Ja kasvaa myös kasvimaan vieressä. Yksi heinätupsu ei ollutkaan heinää.
Kas, ruohosipuli
Viha-rakkaussuhde pumppuun sai puutarhurinalun tänään ryömimään ojaan katsomaan miten putket voivat. Vetiseltä näytti. Ja kun oli riittävän kärsivällinen, sai vesiastiatkin täytettyä hellepäivien kastelua varten.
Harson alla kasvaa. Kesäkurpitsan kaveriksi meni retiiisiä, jotta ehtivät alta pois ennen kuin kesäkurpitsa alkaa röyhistellä. Luulen, että juuri näin siinä käy, koska kesäkurpitsa ei vielä pysty eikä kykene.
Ciao
Piipahdus parvekkeella tässä välissä. Siellä nimittäin kesäkurpitsa pystyy ja kykenee. Ainakin tekemään lehtiä. Laatikossa oleva on kyllä tehnyt kolme kukkaa vaikka lehtensä menettikin maallemuuton rasituksessa.
Parvekekesäkurpitsa pitää sinisestä ämpäristään
Laatikko 2 näyttää myös reippaita kasvun merkkejä.
Sipuli on tunnistettavissa
Sipuli ja samettikukat pärjäävät omissa reunoissaan, mutta on siellä vähän haituvaisempaakin kasvua tarjolla kylvönauhojen kohdalla. Ne näkee vain kun työntää nenän lähemmäs multaa. Otetaanpas nämä kuvat vähän isompana.
Babytilli
Babyporkkana
So far so good.
Kasvihuoneessakin ollaan innokkaita kasvamaan. Seuraavaksi to-do-listalla on varkaiden poisto tomaateista ja jonkun kokeneemman puutarhamartan hihaan kiinnijuoksu ja kysely siitä, pitääkö paprikan alaosasta poistaa sinne kasvaneet noin miljoona lehdenalkua. Internet saa sitä ennen kertoa, pitääkö kasvihuoneessa kasvava paprika ja vesimeloni pölyttää itse, niin tietää sitten pakata Topsyt mukaan seuraavalla visiitille.
Laatikossa olisi vielä tilaa muullekin kuin keskellä kaikkea kasvavalle terhakalle rikkaruoholle
Piipahdetaapa muutaman vuoden päässä, joulussa jolloin Mies löysi Lidlistä sekalaisen tavaran hyllystä pienen vihannestenkasvatuspaketin. Siinä oli kesäkurpitsan, kurkun, tomaatin ja paprikan siemeniä pienissä multanapeissa, sekä pienenpienet saviset kasvatusruukut. Oli söpö setti, lähti mukaan, asettui työhuoneen kirjahyllyyn odottelemaan.
Pikakelataan viime kesään kun paketti sattui taas silmiin (hehe, kirjaimellisesti, oli myös silmään tullut silloin haavauma, siihenkin sattui) ja oli kova viljelyinnostus menossa kun em. syystä pelaaminen oli pois kuvioista, lukemaan ei pystynyt senkään vertaa ja telkkarin katsominenkin vähän niin ja näin. Niinpä siemenet laitettiin kasvatusruukkuun ja hihiteltiin, että no nuo eivät ainakaan tuosta idä.
Hold my beer, totesivat kesäkurpitsa ja kurkku, itivät, ja alkoivat kasvaa. Olipa onneksi tyhjä sininen ämpäri (koska ikinä ei tiedä mihin sellaista tarvitsee), joka täytettiin mullalla ja johon pieni taimikaksikko sitten lykättiin.
10. elokuuta. Parveke imitoi kasvihuonetta eikä sinne enää mahdu ihmisiä eikä kissoja kovin hyvin. Krassin vieressä alkuperäinen pikkuruukku. Taimet arvostavat sinistä ämpäriä.
Kuinkahan isoksi kesäkurpitsa kasvaa, mietittiin taloudessa ja annettiin sille ja kurkulle lannoitteeksi merileväravinnetta, kun sitä sattui olemaan. Vieläkään en tiedä mitä mieltä kesäkurpitsat ovat merilevästä näin niinkuin lannoitusmielessä.
18. elokuuta. Käytiin pyörällä Lahdesjärvellä hakemassa tukikeppejä. Kasvit tavoittelevat amppelia.
Kasvit kasvoivat iloisesti merilevälläkin ja vähitellen alettiin olla sitä mieltä, että ehkä sitä kurkkua ei olisi kannattanut laittaa samaan ämpäriin kesäkurpitsan kanssa. Mutta olihan siellä ämpärissä sitten tarjolla erilaisia nättejä kukkia.
