Taimet ja siemenet multaan!

Eilen maanantaina koitti sitten suuri istutus- ja kylvöpäivä Piparmintussa. Yritetään saada sinnekin kimppapäiviä, jolloin useampi viljelijä on paikalla puuhaamassa. Seurassa on kuitenkin kivempaa kun voi höpötellä välissä.

Kasvikokoelma ottaa tuntumaa viljelylaatikkoon

Laatikoihin muuttavat kesäkurpitsa (Diamant F1, Okslahden puutarha), samettikukat (Okslahden puutarha), kiinalainen valkosipuli (Okslahden puutarha) menivät tomaattien (Yellow Pear, Viherpeukalot) ja rosmariinin (Odan verkkokauppa) kanssa jo sunnuntain keikalla kasvihuoneeseen odottamaan maanantaita. Maanantaina selvisi, että tomaateista kasvihuone oli upeinta ikinä, kesäkurpitsa kaipasi parvekkeen viileyttä ja oli rähmällään pitkin kasvihuoneen lattiaa (maapinta siis, ei mikään parketti), ja samettikukille sijainti oli ihan se ja sama, mitä nyt 3/5 oli ollut jo kotona huonolla kastelulla ja kuukahtamaisillaan jo ennen istutusta.

Yellow Pear on onnellinen

Seuraavana to-do-listalla oli istutusjärjestys. Pari kappaletta piirrosta oli jo vihkosessa, että mikä suunnilleen menisi mihinkin. Reaalimaailmassa tilanne oli tosin paljon ahtaampi kuin paperilla. Taas meni pohtimisen puolelle.

Mihin mikäkin kannattaa laittaa?

Mikä taimi tykkäisi kenenkin seurasta?

Ehtiikö retiisi kasvaa ennenkuin kesäkurpitsasta tulee viidakko?

Kuinka monta ja mihin kohtaan niitä samettikukkia kannattaa laittaa, että niistä olisi hyötyä ötököiden torjunnassa?

Jos Mies ei tykkää tillistä ja itse tykkää, eikö silloin sitä voi ihan rauhassa kylvää pari riviä?

Onko kylvönauha helpompi käyttää tuulettomana päivänä kuin istutuspäivän tuhannen boforin tuulessa vai onko se aina näin naurettavan vaikeaa?

Miksi kaikilla on ylimääräisiä sipuleita ja itsellä vain kaksi laatikkoa ja kotona vielä herneet ja pavut odottamassa maan lämpiämistä (ratkaisu: käännä jostain heinikon kätkemästä multakummusta lisää tilaa)?

Kuinka paljon tilaa mikäkin kasvi tarvitsee?

Voiko kesäkurpitsa kasvaa laatikon laidan yli maahan?

Mieti rauhassa, me täällä odotellaan

Kyltitkin tarvittiin, vaikka paketin tussilla kirjoittaessa näytti kyllä saman tien siltä, että ensimmäinen vesitippa pyyhkii tussin pois (ja näin se teki, testasin).

Mutta sai niistä kauniin kuvan

Kysymyksistä huolimatta, ei muuta kuin reippaasti toimeen. Kaivamista, kastelemista, kanankakkaa, varastolannoitetta, vakoja, vettä, ja kylttejä ja tikkuja rivin merkiksi. Ensimmäisessä laatikossa samettikukat, kesäkurpitsa, retiisiä, rosmariini ja kiinalainen ruohosipuli. Toisessa laatikossa lisää samettikukkia, lahjoitussipulia, porkkanaa ja tilliä.

Valmista tuli

Ja jos oli kysymyksiä ulkoilmassa olevien viljelylaatikoiden kanssa, kasvihuoneen kanssa niitä kysymyksiä sitten olikin. Sinne oli tuotu lahjoitustaimena jo paprika sekä vesimeloni – jottei liian helppoa olisi.

