No tietysti siitä päästä palstaa, missä maa on kovinta kaivaa. Tätähän ei kuitenkaan tiedä ennen kuin on pari kohtaa möyhentänyt ja ohikulkiessaan tökkää lapion multaan toisessa kohdassa.
Ensimmäisinä maahan pääsivät Turtolan Honkaselta löytyneet 4 maissia ja kesäkurpitsa, koska niitä oli turhan hankala säilyttää kotona kissoilta turvassa. Toinen nuorista harmaista kun oli heti maissinlehden nähdessään iskemässä hampaitaan siihen.
Maissi on uusi tuttavuus (no melkeinpä kaikki on) ja siitä oli tarkoitus lukea enemmän, mutta kun tulivat vastaan niin mikäs siinä, ostetaan ja toivotaan parasta. Lienevät liian lähekkäin mutta ainakin ruutukuviona niinkuin edelläkävijät kertoivat.
Kesän 2024 kasvatuskokeilu
Kesäkurpitsa on onneksi jo vanha tuttu.
Mutta on se parempi silti nimikoida
PS. Tämän vuoden kuvista saattaa joutua poistamaan ihmisiä ja asioita kuvankäsittelyssä. Antaa muiden olla incognito. Mutta siinä selitys jos joku mystinen tahra pistää kuvista silmään.
Uusi paikka, uusi multa. Tai ehkä savi. Piparminttu viljelylaatikoineen, kasvihuoneineen ja välineineen ei ole tänä vuonna käytössä mutta kävipä mäihä viljelypalsta-arvonnassa. Nyt on – ratikalla ja sen jälkeen sähköpyörällä – kiikutettu välineistöä maalle ja alettu vähän kerrallaan kaivaa. Täällä väkerretään tämä kasvukausi. Maalla.
Herneitä kylväessäni pohdiskelin, että melkoiset välit on annettu siemenille ja riveille. Kun halusin kaikki liotetut kylvää, ripottelin siemenet tiheämmin ja mietin että ei ne kaikki kuitenkaan idä. No, ehkä ei, mutta osittain näyttää tiiviimmän puoleiselta pussinkyljen numeroihin verrattuna. Voisikohan herneen alkuja siirtää…
Huhtikuussa ensimmäisellä puutarhavisiitillä olin tutustua kasvualustaan lähemmin, sillä kävellessäni heinäisen kummun yli se olikin muuta maaperää pehmeämpää, jalka upposi ja olin ns. tuuskahtaa turvalleni. Jotain siinä ehkä oli kasvanut joskus tai sitten ei.
Uteliaisuuttani tein kummulle kesäkuun alussa pienen koekaivannon.
Hmm, hyvää multaa
Siitä sekin ajatus sitten lähti ja ei kun lukemaan siitä, miten perustat kasvimaan ruohikolle. Aiheesta olivat kirjoittaneet muun muassa Martat, Kotiliesi ja Biolan.
Ensin houkutteli perustaa siihen kohopenkki, sellainen missä mullan alla olisi ollut risuja ja ruohotupsuja, koska enpä ole sellaistakaan koskaan kohdannut. Päädyin kuitenkin perinteisempään versioon.
Kaivaakaivaa
Se kuinka syvältä piti kaivaa, vaihteli 20 sentistä ”kahteen lapion syvyyteen” ja itse menin ehkä lähemmäs tuota jälkimmäistä. Monttu syntyi lapiolla, multa käytiin läpi talikolla, haravalla, lapiolla uudestaan, pienellä viljelylaatikkoon tarkoitetulla haralla, talikolla ja haravalla ja haralla. Toisto oli opintojen äiti. Eli varmasti sinne jäi joku juurenpätkä ja viereiset heinät ainakin tulevat kylään.
Laidasta laitaan vaihtelevia olivat myös ohjeet ja mielipiteet siitä, pitäisikö tulevaan penkkiin laittaa kangasta tai vastaavaa pohjalle monivuotisia rikkaruohoja torjumaan. Tämän kanssa rikkaruohojen torjunta hoidetaan kitkemällä sitten kun ovat esiin nousseet. Mutta on siinä sentään reunus tukemassa. (En tiedä onko se myrkytön. Sellainenkin olisi kuulemma pitänyt tarkistaa.)