24. elokuuta. Kaikenlaista keltaista kukkaa sinisen ämpärin koristeena vihreiden lehtien seassa.
Kun ei mistään mitään tiedetty (eikä kyllä tiedetä vieläkään), töpsytettiin topsy-puikolla kukkasia ja ajateltiin, että ehkä sitä tarvitaan että saadaan vihanneksia. Ja niinhän siinä sitten kävi.
11. syyskuuta. Bongattiin kesäkurpitsa.
Kesäkurpitsa kasvoi reippaasti ja meistä oli kauhean hauska seurata kasvun ihmettä lähietäisyydeltä, olkoonkin että lasitettunakin parveke alkoi jo vähän viilentyä.
26. syyskuuta. Olemme saavutettaneet ämpärikesäkurpitsan maksimikoon.
Toinenkin kesäkurpitsa sinisen ämpärin kasviimme kehittyi, mutta jäi kovin pieneksi. Kurkku teki vain parin sentin mittaisia alkuja ja jossain vaiheessa poistettiin ämpäristä. Kasveja myös katkottiin raa’asti latvoistaan kun alkoi parvekkeen mitta loppua kesken. Ei näyttänyt haittaavan. Harmi kun ei ole tullut vastaan kuvaa kasvuston ollessa suurimmillaan.
28. syyskuuta. Parvekesadosta tuli osa illallista, oli muuten ehkä paras syömäni kesäkurpitsa.
Tänä vuonna suurempaa kesäkurpitsasatoa tavoitellaan sitten Piparmintussa. Taimi itse on vielä kotona parvekkeella, kun odotellaan vielä näiden kesäkuisten räntäsateiden loppua.
Mutta koska ei opita, Piparmintun taimen kaveri on taas parvekkeella sinisessä ämpärissä. Nyt ollaan sentään jo 2,5 kuukautta viime vuotta aiemmin liikkeellä. Ehkä tänä vuonna saisi jo kaksi kesäkurpitsaa parvekkeelta?
2. kesäkuuta. Diamant F1 on ehtinyt olla ämpärissään jo viikon.
Jo vuonna 2014 ostin keskustorin Chilifesteiltä chilin ja ajattelin, että sitä voisi kasvattaa aurinkoisella parvekkeella.
Lajikkeeltaan se oli Medina. Ensin käytiin Rubyssä yksillä.
Ja sitten käytiin Zarillossa syömässä.
”Päivää. Toin omat chilini.”
Mutta ei se sitten viihtynyt enää kotiin tuotuna, ehkä sillä oli tylsää.
Fast forward. Eri asunto, matkaan tarttunut Mies ja kissoja. Koronan aikana Mies alkoi katsella YouTubesta chilinkasvatusvideoita ja sitten taloudessa on ollut lukemattomia chilejä, niin taimina kuin siemenestä kasvatettuna. Niiden kanssa on puuhattu ehkä eniten kaikista talouden kasveista (ikinä, missään asuttamassani taloudessa), mutta yhtään chiliä niistä ei kyllä ole saatu.
Nyt saatiin. Meet ”Chili, Ø14 cm, Punainen”. 17,99 Plantagenin verkkokaupassa. Lienee merkiltään Ready Red chili pepper 14 cm, tulinen koska ei vieläkään olla toivuttu ruuasta, johon yksi chili laitettiin. Saas nähdä tekeekö se yhtään sellaista chiliä, joka ei tullut kaupasta mukana.
”Chili, Ø14 cm, Punainen” on ollut kotosalla jo jonkin aikaa, mutta koska meillä kasvatetaan aina kaikkea aivan väärään aikaan, kylvi Mies muutaman jo moneen kertaan yrittämänsä keltaisen Hot Lemon -chilin siemenen taimikasvatuslaatikkoon. Itsehän laitoin sinne ylijäämäpaikoille kaksi padron-paprikan siementä. 100% itävyys, anyone?
Jaa että ollaan muutama kuukausi myöhässä? Odottakaapas kun pääsen kotikasvattamon jutuissa siihen, kun viime vuonna heinäkuun lopussa tökättiin huviksemme multaan Lidlistä vuosia sitten ostetun pikkuisen siemensetin siemenet mukana olleeseen pikkuiseen ruukkuun ja naurettiin, että ”ei ne kuitenkaan idä”. Spoiler: itivät.
Ratikalla ryytimaalle 