Level 0 puutarhamartan seikkailut viljelmien välissä
Lauantain Aamulehden mukana tuli näköjään vähän muutakin postia.
Näistä pikku siemenistä vain kaksi oli itse valittua, joten kirjekuoren tutkiskelu oli kuin joulukalenterin avaamista.
Kerrostalossa on hieman vähissä tilat esikasvatukseen, joten pellolle ja varmaan myös parvekkeelle kasvit hankitaan aina valmiina taimina, mutta chilejä tänne mahtuu.
Ulkona on kylmä ja sohvalla on lämpöviltti, joten tässä ollaan. Pelto viettää talveaan ei-niin-syvän lumen alla. Jännitystä kuvioon lisää se, että tänä vuonna tulee täyteen 2 vuotta monivuotisen palstan jonossa. Ehkä 25 neliölle savea sanotaan jo tänä vuonna hyvästit ja siirrytään eteenpäin seuraaville savineliöille. Tai sitten ei.
Asioita, joita 2 vuodessa on savipalstalla oppinut.
Mitäpä ensi kesänä viljellä? Hokkaidoja istutan kaksi, toiveissa 0-6 kurpitsaa. Maissi on ehkä nyt hetkeksi nähty. Mies haluaisi laittaa pellolle chilin, mutta taitaisi tarvita sille kasvihuoneenkin. Sipulit ja porkkanat houkuttelevat edelleen, koska niitä meillä kuluu. Vuosi 2025 oli kesäkurpitsaton, palatako niiden pariin? Missä on nettisivu, jolla voit arvioida savipellolle sopivien kasvattien toimivuutta?
Ihan itse äsken laskin, että kesäkuussa olen selvinnyt käymään pellolla 7 kertaa. Työmatkat jatkuivat vielä kesäkuun puoliväliin ja sitten alkoivat sateet. Pelto on kuitenkin saatu muutettua kasvimaaksi ja kastelukin on hoitunut lähes kokonaan taivaalta. Jos tulevan viikon sääennuste paikkansa pitää niin eipä tarvitse silloinkaan mennä, nimimerkillä kiskoin tuossa aiemmin kumisaappaani savipellon yllätysmudakon otteesta irti.
No mitä siellä nyt sitten kasvaa kun joka käynnistä ei ole selvinnyt edes kirjoittamaan?
Ekana peltoon päässeet maissit ovat olleet siellä nyt 1.6. alkaen ja ovat jo alkaneet kasvaa kokoa.
Melkein viikko maissin jälkeen, 6.6., maahan pääsi tämän vuoden opiskeltava, hokkaidokurpitsa. Reilussa parissa viikossa on saatu tapettua pari alinta lehteä mutta tehtyä myös nippu kukannuppuja.
Kurpitsan alla on tänä vuonna puutarha.comin maatuva paperikate, katsotaan miten se toimii.
Kurpitsapäivänä taisin myös ripotella pellon reunaan Daisy Citrus Mix -kehäkukat, ihan vain koska pidän kukkasista.
Sitten työmatkailtiin välissä.
Työmatkan jälkeen ja viikkoa ennen juhannusta olikin sitten raivokas kaivamis-, istututus- ja kylvämis-show, jotta rikkaruohot eivät ihan vallanneet koko plänttiä. Turtolan Honkasen puutarhamyymälästä (RIP 😭) löytyi punasipulin istukassipulia, se sai kaverikseen Flyaway-porkkanaa, viereisiin penkkeihin menivät Berlicum 2 -porkkana ja White Lisbon -pillisipuli ja viimeiseen penkkiin Norli-sokeriherneet.
Kaikki edellämainitut ehkä kasvavat jo penkeissään. Ehkä.
Ainoana hellepäivänä pidettiin grillausiltaman mittainen tauko ja sitten käytiin iskemässä epätoivoiset Summer Shell -soijapavut peltoon kera paperikatteen ja kasvihuonepeitteensä ja vielä reunaan rivi tilliä, koska pidän sen tuoksusta.