Tärkeimmät opit olivat:

  • Kastele pitkään tyhjänä olleet laatikot vesiletkulla, pääset helpommalla kuin ämpärillä kantamalla.
  • Kun laatikot ovat märkiä kuin uitettu koira, kastele vielä lisää kun eivät ne kuitenkaan ole kastuneet kuin vähän pinnasta.
  • Muurahaiset on OK. Paitsi että ne eivät kuulemma tykkää vedestä kauheasti.
  • Tomaatti takariviin, koska se kasvaa ylöspäin.
  • Vesimeloni voi olla kulmassa, koska se kasvaa sinne maahan.
  • Paprikan voi laittaa eturiviin.
  • Kaiken voit istuttaa myös liian tiiviisti, mutta tekemällä oppii. Ensi vuodelle.
Me ollaan kasvihuoneessa tiiviisti, meistä kasvanee viidakko

Nyt ei sitten muuta kuin huolehtimaan, onko taimilla ja siemenillä kylmä/kuuma/jano/märkä/ötököitä/kasvitauteja, itävätkö ne, ja pysyvätkö taimet hengissä.

Onnea matkaan, harsotetut pienokaiset!

Kohta lähtee

Sunnuntain kunniaksi piipahdin Piparmintussa, pumpunkatsomismatkalla olin nimittäin bongannut viljelylaatikoistani lisää rikkaruohoja. Nyt ne olivat lannoitettuja rikkaruohoja, nakkasin nimittäin laatikoihin kanankakkaa 2,5 viikkoa sitten laatikoiden ensimmäisen kääntämisen yhteydessä. Nyt on taas siistiä.

Taas näitä vihreitä, joita voi huoletta poistaa
Valmista. Taas.

Rikkaruohojen perkaamisen (vol 2) jälkeen kastelin laatikot, koska kokeneemmat sanoivat, että edellisen päivän kastelu auttaa taimia ja siemeniä alkuunpääsyssä kun laatikon multa on talven jäljeltä kuivaa. Oletan tosin, että en kastellut laatikoita riittävästi, sillä en kehdannut käyttää saaveihin jo pumpattua vettä kauhean paljon kun ei se pumpun käyttöprosessi vielä ole hallussa. Mutta kastellaanhan se istutuskohta ja -vako myös ennen istutusta/kylvöä ja istutuksen/kylvön jälkeen, niin että josko siinä vaiheessa olisi myös jo prosessiosaaminen kehittynyt.

Huomenna onkin sitten suuri istutuspäivä.

Oppimateriaalia

Level 0 puutarhamarttamme osaamista yritetään puutarhan ulkopuolella kasvattaa läjällä luettavaa sekä kokeneemman puutarhuroijan vinkkaamalla FB-ryhmällä, ”sillä jossa viljelylaatikossa on spanieli”.

Näitä kaikkia luetaan vuorotellen sohvalla iltaisin. Vihkoset ja kirjat ovat hyvässä tallessa kirjahyllyssä. Mutta onko kukaan nähnyt White Lisbon -sipulien kylvönauhan sisältävää siemenpussiani? Miten ihminen voi hukata pussillisen siemeniä?

Kun aikataulut eivät mätsää

Kuinka monta marttaa tarvitsee siihen, että puutarhalla saa vesipumpun toimimaan? Vähintään vielä yhden lisää. Nyt ollaan jo aika lähellä.

Taimia myynyt puutarhamies kävi REKO-kierroksella jo viime viikon keskiviikkona, joten sen jälkeen kerrostaloasuntoon on sijoiteltu taimia sinne tänne odottamaan istuttamista. Taitaisivat raukat tosin tällä viikolla kerrostalolämpöön totuttuaan jäätyä muutenkin ulkona, puutarhuroija ainakin.

Kissanpentu kohtaamassa kesäkurpitsaa. Ei vakuuttanut.
Samettikukat, Saturn V ja muu nörttikrääsä iloisessa sekamelskassa

Ensitapaaminen

Ja niin tapahtui 19.4., että Marttojen puutarha-asiantuntija Essi ja 4 kaupunkiviljelystä kiinnostunutta puutarhamarttaa (3 kokenutta ja yksi valepuutarhamartta, eli allekirjoittanut) kohtasivat Pirkanmaan Marttojen toimistolla.

Kävi ilmi, että nyt olisi mahdollisuus päästä viljelemään Piparminttu-puutarhaa, jossa vuosien ajan oli toiminut lasten puutarhakerho. Koska yksi Essi ei ehdi ihan kaikkialle Pirkanmaalla, Piparminttuun kaivattiin nyt puuhakkaita marttoja laittamaan paikkoja kuntoon ja pitämään sitä viljeltynä ainakin tämä kesä.