Valmista tuli, melkein saatiin se tavoiteltu pyöreä muoto
Kylvin penkkiin kesäkuun puolivälissä herneitä (sokeriherne Norli) ja soijapapua (Summer Shell) koska herneet ovat herkullisia ja kyllähän sitä ihmisen pitää kokeilla saisiko kasvatettua omat edamamet.
Viikossa penkkiin olikin kasvanut alkuja, jotka järjestelmällisyydestään päätellen eivät ole rikkaruohoja. (On siellä siis jo niitäkin.) Ovat tiheässä, kun usko itämiseen oli itsellä noin 5,6%. Pitää sitten harventaa.
Näyttää herneeltä
Papupuolella ei vielä näy ihmeempää liikettä yhtä vihreää objektia lukuunottamatta. Mutta kun ei ole ikinä nähnyt papua kasvuvaiheessa, niin tiedä sitten. Siirtolapuutarhailevan kaverinkaan pavut eivät ole suostuneet itämään (Lavakaulusviljely-ryhmän mukaan tämä on ollut ongelma siellä täällä Suomessa tänä kesänä) niin ei sieltäkään tullut vahvistusta. No, katsellaan.
Koska heinikosta tuli kaivettua esiin kulahtanut metallilaatikko, piti siihenkin saada jotain kasvamaan. Oppimateriaalini kertovat, että metallinen viljelylaatikko kuumenee ja sitä pitäisi kastella enemmän. Tiedä nyt sitten tästä, puuta siinä oli ollut kanssa ja jonkinlainen suojakangas. No, kaivoin heinät pois ja siivosin mullan ja rehasin repussa lisää hiekkaisempaa multaa siihen päälle, sillä REKO-haussa oli ollut myös laventelin taimia. Mutta 2/3 taimea näyttää nyt siltä, että siirtyvät manalan (teemaan sopien, oltiin pari päivää hevifestareilla) maille. Olin kyllä myös lukenut artikkelin siitä, että laventeli ei ole helppo kaveri, joten ei ihmetytä yhtään. Nämä eivät saaneet harsoa suojakseen, mutta ei niillä sellaista siellä Välimeren maissakaan ole. Mutta katsotaan, katsotaan.
Daaaaamn
Toisaalla kasvaa hyvin.
Kylvönauhan piti hoitaa kylvövälit, mutta kauhean tiheässä kasvavalta vaikuttavat nämä retiisit
Tänään oli ensimmäistä kertaa myös rikkaruohoja kasvustossa, tähän asti ei ole tarvinnut niitä kitkeä muutamaa hajakappaletta lukuunottamatta. Selkeästi sopiva lämpötila.
Kasvihuoneessakin voitiin hyvin. Tomaateista piti poistaa ensimmäiset varkaat, paprikan varren alaosan lehdistä piti kysyä kokeneemmalta kollegalta. Ei ole kuulemma itse poistanut vaan antanut kasvaa, joten olkoot siellä.
Kasvihuonelaatikkoviljelmä
Muutakin oksien järjestämistä piti tehdä, vesimeloni suunnitteli tomaattiin kasvamista ja paprika oli edelleen kovin vino (kun ei sitä joku osannut suoraan istuttaa). Kurkku sietää edelleen tomaatteja, vaikka kuulemma eivät ole hyviä kumppaneita. Ja olisi siinä edelleen tyhjä kolo jollekin kasville.
Nyt oli myös aika muuttaa hallaharsotus auringonvarjoksi. Tästä kävin keskustelua ex-kollegan kanssa, jolla on siirtolapuutarhamökki. Tekisi nyt siitäkin blogin, sitä olisi kiva lukea. Vinkvink. Nyt aletaan olla siinä vaiheessa kautta, missä tiukka harsotus saattaa aiheuttaa pienten kasvinalkujen paahtumisen helteessä. (Samaa ongelmaa myös puutarhurinalulla itsellään.) Kesäkurpitsakin alkaa harkita kukkiensa avaamista. No, jos tuholaiset syövät kasvatit niin niin siinä sitten käy. Ja kirpoilta ei kuulemma pysty suojautumaan vaikka kuinka harsottaisi. Joten ei muuta kuin auringonvarjoa tekemään.