Sitten kun soijapapu ei idä, ripottelen koko kohdan täyteen paperikatteen kaupanpäällisinä tullutta kesäkukkaseosta ja ostan edamameni kaupan pakastimesta. Parvekkeelle unohtuneelle rosmariinillekin siinä olisi hyvä tila.
Ja sitten ei muuta kuin sadetta pitelemään.
Työmatkaputkesta johtuen kesän 2025 kasvattelut aloitettiin tarkasti kesäkuun ensimmäisenä päivänä.
Viime vuotista puolta pienemmät maissintaimet ehtivät asua jo toista viikkoa parvekkeella ja lyhentyä muutamasta lehdestään kun nelijalkaiset tuhoeläimet kävivät vähän kärkiä maistelemassa.
Uudet siemenetkin on ostettu. Tänä vuonna pellolle valikoitui Flyaway- ja Berlicum 2 -porkkanoita, Como-tilliä kylvönauhassa, White Lisbon -pillisipulia ja punasipuleita myös että pysytään kesät ja talvet sipuleissa. Hernettäkin sinne laittanen, katsellaan.
Kolmatta kertaa yritän myös kasvattaa Summer Shell -soijapapuja. Kaksi vuotta sitten Piparmintussa kolme suoraan maahan heitettyä papua iti, kaksi kasvoi kasveiksi ja teki palkojakin, vuosi sitten yritin kotona esikasvatusta ja yksikään siemen ei itänyt, tänä vuonna lykkään taas suoraan peltoon ja kasaan lavakauluksen kasvihuoneen siihen päälle ja toivon parasta.
Uutena taimena peltoon pääsee myös hokkaidokurpitsa. Katsotaan sitä sitten.
Maisseista kuitenkin aloitettiin, jotta edes muutama lehdenkärki säästyisi.
Tänä vuonna peltoa on suorastaan miellyttävä kaivaa, sillä sitä ei ole ollut kovettamassa helteitä. Pala kerrallaan on kuitenkin edettävä, tunteja ja kaloreita kuluu. Väliin tulee Piparmintun lavakauluksia ikävä mutta kaivaa kaivaa, kyllä se siitä, lapiollinen kerrallaan.
Tai lähinnä piipahdus pitkäperjantaina.
Pääpointti oli käydä katsomassa löytyisikö viime syksynä kadonnut neljäs reunaklapi, mutta ei. Yksi vihreä tukikeppi ja pari pientä nimikylttiä kyllä löytyi, jotain satoa lähti mukaan siis tälläkin kertaa.
…ja 1,8 miljoonaa rikkaruohoa on noussut perunapenkin pintaan. Seuraavan visiitin tehtävälistan kärkipaikka onkin jo selvillä.
… eli kasvatteja asuu harsojensa alla noin 12,5 neliömetrin verran.
2,5 viikkoa on kulunut soijapapujen esikasvatuksen aloittamisesta, ja ainuttakaan pavunalkua ei näy. Vieläkö jatkaa odottamista vai luopuako toivosta?
Do not trust to hope; it has forsaken these lands.
Niin että kävin sitten Honkasen puutarhalla Turtolassa katsomassa mitä oli tarjolla, ja googlaamassa kasan yrttejä että lienevätkö yksi- vai monivuotisia.
Useampana vuonna olen yrittänyt kasvattaa oliivipuuta, nyt downgreidasin vähän pienempään, eli ostin oliiviyrtin. Se tosin saa jäädä parvekekasvattamoon.
Pari samettikukkaa Palstalla on muuttunut viherkasviksi, joten ei kun lisää vaan. Nyt eri väriä.
Ja koska palstan väri tässä vaiheessa on vielä harmaa, teki mieli joku muukin kukka sinne lisätä. Miljoonakelloja oli kaikenlaisissa sävyissä, kokeillaan siis mitä pitävät savimaasta.
