merilevälläkin ja vähitellen alettiin olla sitä mieltä, että ehkä sitä kurkkua ei olisi kannattanut laittaa samaan ämpäriin kesäkurpitsan kanssa. Mutta olihan siellä ämpärissä sitten tarjolla erilaisia nättejä kukkia.
24. elokuuta. Kaikenlaista keltaista kukkaa sinisen ämpärin koristeena vihreiden lehtien seassa.
Kun ei mistään mitään tiedetty (eikä kyllä tiedetä vieläkään), töpsytettiin topsy-puikolla kukkasia ja ajateltiin, että ehkä sitä tarvitaan että saadaan vihanneksia. Ja niinhän siinä sitten kävi.
11. syyskuuta. Bongattiin kesäkurpitsa.
Kesäkurpitsa kasvoi reippaasti ja meistä oli kauhean hauska seurata kasvun ihmettä lähietäisyydeltä, olkoonkin että lasitettunakin parveke alkoi jo vähän viilentyä.
26. syyskuuta. Olemme saavutettaneet ämpärikesäkurpitsan maksimikoon.
Toinenkin kesäkurpitsa sinisen ämpärin kasviimme kehittyi, mutta jäi kovin pieneksi. Kurkku teki vain parin sentin mittaisia alkuja ja jossain vaiheessa poistettiin ämpäristä. Kasveja myös katkottiin raa’asti latvoistaan kun alkoi parvekkeen mitta loppua kesken. Ei näyttänyt haittaavan. Harmi kun ei ole tullut vastaan kuvaa kasvuston ollessa suurimmillaan.
28. syyskuuta. Parvekesadosta tuli osa illallista, oli muuten ehkä paras syömäni kesäkurpitsa.
Tänä vuonna suurempaa kesäkurpitsasatoa tavoitellaan sitten Piparmintussa. Taimi itse on vielä kotona parvekkeella, kun odotellaan vielä näiden kesäkuisten räntäsateiden loppua.
Mutta koska ei opita, Piparmintun taimen kaveri on taas parvekkeella sinisessä ämpärissä. Nyt ollaan sentään jo 2,5 kuukautta viime vuotta aiemmin liikkeellä. Ehkä tänä vuonna saisi jo kaksi kesäkurpitsaa parvekkeelta?
2. kesäkuuta. Diamant F1 on ehtinyt olla ämpärissään jo viikon.
Jo vuonna 2014 ostin keskustorin Chilifesteiltä chilin ja ajattelin, että sitä voisi kasvattaa aurinkoisella parvekkeella.
Lajikkeeltaan se oli Medina. Ensin käytiin Rubyssä yksillä.
Ja sitten käytiin Zarillossa syömässä.
”Päivää. Toin omat chilini.”
Mutta ei se sitten viihtynyt enää kotiin tuotuna, ehkä sillä oli tylsää.
Fast forward. Eri asunto, matkaan tarttunut Mies ja kissoja. Koronan aikana Mies alkoi katsella YouTubesta chilinkasvatusvideoita ja sitten taloudessa on ollut lukemattomia chilejä, niin taimina kuin siemenestä kasvatettuna. Niiden kanssa on puuhattu ehkä eniten kaikista talouden kasveista (ikinä, missään asuttamassani taloudessa), mutta yhtään chiliä niistä ei kyllä ole saatu.
Nyt saatiin. Meet ”Chili, Ø14 cm, Punainen”. 17,99 Plantagenin verkkokaupassa. Lienee merkiltään Ready Red chili pepper 14 cm, tulinen koska ei vieläkään olla toivuttu ruuasta, johon yksi chili laitettiin. Saas nähdä tekeekö se yhtään sellaista chiliä, joka ei tullut kaupasta mukana.
”Chili, Ø14 cm, Punainen” on ollut kotosalla jo jonkin aikaa, mutta koska meillä kasvatetaan aina kaikkea aivan väärään aikaan, kylvi Mies muutaman jo moneen kertaan yrittämänsä keltaisen Hot Lemon -chilin siemenen taimikasvatuslaatikkoon. Itsehän laitoin sinne ylijäämäpaikoille kaksi padron-paprikan siementä. 100% itävyys, anyone?
Jaa että ollaan muutama kuukausi myöhässä? Odottakaapas kun pääsen kotikasvattamon jutuissa siihen, kun viime vuonna heinäkuun lopussa tökättiin huviksemme multaan Lidlistä vuosia sitten ostetun pikkuisen siemensetin siemenet mukana olleeseen pikkuiseen ruukkuun ja naurettiin, että ”ei ne kuitenkaan idä”. Spoiler: itivät.
Ratikalla ryytimaalle 