Ja kasvaa myös kasvimaan vieressä. Yksi heinätupsu ei ollutkaan heinää.
Kas, ruohosipuli
Viha-rakkaussuhde pumppuun sai puutarhurinalun tänään ryömimään ojaan katsomaan miten putket voivat. Vetiseltä näytti. Ja kun oli riittävän kärsivällinen, sai vesiastiatkin täytettyä hellepäivien kastelua varten.
Harson alla kasvaa. Kesäkurpitsan kaveriksi meni retiiisiä, jotta ehtivät alta pois ennen kuin kesäkurpitsa alkaa röyhistellä. Luulen, että juuri näin siinä käy, koska kesäkurpitsa ei vielä pysty eikä kykene.
Ciao
Piipahdus parvekkeella tässä välissä. Siellä nimittäin kesäkurpitsa pystyy ja kykenee. Ainakin tekemään lehtiä. Laatikossa oleva on kyllä tehnyt kolme kukkaa vaikka lehtensä menettikin maallemuuton rasituksessa.
Parvekekesäkurpitsa pitää sinisestä ämpäristään
Laatikko 2 näyttää myös reippaita kasvun merkkejä.
Sipuli on tunnistettavissa
Sipuli ja samettikukat pärjäävät omissa reunoissaan, mutta on siellä vähän haituvaisempaakin kasvua tarjolla kylvönauhojen kohdalla. Ne näkee vain kun työntää nenän lähemmäs multaa. Otetaanpas nämä kuvat vähän isompana.
Babytilli
Babyporkkana
So far so good.
Kasvihuoneessakin ollaan innokkaita kasvamaan. Seuraavaksi to-do-listalla on varkaiden poisto tomaateista ja jonkun kokeneemman puutarhamartan hihaan kiinnijuoksu ja kysely siitä, pitääkö paprikan alaosasta poistaa sinne kasvaneet noin miljoona lehdenalkua. Internet saa sitä ennen kertoa, pitääkö kasvihuoneessa kasvava paprika ja vesimeloni pölyttää itse, niin tietää sitten pakata Topsyt mukaan seuraavalla visiitille.
Laatikossa olisi vielä tilaa muullekin kuin keskellä kaikkea kasvavalle terhakalle rikkaruoholle
Vesi on oleellista puutarhatöissä. Piparminttuun sitä saadaan nousemaan polttomoottoripumpulla.
Ennen kuin päästiin viljelemään, pumppu piti saada paikalleen. Sen jälkeen piti löytää kadonnut liitin tai pari, ostaa uusi liitin, uittaa yksi puutarhaneuvoja ojassa, sahata vesiputkesta irti vanha kiristyslenkki, ostaa uusi kiristyslenkki, hankkia joku teippi tms sinne putkeen ja letkuun ja tuoda bensaa paikalle. Jotain sellaista. Liikaa asioita, jotka eivät ole tietokoneita.
Pumppu on kuitenkin ihan yhtä omalaatuinen käyttää kuin asentaa. Vivut ja ikonit on opiskeltu käyttöohjeesta. Kaasu ja ryyppy ja molempien oikea kohta käynnistäessä ja käyttäessä on haettu kokeilemalla. Bensan oikea määrä ja siemenveden korkeus on selvitetty kyselemällä. Irtoava vesiletku on opittu kiinnittämään ja kiristämään. Tutuksi ovat tulleet kaikenlaiset työkalut. Väliin toimii, väliin ei.
Maanantaina 5.6. laatikkoon meni muutama kylvönauhan pätkä retiisiä. Tänään 11.6. harson alla oli reippaita pieniä alkuja.
Elämäni ensimmäiset retiisinalut!
Ikinä en ole muuten nähnyt retiisiä muualla kuin kaupassa valmiiksi paketoituna pallerona. Jännittää kovasti pikku retiisinlehtien puolesta, tuleeko niistä oikeita retiisejä?
Ratikalla ryytimaalle 