Piparmintussa oli tarjolla puoli hehtaaria peltoa, noin 8 viljelylaatikkoa ja kasvihuone, joissa saisimme oman kiinnostuksemme mukaan kasvattaa mitä haluaisimme.

Epäilimme, että neljä marttaa ei ihan riitä kaiken viljelemiseen, joten sovittiin pellolle laitettavan maanparannuskasveja ja viljelylaatikot ja kasvihuone otettavan käyttöön.

Level 0 puutarhamarttana (suom. huom. sitä ollaan puutarhan ulkopuolella pelaajia eli vanha kunnon gamer) olin tietenkin täynnä kysymyksiä.

Voiko lähteä piparminttuilemaan, vaikka ei tiedä mistään mitään?

Mitä siellä voi kasvattaa?

Minkä kanssa olisi mahdollista onnistua?

Miten kauan siellä ollaan, onko jossain päin syksyä dedis milloin kaikki sato pitää olla korjattu ja laatikot tyhjinä?

Saisinko kaksi ihan omaa laatikkoa, joissa voin säätää (eli tappaa kasveja, parvekekasvattamossa ei ole massiivista onnistumisputkea)?

Kyselyikäisen hiljentämiseksi varastoista löytyi Marttojen julkaisu jos toinenkin oppimateriaaliksi aiheeseen. Suuret kiitokset!

Lopullisen päätöksen tekemiseksi lähdettiin katsomaan Piparminttua, ja voilà, lumen alta oli kuoriutunut näytille keväänkeltainen puutarha:

Ensitapaaminen Piparmintun kanssa

Tässä vaiheessa kaikki olivat jo valmiita puutarhatöihin, joten sovittiin piparminttuilusta kasvukaudelle 2023. Sitten kun niiden noin 8 viljelylaatikon määrä olikin todellisuudessa 17, päätettiin myös vielä huhuilla lisää innokkaita.

Niinpä parvekekasvattamo vaihtui puutarhaksi sai lisäosan yhdestä puutarhasta.

Tämän blogin nimestä saatte myös kiittää Essiä, sillä hän sanoi sen ääneen kun olimme poistumassa Piparmintusta. Ratikalla ryytimaalle – 8 minuuttia kotipysäkiltä puutarhapysäkille.

”Kukaan ei muuten lue näistä mitään, ennen kuin kissa saa myöhässä olevan illallisen”

Lyhyen ratikkamatkan – ja pienen kävelyn – jälkeen kotona päästiin melkein heti lukemaan sitä puutarhakirjallisuutta. Kunhan ensin oli tehty niistä vaihtokauppa kissanruokaan.

Mistä se alkoi?

Keski-iästä?

Koti-eläimetkin ihmettelevät torin tarjontaa

Vuosi vuodelta se on ollut vahvempi, halu päästä kuopsuttamaan jotain multaisaa. Pahimpaan himoon on kotona kasvatettu yrttejä ja chilejä, joista osa on selvinnyt, enin osa ei. Tammelantorille pitäisi päästä joka viikonloppu nuuhkimaan vihannesten tuoksua ja ostamaan niitä kotiin. Kasvatustaustaa on itsellä vähän, isovanhempien maapaikassa kasvatettiin ja yliopisto-opiskelijan hengissä pitäneet rosamunda-perunat, herukat, vadelmat ja omenat ja mehumaijattiin niistä noin kymmenen miljoonaa litraa sekamehua.

Korona-aikakin meni kotisohvalla, ilman sen ihmeempää mökkikuumetta. Mitä nyt vähän siirtolapuutarhamökkejä katseli sillä silmällä. Erityisesti sen jälkeen kun kaveri osti omansa.

Tänä vuonna päästiin jo siihen, että ratikassa nähty puutarhapalstojen hakuajan alkamisen mainos johdatti 4H-kerhon viljelypalstasivulle useampaan otteeseen. Pessimisti ei pety, joten oletuksena oli se, että vapaita palstoja on 2 ja hakijoita 450 (palttiarallaa sama suhde oli muuten vuonna 1997 Tampereen yliopistossa kun haki englannin kääntämistä opiskelemaan) ja arvonnalla mennään.

Sitten.

Puhelimessa piippasi Marttojen Whatsapp-ryhmä ja siellä välitettiin viestiä kaupunkiviljelystä kiinnostuneille.

Ja siitä se sitten lähti.