Jännittävien vihreiden kokeilujen osastolle menee ananassalvia (tuoksuu muuten oikeasti ananakselle, ja niin tuoksuu se oliiviyrttikin oliiville), jo viime vuoden viljelymaatikosta tuttu rosmariini, sekä yllättäen kaksi pienenpientä ruukkukirsikkatomaattia. Niille siellä olikin jo pieni kasvihuone valmiina.
Nämä ja siemeninä odottelevat retikat ja muutamat kesäkukat kun on maahan saatu, niin sitten on kaivuuvaihe saatu päätökseen ja kantovaihe ja kitkemisvaihe alkavat.
Seuraavan parin päivän sisällä varmaan ne 26 kappaletta soijapapua itävät.
Viime vuonna kasvattelin tomaatteja Piparmintun kasvihuoneessa. Tänä vuonna kasvattelen tomatilloa parvekkeella.
Tomatillo on ristipölytteinen, joten kasveja tarvitaan ainakin kaksi, jos haluaa yhtään tomatilloa. Siemenpussissa sanottiin, että itämisprosentti olisi noin 60, eli kylvin 6 siementä, jotta saisin edes ne kaksi kasvia.
Hyvin valitut 6 siementä, koska kaikki itivät.
Pari jäi heti alussa jälkeen (onneksi), joten neljä jatkoi pituuden kasvamista.
Fast forward melkein kaksi kuukautta ja parvekkeella on neljän tomatillon muodostama pensaikko. (Pyyhkeen alla on viluinen vesimeloni.)
Kukkia on ollut ja niitä on ahkerasti ristiin rastiin pölytelty topsypuikolla ja sitten sormella (kun näin joku tomatillon kasvattaja internetissä neuvoi).
Ehkä on onnistuttu?
Muistoja menneisyydestä: mummolassa kasvatettiin savimaalla siiklejä (ja porkkanoita). Lienikö sato sitten vähäinen koska perunalajiksi vaihdettiin rosamunda ja niillä itse viljellyillä perunoilla sitten oli yhden opiskelijan hyvä elää talvi yliopistovuosina.
Nyt oli Palstalle hakusessa kilon pussi siemenperunoita, koska nykyisin kahden hengen taloudessa on edelleen vain yksi perunansyöjä. Turtolan Honkaselta löytyi hyvin itäneitä perunoita, jotka tuli ostettua ennen kuin lapiota kävi maahan iskemässä. Siiklejä olivat ne.
No ei muuta kuin möyhennystä, möyhennystä ja möyhennystä ja lopulta lisäavuksi 90 litraa puutarhamultaa.
Kasva, siikliseni, kasva! Juhannussiiklit on haettava Tammelantorilta, mutta saisiko näistä sitten jotain elosiiklejä?
Lepopäivän jälkeen piti lähteä Maalle katsomaan miten siellä voidaan, satoihan eilen vettä.
Jaa-a, pitäisikö korjata sen verran että oli sitä vettä sitten asvaltin monttuihin kerääntynyt mutta ehkei Palstalle kuitenkaan.
Jotain oli tapahtunut kuitenkin, koska rutikuivat savipaakut olivat hieman helpompia koputella lapiolla rikki.
Vaikka pääsyy palstailuun olikin kasvien tsekkaus, piti hieman kaivella hahmotelmia maahan siitä kuinka penkit voisivat mennä ja missä kävellään.
Tarkoitus olisi laittaa kasvamaan siikliä, salottisipulia, porkkanaa ja retikkaa. Ehkä vähän tilliä kun se on niin kivan tuoksuinen. Ja soijapapuja, jos joku pavuista itää. Viime vuodesta oppineena tällä kertaa kokeillaan esikasvatusta. Viime vuonna papupussista iti kokonaista 4 papua, joista 2 kasvoi satoon asti.
Ratikalla ryytimaalle 